perjantai 8. heinäkuuta 2016

Iltakahvit vuonon perällä

Talo tyhjeni tänään tyhjemmäksi kuin pitkään aikaan... Vanhempani lähtivät viikon vierailureissultaan ja veivät molemmat lapset mukanaan Suomen kesään. Vaikka olen ollut jonkin verran yksin kotona lasten ollessa hoidossa tai norjanmummulla, ei yksinäisyys ja hiljaisuus ole ollut yhtä painavaa kuin se on tälläisellä hetkellä.

Kamera seurasi vain yhtenä iltana mukana, kun kävimme laavulla iltakahveilla. Se oli aurinkoinen ilta aivan liian usean sadepäivän joukossa. Mutta se olikin hyvä ilta se.















Nyt olisi sitten reilu viikko selvittävä hiljaisessa talossa. Ajattelin kokeilla kirjoittaa runoja ihanaan nahkakantiseen valkoiseen muistikirjaan, jonka sain syntymäpäivänä. Halailla muhkeaa imetystyynyä ja käydä ottamassa valokuvia uudella objektiivilla, jotka molemmat sain myös lahjaksi. Kaivata ja ikävöidä niinkuin kunnon melankolinen suomalainen :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti