torstai 26. toukokuuta 2016

Norjan kansallispäivän tunnelmia

Norjan kansallispäivä (17.5) oli tänä vuonna monipuolinen, ainakin sään osalta. Paistoi aurinko, oli pilvistä, satoi vettä, räntää ja lopuksi tuli kunnolla lunta. Joka vuosi minua jaksaa ihastuttaa koko kansakunnan panostaminen päivään; kaikki osallistuu ja kokoontuu, pukeutuu parhaisiinsa, onnittelee toisiaan päivän johdosta, huutaa "hurraa!".

Tuntuisi, että pienehkön kuntamme juhlinta keskittyisi Sortlandin keskustaan, vaan ei: jokaisella pikkukyläyhteisöllä on omat kulkueet ja juhlat "kylätalolla". Televisiosta voi seurata koko päivän juhlintaa eri puolilta Norjaa pohjoisesta etelään. Låahetyksessä vertaillaan kansallispukuja ja puhutaan säästä, joka luonnollisesti vaihtelee aika paljon meidän lumimaisemista etelän helteisiin. 

Kuvissa monella päällä oleva sininen kansallispuku on Nordland-läänin puku ja on nyt jo useampana vuotena peräkkäin voittanut äänestyksen Norjan kauneimmasta kansallispuvusta. 






Juhlakulkueessa soittaa aina puhallinorkesteri. Meidän orkesteri on terveys-/ikäsyistä järjestänyt soittamisen pariin eri kohtaan, josta kulkue käveli ohitse. 















keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Mamma harrastaa

Vaikka kuinka tekisi mieli olla leipuri tai käsityöihminen, niin en vain sitä valitettavasti ole. Inspiroidun valtavasti ihmisistä, jotka leipovat ja ompelevat, tai esimerkiksi maalaavat tai askartelevat paljon, mutta vaikka kuinka ajattelen, että "minä myös", ei mitään tapahdu. Kukkuu vain.

Lapsiperheen äitinä, niinkuin tiedätte, on niin ruhtinaallisesti luppoaikaa. Varsinkin kun käy töissä viitenä päivänä viikossa. Minulle mieluista tekemistä on ollut valokuvaus ja kuvien julkaiseminen, kodinlaitto, kirjoitteleminen/runoilu, juokseminen ja vaeltaminen. Lisäksi seuraan joitan blogeja ja katson paria tv-sarjaa. Jostain olisi luovuttava alkaakseen aktiivisesti tekemään jotain uutta ja minusta tuntuu, etten halua luopua mistään.

Mutta tiedän kyllä harrastuksen, jonka vuoksi uhraisin viikostani ne pari tuntia vaikka sitten tv-aikaa. Säästötilille on jo alkanut virrata hitaasti, mutta määrätietoisesti kruunuja oman kajakin hankintaa varten. Viime syksyisellä kajakkikurssilla kesytin pelkoni mereen ja sain valtavan kipinän harrastukseen. Opettajan antamissa haasteissa onnistuminen, esimerkiksi kajakissa seisominen tai kajakin keulan koskettaminen kiepahtamatta, sekä pelastustekniikoiden oppiminen antoivat kunnon sävärit tälle kropalle. Tässä yksi youtube-filmi yhdestä mielestäni kivoimmasta pelastautumistekniikasta, jonka opein tosin hieman tyynemmissä olosuhteissa. Meiltä täältä kaupungista löytyy myös "melontaklubi", joka tekee yhteisiä retkiä ja harjoittelee tekniikkaa uimahallissa kajakilla kerran kuussa. Ja harrastushan on siinä mielessäkin loistava, kun minähän pääsen merelle melomaan tästä pihalta, kannan vain kajakin nuo 20m meren rantaan...

Ehkä olen sittenkin vielä se hurjapää, joka on hypännyt ne kolme benjiä ja ollut hulluna vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin pienestä pitäen. Tai ei mitään ehkä, sellainen mä oon -  jääköön kakut, piiraat ja kutomapuikot!