Loppikselta kotiin

Huomaan, että postausten tekeminen antaa minulle todella paljon iloa. Kun on pidempi tauko, ajattelee herkemmin, että blogiin ei ole aikaa eikä se anna mitään. Mutta kyllä se antaa. Jospa sen muistaisi ja käyttäisi hengähdystauot luovasti blogin parissa.

Meillä oli Suomen vieraita, ja kävimmepä yhdessä eräällä loppiksella. Olen ennenkin raottanut tätä meidän seudun kierrättämiskulttuuria, eli mitään sellaisia kirppiksiä ei ole, missä ostetaan oma myyntipaikka ja saadaan rahaa tienattua, vaan täällä ihmiset lahjoittaa tavaraa seuroille (urheiluseuroille tms.), jotka myyvät tavaraa eteenpäin usein koulun liikuntasaliin tai seurantalolle viikonlopuksi järjestetyssä tapahtumassa.

Nyt löytyi tuollainen puinen rasia. Oikein kiva, mielestäni. Mielestäni kaikista mielenkiintoisimmat esineet ovat sellaisia, joista ei heti tiedä, ovatko ne hienoja vai oikeastaan rumia. Sellaiset esineet ja asiat kiehtovat pitkään ja sellaisia haluan kotiini.

Puinen heppa on Aaronin, lahja Emmiltä.