lauantai 11. maaliskuuta 2017

Voimaa vuorilta

Aurinko on paistanut tauotta! Kuitenkin pakkasasteet huolehtivat siitä, että lumi pysyy maassa. Ulkoilukelit on mahtavat ja mieli halajaisi pitkillä vuoriretkille. Mutta ei tänä talvena...
Viikonloppuna pääsen aina hetkeksi yksin pakoon arkea. Pieni irtautuminen luonnossa ja voimaa on taas ihan eri mittakaavassa. Siksi hetki yksinoloa on viikottain itselleen suotava...




Sunnuntaina kohtasin vuoren huipulla vanhahkon pariskunnan. He istuivat vierekkäin matalalla puun oksalla, söivät keksisuklaata ja katsoivat maisemaa. Sanoivat, että laittoivat MM-hiihdot nauhoitukselle ja katsovat ne, kun tulevat takaisin. He vinkkasivat minulle, että hiihtosauvat antavat hyvää tukea vuorta alaspäin mentäessä näin lumisilla keleillä. Puhuimme niitä näitä. Sanoivat, etteivät kuulleet puheestani minun olevan Suomesta. Kyselivät, että eikö Suomi ole melko tasainen maastoltaan. Toivottivat hyvää viikonlopun jatkoa.





Juttelu ventovieraille teki niin ikään hyvää. Se, että kohtaa ihmisiä, jotka ovat kulkeneet näille vuorille vuosikaudet... ja edelleen he tekevät niin, istuvat rauhassa hiljaisuudessa, maisemaa ihaillen. Hyväkuntoisia, virkeitä vanhuksia. Lempeitä, avoimia.
Sellainen minustakin tulee. Haluan pitää itsestäni huolta, elää tämän ainokaisen elämäni hyvin. Haluan oppia olemaan lempeämpi itselleni, lempeämpi muille.





Semmoisia mietteitä tähän väliin :)

1 kommentti:

  1. :-) <3 äitikkä täällä lukee ja kyynelehtii sun ihanaa tekstiä

    VastaaPoista