perjantai 6. tammikuuta 2017

Lumi tuli, lumi meni

Joulu on harvoin täällä valkoinen, mutta tänä vuonna saimme kuin saimmekin nauttia lumesta ja pakkasesta aina tapsanpäivään saakka. Sen jälkeen on sitten vuoroin ollut liki kymmenen lämpöastetta, ja tullut lunta sekä pakastanut -17 asteen verran. Myrskytuulta unohtamatta!
Viime sunnuntaina juoksin ukkosen jyristäessä, keskiviikkona siinä -17 asteen pakkasessa ja tänään taas sulalla asfaltilla kaatosateen piiskatessa naamaa. Jos täällä aikoo harrastaa juoksua, ei voi olla "hyvän ilman ulkoilija" - silloin ei ulos pääsisikään. Parempi mennä ulos säällä kuin säällä, mutta lyhentää tarvittaessa lenkkejä.
Minun lenkit eivät vielä pitkiä olekaan, mutta olen siis hypännyt jälleen lenkkareihini! Se tuntuu todella todella hyvältä ja elämä alkaa jotenkin taas normalisoitua. Liikunta on ehdottomasti kohdallani hyvinvoinnin kulmakivi. Silloin Suomessa asuessa minulla ei ollut mahdollisuuksia tälläiseen luksukseen, kun olin lasten kanssa pääasiassa yksin, joten osaan todella arvostaa sitä nyt, että saan liikkua yksin puolen tunnin tai tunnin ajan pari kolme kertaa viikossa. On ihana tunne, kun on saanut elämän sellaiselle raiteelle, josta vuosia sitten unelmoi.







Tietysti lasten kanssa ulkoileminen on myös mahtavuutta, mutta lähinnä niinä "hyvän ilman päivinä". Päiväkodissa lapset ovat ulkona säällä kuin säällä, joten ei ole haitaksi, jos viikonloppuna otetaan huonolla säällä rennosti sisällä.
Kaamos ei ole mikään ongelma, jos on lunta!





Kun aurinko palaa takaisin, järjestetään "SOLFEST" ja syödään aurinkopullia. Päivien pidentyessä voisi suunnitella koko perheen retkeä pienelle vuorelle. Pikku-Aaron on pian 5 kuukauden ikäinen. Hän on myös oikea aurinko ja paikkaa kyllä loistavasti tätä isompaa herraa, jota vielä odotellaan.

Hyvää uutta vuotta teille kaikille!