maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kevään ja ystävyyden taikaa













Kyllä ilmat ovat hellineet muutamana päivänä. Minä jäin paitsi pääsiäisen mahtavista ilmoista, mutta onni on, että ne ovat palanneet! Varma kesän merkki on trampoliini. Lähdimme Niklaksen kanssa kahdestaan käymään kylässä hänen kaverillaan sunnuntaina ja riemu tuntui olevan rajaton, kun pääsi jälleen trampoliiniin hyppimään. Vaatteet lensivät kaaressa, kun hyppiessä tuli niin kuuma. Piti välillä yrittää tyrkyttää pipoa ja takkia uudelleen päälle, ettei pääsisi vilustumaan, mutta siitähän pojat eivät välittäneet. Samaan aikaan on ihan huiput hiihtokelit vuorilla ja ihmiset käyvät laskettelemassa ahkerasti. Pääsiäinenhän on norjalaisilla perinteisesti melko aktiivinen: käydään paljon hiihtämässä ja laskettelemassa, ollaan mielellään mökillä sitä tekemässä. Ja mikäpä siinä, en ihmettele perinteitä, kevät(kin) on upeaa aikaa!

Elin oli istuttanut jos jonkinnäköistä hernettä, tomaattia ja paprikaa, ja siirsi istutuksiaan suurempiin ruukkuihin. Samalla sytytettiin grilli ja kuumennettiin vaahtokarkkeja ja rupateltiin niitä näitä lasten peuhatessa. Ihanaa, kun aika hetkeksi seisahtaa, voi olla täysillä tilanteessa ilman murheita muusta. Tulee kevyt, hyvä olo ja taas jaksaa kotona siivota ja pyykätä. Sellaista voi vain ystävät saada aikaan.

(Hitsi tuo mun poika on kasvanut! Mutta siitä tuleekin syksyllä koululainen! Kääk!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti