torstai 7. huhtikuuta 2016

Raskaana

Miten kamalalla tavalla suomenkieli kuvaa onnellista olotilaa. Raskaana... No on raskasta ja on tullut raskauskiloja, mutta että sillä sanalla määritetään koko ihmeellinen kokemus, kun munasolu ja siittiö yhtyvät 40 viikon kehityksen jälkeen ulos puristuu ihan oikea pieni ihminen! Mää voisin vaikka mieluummin olla tiinenä... Tai no... :)

Olen ollut raskaana (mur) viikkojen mukaan puolet kokonaisraskaudesta. Kiloja on tullut jo yhdeksän! Juoksin kaksi ensimmäistä kuukautta, mutta lantion löysyys alkoi tuntua epämukavuutena, eikä minua epämukavalle juoksulenkille saa motivoitua. Olin varma, että odotan kaksosia, kun maha tuntui kasvavan hurjaa vauhtia ja minua on pyörryttänyt todella paljon. Epämukavaan oloa on koittanut korjata syömällä sitten luonnollisesti liikaa.

Kuitenkin vaivani ovat suhteellisen pieniä. Siitä huolimatta minun oletetaan pikkuhiljaa jäävän osittain töistä pois ja saan osakseni ihmettelyä siitä, että olen vielä täysiaikaisesti töissä. Pomo on hankkinut lepotuolin toimistooni, että voin tarvittaessa huilia ja juttelee jaksamisestani viikottain yrittäen järjestää päiväni vähemmän kiireiseksi. Koen ehdottomasti tulevani huomioiduksi ja saan tarvitsemaani helpotusta työpäiviin.

Vaikka työpaikalla raskaana olevat otetaan huomioon paremmin, kuin mitä itse Suomessa koin, kaipaan Suomen raskauden seurantaa. Olen käynyt tämän raskauden aikana kerran kätilöllä (joka siis toimii ns. äitiysneuvola-tyyppisesti) rv 13 ja rakenneultrassa sairaalassa. Kaipasin todella kovasti aikaisempaa ultraäänitutkimusta, joka Suomessa tarjotaan kaikille, nähdäkseni sydämen sykkeen, joka tekee automaattisesti raskaudesta konkreettisempaa. Norjassa tätä ultraäänitutkimusta ei haluta tarjota, sillä ajatellaan, että on eettisesti väärin tutkia, onko sikiöllä mahdollisesti kromosomipoikkeama ja tämän perusteella päättää, saako lapsi elää vai kuolla. Monet naiset päätyvät tilamaan ajan yksityiseltä lääkäriltä, jotta saavat ultran varmistuksen, että kohdussa on elämää, mutta en ole varma, voiko yksityisen kautta selvittää kromosomipoikkeavuutta. Meiltä on kuitenkin matkaa lähimmälle yksityiselle gynekologille 500 km, joten sellaiselle reissulle emme lähteneet.

Rakenneultran suoritti espanjalainen miesgynekologi, joka ei osannut kuin muutaman sanan norjaa. Mieheni istutettiin seuraamaan tutkimusta sängyn pääpuolen takana olevalle tuolille, mikä oli todella harmillista, sillä emme nähneet toistemme reagtioita tutkimuksen aikana emmekä voineet pitää käsistä kiinni (yhyy). Lääkäri teki kyllä hommansa, mutta ei saanut vauvaa näkymään 4D:nä vaikka turhankin pitkään yritti. Joku olisi voinut luulla, että hänen huokailunsa ja veivailunsa olisivat johtuneet jostakin rakennepoikkeavuudesta.

Mutta siellä hän oli! Yksi kappale! Ihana pikkuinen ihme! Olemme paljastaneet sukupuolen jo lähimmäisille, ja teen sen kyllä täällä bloginkin puolella lähiaikoina. Mahakuvia ei ole tullut vielä räpsittyä, joten nyt puolivälin kunniaksi räpelsin kameran kiinni jalustaan ja ikuistin kuvan tästä - niin jo isosta - möhkäleestä.





18 kommenttia:

  1. Oi kuinka ihanasti olet pyöristynyt pääsiäisestä. Odottava nainen on kaunis, Sinä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsiäisenä se pallo taisi vähän piiloutua mekon johdosta :) Kiitos.

      Poista
  2. Täti täällä huokailee jälleen kerran onnesta <3

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Vähän joutui naamaa ehostamaan kuvaukseen; parin viikon flunssaputki oikeesti kyllä näkyy naamasta, mutta kai tää raskaus saa vähän ekstrahymyä huuleen :) Kiitos

      Poista
  4. Paljon onnea ja tsemppiä loppuodotukseen! :)

    VastaaPoista
  5. Ihanan onnelliselta näytät, kauniisti pyöristynyt äiti❤ iso halaus koko perheelle. Maria.

    VastaaPoista
  6. Kaunis olet, nautitaan odotusajat, halauksen äitikkä ��

    VastaaPoista
  7. Siis kirjoitti mitä sattuu, murr. Elikkäs nautihan odotusajasta ��

    VastaaPoista