Oma hyvinvointi etusijalla

Joku päivä sitten tuli facebookissa vastaan linkki.
Oprah sanoo: Priorisoi ensin itsesi, sitten miehesi ja sitten lapsesi. Norjalaiset psykologit olevat samaa mieltä Oprah'n kanssa. Lapset tarvitsevat roolimalliksi aikuisen joka asettaa rajat, ottaa vastuun elämästään ja tekee kompromisseja.

Voin rehellisesti sanoa, että yllätyin. Olen luullut ja pyrkinyt aina asettamaan lapset etusijalle. Voiko oikeasti järjestystä muuttaa? Ehkä juuri tästä oma kenkäni on koko puristanut. Onko aika tehdä asioita toisin?

Psykologien mukaan vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen priorisoimalla aina heidän tarpeensa omiensa sijaan. Lapset eivät opi suhtautumaan muihin ja muiden tarpeisiin, mikä aiheuttaa jossain vaiheessa ongelmia koulussa, ja aikuisena työelämässä sekä parisuhteessa. 

Artikkelissa kerrotaan konkreettisia ohjeita, miten priorisointi ja rajojen asettaminen käytännössä onnistuu. Kuulostaa yksinkertaiselta. "Minä ymmärrän, että haluat asiaa X nyt, mutta juuri nyt minun täytyy tehdä asia Y, mutta tunnin päästä voidaan X." Kuulijalle selkiintyy ajatusprosessini ja vastaus on helpompi vastaanottaa kuin pelkkä ei (tai tekee juuri niinkuin lapsi pyytää). Ja kysymys joka pitäisi esittää itselleen tuon tuosta: Mitä lapseni oppii, jos menettelen näin?

 

Norjalainen psykologispesialisti antaa kolme perustetta nostaa itsensä priorisointilistan kärkeen. Miksi tulisi priorisoida ensin itsensä? 

1. Huolehtiakseen omista tarpeista 

2. Saadakseen voimaa arkeen ollakseen tarpeeksi hyvä vanhempi 

3. Se on lähtökohta hyvälle perheen sisäiselle kommunikaatiolle.

Seitsemän askelta toteutukseen:
1. Opettele tuntemaan omat tarpeesi
    - Kun tietää, että juoksulenkki tai puhelu ystävän kanssa antaa voimaa, niille pitää tehdä tilaa kalenteriin ja näin jaksaa arjen pyörteissä paremmin, kun on jotain hyvää jota odottaa.
2. Opettele hyväksymään itsesi  
    - Tee aktiivisesti töitä sen eteen, miten kommunikoit itsesi kanssa.
3. Tunnustele, ota vastuuta
    - Jos arki ei toimi, tee muutoksia.
4. Pidä paussi ja pyydä apua ajoissa
    - Ehkä teillä on tarve lastenvahdille kiireisimpänä iltana?
5. Anna aikaa parisuhteelle
    - Syö ateria päivässä kahden kesken
6. Tiedosta mikä antaa voimia, mikä vie voimia?
    - Muista, että sinun tarvitsee tehdä ainakin yhtä paljon niitä asioita, joista saat voimaa
7. Älä anna vanhemmuusvelvotteiden rajoittaa sinua tarpeettomasti
   - Tee lasten kanssa jotain sellaista, joka antaa jotain myös sinulle

Pahoittelen töksähtelevän tekstin. Taitaa olla ensimmäinen kerta kun käännän jotain norjasta suomeksi. Suosittelen lukemaan linkistä alkuperäisen tekstin. Voit yllättyä, kuinka helppoa norjan kieli on ;)

Paljon ajatuksia jäi mietintämyssyyn vielä tämän postauksenkin päätteeksi. Tärkeää, että perheessä vapaa-aika jaetaan kolmeen: perheaika, parisuhdeaika ja oma-aika. Pikkulasten kohdalla, kuten artikkelissakin mainittiin, joilla ei ole vielä puhetta tai ymmärrystä, tarpeisiin on vastattava heti.

Herättääkö tämä teissä ajatuksia? Voiko olla ykkönen?

Vieläkö Ensilunta?

Nyt on ollut aikaa puntaroida, onko tällä blogilla tulevaisuutta.

Jokin on muuttunut... lapset ovat kasvaneet. Sitä on alkanut miettiä asioita eri kantilta. Enää ei tunnu oikealta julkaista kuvia lapsista tai kirjoittaa heistä blogissa. Olen aina mielestäni osannut suodattaa, mitä voi ja mitä ei voi julkaista, mutta nyt olen alkanut puntaroida enemmän sitä, missä heidän yksityisyyden raja kulkee. Ehkä olen kuitenkin kertonut tai kuvannut liikaa? Tulin lopputulokseen, että nyt on aika tehdä suurimmasta osasta blogitekstejäni yksityisiä. Ehkä tulostan tekstit paperille kuvineen, ehkä teen kansitan kirjaksi olohuoneen kirjahyllyyn? Niissä on paljon rakkautta, ikävää ja muita tunteita.

Ensilunta... En haluaisi lopettaa kirjoittamista. Olen kaivannut blogin pariin... Kaivannut kanavaa avautua hiukan, kirjoittaa pintaa syvemmältä, valokuvaamista ja kuvien sommittelua. Kaivannut, että minulla olisi jokin oma juttu. Kaivannut äidinkieltä. Huomaan, että kirjoittaminen on vaikeutunut järkyttävän paljon tämän vuoden aikana, kun en ole kirjoittanut!

Ajattelin kokeilla jatkaa blogin pitämistä vielä hetken. Ajattelin kokeilla, josko rohkaistuisin jakamaan enemmän kirjoituksia ja kuvia itsestäni, asioista, joista olen kiinnostunut ja tietysti luonnosta, joka täällä on aivan upea ja minulle tärkeä, tärkeä asia. Toki voin päätyä julkaisemaan kuvia, joissa lapset on mukana, mutta tämä blogi ei kerro enää heistä. Välillä tuntuu, että joudun muistuttamaan itseäni, että se olen minä eikä lapseni, joka on elämäni päähenkilö - se kun meinaa unohtua. Sitä asiaa sivuten olenkin kirjoittanut jo seuraavan blogitekstin valmiiksi.

Teitä on vuosien varrella ollut siellä linjoilla paljon. Kiva jos jatkatte lukemista jatkossakin. Olkaa aktiivisia. Olisi niin kiva saada keskustelua tänne blogiin. Se auttaa minua jatkamaan.

Toivottavasti teillä on ollut mukava pääsiäinen. Oikein hyvää alkavaa viikkoa!

Terveisin,
Elisa