keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Etelään!









Me lähdemme lauantaina ensimmäistä kertaa perheenä etelänlomalle. Matkakohteeksi valikoitui kehuja saanut Mallorca. Lapset ovat laskeneet kalenterin avulla päiviä jo kuukausien ajan: enää kolme yötä jäljellä! Nyt arkiset asiat saa jäädä kahdeksi viikoksi!

Ajattelimme ottaa ensimmäiseksi viikoksi all-inclusive, mutta toisella viikolla on varmasti kiva jo kierreillä muita ravintoloita ja kokkailla yhdessä aamupalaa. Muutenkin ajattelimme oleskella ensimmäisen viikon pääosin altaalla ja rannalla, ja toisella viikolla vuokrata auton ja kierrellä Mallorcaa. Olemme koko sakki katselleet youtube-videoita eri puolilta saarta, ja löytäneet paljon tekemistä ja koettavaa. Tämä etukäteen yhdessä suunnittelu ja odotuksen riemu ovat ehdottomasti osa elämystä.

Niklaksella heiluu hammas, joka voi suurella todennäköisyydellä lähteä irti loman aikana. Luimme, että Espanjassa ei ole hammaskeijua, vaan hiiri Ratoncito Pérez, joka hakee lasten hampaat tyynyn alta! Nyt on tosi jännät paikat!

Tänään lähden vielä kaupungille hakemaan viimeisiä juttuja matkalle mukaan. Ostoslistalla keikkuu vielä omat bikinit ja aurinkohattu, desinfiointiaineet ja laastarit.

Hasta la vista, baby! :)



Kaikki kuvat: Mallorca -Pinterest

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vaaleanpunainen pöytä



Ostin käytettynä mäntyisen, käsittelemättömän klaffipöydän muutaman euron hintaan jo ainakin puoli vuotta sitten. Nyt sain viimein aikaiseksi maalata sen. Mietin pitkään, maalaanko valkoiseksi vai harmaaksi. Molemmat värit ovat "päävärejä" kotona. Niiden lisäksi löytyy mustaa, beigeä ja puuta. Teki mieli jotain muuta. Sävyksi valikoitui upea vaaleanpunainen, joka muistuttaa vanhaa roosaa, mutta on vaaleampi. Maalasin pariin otteeseen tartuntapohjamaalilla ja sitten pari kolme kerrosta lattiamaalia päälle. Toivotaan, että kestää käytössä!



keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Äitiydestä



Vaikka tuntuukin, että aika juoksee, päivät, viikot ja kuukaudet vilisevät ohitse kiireen kiristäessä hermoja ja univaje saa olon tuntumaan jyrän alle jääneeltä, sitä kuitenkin elää oman elämänsä parasta aikaa. Kaikki se kiire on meidän kolmen pienen lapsuus. Ja vaikka siitä kiireestä usein kirjoitan ja meillä on kalenterissa menoja, kyllä meillä pysähdytäänkin. Ei se kiire niillä lapsilla ole, vaan meillä aikuisilla on vähän kotitöiden kanssa ongelmia, kun unohdutaan lattialle meuhkaamaan ja lennättämään lapsia jalkojen päällä ilmassa, tai kilpailemaan siitä, kuka saa pallon pysymään kauiten pään päällä. Sitten kun lapset ovat nukahtaneet muistan, että ai niin, ne vaatteet on ollut päivän märkinä koneessa tai postia ei ole haettu päiväkausiin. Muun muassa. Olisi se kiva jos sukat ei tarttuisi kiinni lattiaan ja että tiskipöydällä ei olisi aina edellispäivän tiskejä. Joskus kuitenkin niin on, aika usein siis. Mutta elämä on silti niin hyvää.

Ne on nämä lapset, jotka tekevät elämästäni niin arvokkaan. Jokaisena aamuna saan herätä ja halailla heitä, nuuhkia ja pussata, kantaa sylissä, silittää. Kaikki muu kalpenee sen tunteen rinnalla. He ovat aarre, joksikin vain lainassa. Sillä tosi on, että he eivät ole minun. He ovat nyt luonani, mutta tulee hetki, että he lähtevät. Pyrin kohtelemaan heitä arvokkaasti ja rakastavasti, niin että he lähdettyään voivat ajatella minusta hyvää. Että he muistavat minun olleen läsnä ja kuunnelleen, nauraneen heidän kanssaan, rohkaisseen löytämään se ikioma elämänpolku, minne ikinä se kuljettaisikaan, kauas tai lähelle. Minun tehtäväni on olla nostamassa heitä elämiensä parrasvaloihin. Antaa eväät matkalle, uskallusta tehdä asiat toisin, kukin omalla tavallaan. Valaa varmuutta toistamalla: te pärjäätte hyvin.

Mutta vielä makoillaan kasana olkkarin lattialla ja leikitään lentsikkaa - onneksi vielä monta vuotta.


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kevään ja ystävyyden taikaa













Kyllä ilmat ovat hellineet muutamana päivänä. Minä jäin paitsi pääsiäisen mahtavista ilmoista, mutta onni on, että ne ovat palanneet! Varma kesän merkki on trampoliini. Lähdimme Niklaksen kanssa kahdestaan käymään kylässä hänen kaverillaan sunnuntaina ja riemu tuntui olevan rajaton, kun pääsi jälleen trampoliiniin hyppimään. Vaatteet lensivät kaaressa, kun hyppiessä tuli niin kuuma. Piti välillä yrittää tyrkyttää pipoa ja takkia uudelleen päälle, ettei pääsisi vilustumaan, mutta siitähän pojat eivät välittäneet. Samaan aikaan on ihan huiput hiihtokelit vuorilla ja ihmiset käyvät laskettelemassa ahkerasti. Pääsiäinenhän on norjalaisilla perinteisesti melko aktiivinen: käydään paljon hiihtämässä ja laskettelemassa, ollaan mielellään mökillä sitä tekemässä. Ja mikäpä siinä, en ihmettele perinteitä, kevät(kin) on upeaa aikaa!

Elin oli istuttanut jos jonkinnäköistä hernettä, tomaattia ja paprikaa, ja siirsi istutuksiaan suurempiin ruukkuihin. Samalla sytytettiin grilli ja kuumennettiin vaahtokarkkeja ja rupateltiin niitä näitä lasten peuhatessa. Ihanaa, kun aika hetkeksi seisahtaa, voi olla täysillä tilanteessa ilman murheita muusta. Tulee kevyt, hyvä olo ja taas jaksaa kotona siivota ja pyykätä. Sellaista voi vain ystävät saada aikaan.

(Hitsi tuo mun poika on kasvanut! Mutta siitä tuleekin syksyllä koululainen! Kääk!)

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäisloma Pohjanmaalla



Veljet ja sisko on ihana asia. 
Kun tavataan, kerrotaan mitä kuuluu.
Nauretaan vanhoille muistoille.
Tsempataan toisia tulevaisuuden suunnitelmissa.
Ja nauretaan taas vanhoille.



Mummulassa on pihalla lääniä lasten leikeille.
Tilaa mielikuvitukselle.
Puita kiivettäväksi, ojia kahlattavaksi.
Huutaa saa, naapuri ei kuule.




Tiedättekö, millainen on söpö lumisade?
Äiti tietää, kerroin sille.
Sillon sataa kevyesti lunta,
hiutaleet seikkailevat ympäriinsä ja 
on kuin elokuvissa.






Joku lukioaikainen tuttu kerran oli todennut 
Sykäräisen olevan aivan keskellä ei mitään.
Minua se kummastutti, kun sehän oli keskellä kaikkea.



Trullit saavat nykypäivänä palkkansa niin helpolla,
kun heidät kyyditetään ovelta ovelle, ja täyteen karkkikoriin 
riittää viisi paikkaa. Me uhrattiin koko päivä pyörän selässä.
Mutta trulleista onkin käynyt kato. Pitää nostaa palkkoja. 
Voi vaikka kuskatakin. Kunhan virpovat.  



Saunan ikkunassa on tungosta. 
Kyllä pihasaunasta tulee hyvät löylyt.
Onneksi kamerassa on pitkä objekti,
niin ei tarvitse kuivata tukkaa lähteäkseen
 nuorisoseurantalolle asti kokolle.
Jäin kotiin syömään mämmiä. Otin kolmesti lisää.



Kotona Norjassa oli vihreä nurmikko, 
kun tultiin kotiin.
Sitten alkoi sataa söpösti lunta.






perjantai 7. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen!

Pääsiäisen viettoa varten ei tarvitse stressata kuukausikaupalla etukäteen. Pääsiäisaskartelut on kivoja. Pääsiäinen on iloinen ja hauska niin aikuisten kuin lasten mielestä. Pääsiäisenä saa herkutella, kuitenkaan ilman monen päivän leivontaurakoita. Joten, hyvä pääsiäinen, olet juhlapyhistä parhain!

Norjalaiset katoavat hiljaiseksi viikoksi mökeilleen. Koululaisilla on koko viikko vapaata, mutta virallisesti pääsiäinen alkaa keskiviikkona klo 12, jolloin virastot menevät kiinni. Useat siis aloittavat pääsiäisen vieton tänään ja facebookissa onkin toivotettu jo hyvät pääsiäiset.

Me lähdemme huomenna ajamaan kohti Pohjanmaata. Käytämme matkaamiseen kaksi päivää. Jännittää, miten Aaronin kanssa matkaaminen onnistuu... En ole koskaan ollut näin kauan poissa Suomesta, vuosi!!! Voi, ette usko sitä tunnetta, kun tulee Tornion ABC:lle ja saa asioida suomeksi! Iskee aina aivan kauhea puheripuli. Rupattelen ummet ja lammet, heti niiiiiin maireana - ja samalla siinä mietin, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu, ja alkaa hävettää...

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!




torstai 6. huhtikuuta 2017

Ministi lisää väriä





Sisustus luonamme elää luonnollisesti koko ajan. Viime syksynä värittömyys tuntui synkältä ja vihreän sävyjen rinnalla pehmeä keltainen tuntuu hyvältä. Minulle kotona on tärkeää huonekalujen ja sisustuselementtien selkeät linjat, symmetrisyys ja se, että tavaraa ei ole liikaa esillä. Ihastun helposti esineisiin, mutta niille ei useinkaan löydy paikkaa.

Tällä hetkellä värien lisäksi mieltymykset kallistuvat taas mieluummin pehmeän/romanttisen(?) sisustuksen suuntaan kuin kovaan/moderniin. Näiden ja joidenkin muiden tyylien sekametelisoppa on kai linjani, mutta juuri sellainen, omanlainen, haluan olla myös sisustuksen suhteen.

Nyt kun on taas vauva perheessä, matot ovat rullalla ja lattiat vuorattu leluilla. Tahmeita puklutahroja siellä täällä. Mepsukka otti välipalaleivän sohvalle ja hänellä oli norjalaiseen tyyliin vadelmahilloa leivän päällä. Hupsista vain oli leipä väärinpäin sohvalla. Hän yritti selviytyä tästä vähin äänin ja hieroi hillon ihanasti sohvaan. Tänään yksi oksennustautipotilas kerkesi pulauttaa satsin niin ikään sohvalle. Tuli jotenkin ikävä nahkasohvaa.





keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

(Norjan) turismin kahdet kasvot

Kaikki ovat kuulleet Lofooteista. Moni on siellä lähtenyt käymäänkin, rakastunut vuoriin ja mereen, kaivannut sen jälkeen aina takaisin. Vesterålen, meidän saariryhmämme, on suurelle yleisölle tuntemattomampi, vaikka olemme aivan Lofooteissa kiinni. Itseasiassa, oikeaan ilman suuntaan katsoessa näemme Lofoottien vuoria.





Meillekin kuitenkin turistit löytävät. Joka päivä Sortlandiin pysähtyy matkustajalaiva Hurtigruten ja turistit kävelevät Sortlandin sillalle ottamaan kuvia. Tai käyvät ihastelemassa kirkkoa tai istahtavat torille. Matkailuautoja voi pongata kymmennittäin yhden päivän aikana parkissa rantojen ja huoltoasemien tuntumassa. Yksi ilmiö on turistien keskuudessa aina sama: he eivät tuo tänne juuri rahaa. Oikeastaan päinvastoin. He kuluttavat teitämme ja tukkivat liikennettä, jättävät roskat jälkeensä ja aiheuttavat täten närkästystä ja kuluja. Ystäväni Linda tiesi etenkin saksalaisten turistien tulevan tänne matkailuautoillaan omat, Saksasta tuodut ruoat ja jopa polttoaineineen mukanaan kalastaakseen viikon ajan. Kun he sitten lähtevät vuoden kalakiintiön kanssa, jää vain roskat rannalle. Heippa.




Lofooteille ajaa kesäaikaan puoli tuntia kauemmin turistien vuoksi. Joidenkin työmatka siis pitenee tunnin päivässä. Turismi on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Matkailuautoja pysähtelee kapeiden teiden reunaan ja ihmisiä hyppii kameran kanssa vaarallisesti autojen edestä ja takaa. Luonto on kaikille ilmainen nähtävyys ja kaikkien soisi sen kokevan, mutta kantapaikkalaisilla on huoli. Lofooteilla ei ole kapasiteettia suuremmalle ihmisvirralle.






Vaikka matkan voi tehdä edullisesti, kehottaisin kaikkia matkaan lähtiöitä miettimään tämän asian läpikotaisin, että jos jokainen matkaaja ajattelee vain oman navan kautta, mitkä ovat sen seuraamukset? Mitä jos edes tukisi paikallisia yrityksiä tankkaamalla auton paikallisella huoltoasemalla ja syömällä paikallisessa ravintolassa? Ja tärkeimpänä, osoittamalla kunnioitusta luonnolle ja täällä asuville, että kunnioittaa liikennesääntöjä ja kerää roskat lähtiessään. Eikö kuulostakin itsestäänselvyyksille?

Toivottavasti varoja löytyisi tulevaisuudessa enemmän teiden kunnostukseen, mutta siihen turistit eivät taida valinnoillaan pystyä vaikuttamaan. Pohjois-Norjan teiden kunnostus on vähäistä eikä päättäjät Oslossa ymmärrä turismin ja raskaanliikeenteen vaikutusta teiden kuntoon ja turvallisuuteen. Valtaosasta täällä asuvista tuntuu, että maan varat käytetään yleisestikin etelä-Norjassa. Tästä vastakkain asettelusta voin kirjoittaa aivan oman tekstin.




(Kuvat kesältä 2014, Sigerfjord)