sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Ristiäiset norjalaiseen tapaan

Kun käyn perheissä kotikäynnillä noin viikko synnytyksestä, on useimmilla jo nimi valmiina ja sen voi kirjata papereihin. Nimeä ei salata, vaan se julkistetaan kun päätös on syntynyt. Lapsen kastetilaisuus järjestetään myöhemmin, usein 5kk-10kk iässä.
Kaikki kauhistelevat, kun kerron, että Suomessa lapset kastetaan pääosin ennen kahden kuukauden ikää. Sanovat, ettei ole kumma jos tuoreilla äidillä rintamaidot loppuu, kun pitää ristiäisiä stressata ja suunnitella. Totta, onhan se todella huono ajankohta. Taitaa ennen vanhaa ainakin ollut asia niin, että on isovanhemmat ja sisarukset järjestelleet, että äiti on saanut lepäillä.

Lapset kastetaan tavallisen perhejumalanpalveluksen yhteydessä ja lapsia saattaa siten olla kastettava useampi samalla kerralla. Jumalanpalveluksen jälkeen siirrytään juhlimaan jonnekin, jossa on tilaa kaikille vieraille, esim. päiväkotiin, kouluihin tms. Siellä vieraille tarjotaan päivällinen ja sen jälkeen kakkukahvit.

Olin viime sunnuntaina ystäväni lapsen ristiäisissä valokuvaamassa. Lähdettiin kirkkoa kohti aamulla kymmenen aikaan ja juhlat loppuivat illalla kuudelta.


Kasteen hetkellä kaikki vieraat kerääntyvät lapsen ympärille. Kirkkoon kutsutaan vanhemmat ja sisarukset perheineen sekä kummit.  


 Sylikummi


Päivällinen ja kahvit järjestettiin koululla. Vieraat siirtyivät istuskelemaan toisaalle,
kun kokkikolmoset valmistivat ruoan. Edellisenä päivänä oli tehty suuri osa valmisteluista,
joten juhlapäivän aamulle ei jäänyt kuin niiden ruokalajien valmistaminen, joita ei edellispäivänä pystynyt tekemään ja ruoan esille laitto. Kaverimme Tone oli hääräämässä koululla sillä välin, kun olimme kirkossa. Minä ja Charlotte autoimme keittiössä.








Syömään oli kutsuttu yhteensä n.35 henkilöä. 
Tarjolla oli monelaista salaattia, kalaa, meksikonpataa riisin tai perunan kanssa. 
Jälkiruoaksi oli norjalaiseen tapaan liuta kakkuja! Täällä ei vuokakakuista, pullista ja kekseistä välitetä, vaan tehdään vain erilaisia kakkuja. On ihan normaalia pyytää ystävää tai sukulaista tekemään kakun juhlaan, ilman sen kummempia korvauksia. Kakkuja oli Pavlova, suklaakakku, porkkanakakku, marenkinen mustikkarulla, marsipaanikakku, keksipohjainen marenki/mansikkakakku ja sitten tuo keltainen, jonka nimeä en tiedä. Yksi jokaista. Lisäksi taivaallista linttikermaa. Vieraat ottivat noin kahta eri kakkusorttia (ai miten niin olin tarkkana...) ja kakkuja oli enemmän kuin tarpeeksi juhlaväelle. Näistä kakuista tuo mustikkamarenkirulla oli aivan paras! Ja tuo linttikerma.................






Meidän klubijengi! 




 Ja itse sankari: söpö Martinus, pian 5 kk.



Onko jollakin kokemusta toisenlaisista norjalaisista ristiäisistä?


7 kommenttia:

  1. Onpa siellä ihan erilainen tapa kuin täällä, mutta varmasti yhtä tunnelmallinen. Tarjoilukin on kyllä ihan eri luokkaa :) rakkaudella äitikkä

    VastaaPoista
  2. Mulle tuli yllätyksenä viime vuonna, kun Kalle kävi ystävänsä lapseb ristiäisissä, että kaikki vieraat eivät mene kirkkoon, vaan sinne menevät vain perheenjäsenet ja kummit. Sitten kasteen ja juhlan välillä oli monta tuntia väliä. - Linda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siinä kyllä kesti aikaa ennen kuin juhla "alkoi" kirkon jälkeen!

      Poista
  3. Norjalaisista en osaa sanoa,mutta meillä täällä eteläisessä Suomessa on aika tavallista, että ristiäisiä vietetään muuallakin kuin kotona. Meillä oli pitopalvelun tiloissa ja täydellinen lounas noutopöydästä oli tarjoiluna. Jälkkärinä juustotarjotin ja kakkukaffit. Mummolassa oli vielä "jatkot" kun oli vieraita kauempaakin...Terkuin, Anne ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tiedän myös, että joskus kastetaan kirkossa, mutta ei jumalanpalveluksen yhteydessä. Kuulostaa ihan loistavalta teidän järjestelyt :)

      Poista
  4. Löysin tänne sattumalta. Olen asunut Norjassa 2000-luvun puolivälissä pari vuotta, kävin siellä opiskelemassa puolitoista vuotta, joskin englanniksi.

    Olen nyt viime kuukausina nähnyt Norjasta paljon unia ja jotenkin Norja on taas noussut pinnalle. Olin noiden parin vuoden aikana tosi koti-ikäväinen ja huomaan, että näin jotkin Norjan ominaisuudet hirmu negatiivisesti. Haluaisinkin kuulla, miten Sinä olet kokenut nämä:

    -norjalaiset tienviitat. Oli niin ikävä sinipohjaisia paikkakuntaviittoja ja varsinkin kunnon tieopasteita, joissa lukee kilometrien määrä! Miksi ei voinut lukea selvästi että Bergen 417 km, vaan sen tilalla oli joku tiennumero?

    -norjalaiset maisemat. Minulle ne oli joskus liian jylhiä. Talon takaa saattoi nousta lähes pystysuora kalliovuori, jolla kasvoi vain kitukasvuisia koivuja, sade piiskasi kalliota vasten ja kaikki oli ihan märkää. Vuonot olivat hirmu syviä, kahlata ei voinut, vaan uinti tapahtui jääkylmässä meressä jossa uiskenteli ihan eri kokoluokan vedeneläviä kuin suomalaisissa järvissä.

    -Norjassa meidän asuntolassa oli käsittämättömän huononhajuisia pesuaineita pinnoille. Tämä on jäänyt jostain syystä eniten mieleen, että siellä ei ollut mitään ihanaa Koivutolua tai tavallisia sitruunantuoksuisia vaan jotain ihmeellistä lannanhajuista jolla pestiin esim. koulun käytävät. En tiedä mistä tämäkin on jäänyt mieleen mutta se haju oli tosi erilainen kuin Suomessa.

    Ehkä se oli koti-ikävää tosi paljon. Toisaalta tykkäsin juurikin esim. ristiäisperinteistä enemmän kuin suomalalsista, ja kansallispukujen käyttö oli hienoa, samoin 17.Mai hieno juhla.

    Onpa kiva blogi Sinulla!

    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei :D Iso kiitos kivasta kommentistasi :)

      Olisi mielenkiintoista tietää sinusta lisää; missä asut, missä olit norjassa ollessa...
      Mielenkiintoisia myøs esille nostamasi asiat. Mutta täytyy sanoa, että kuulostaa siltä, että sulla oli kulttuurishokki ja koti-ikävä. Tienviitat tai pesuaineet ei muhun vaikuttaneet, mutta niiden lailla muut pikkuseikat, kuten pukeutuminen, ruokatavat, kauppojen epäsiisteys, palveluhaluttomuus... Luonto myös ahdisti samalla kun se kiehtoi. Vuoret tuntuivat kaatuvan päälle tai niiden väliin tunsi pusertuvansa ja meri tuntui nielaisevansa sisäänsä. Itse sairastuin näiden ja monen muun asian yhteissummana, mutta sieltä on noustu ylös. Joten tajuan täysin sun tienviitta- ja pesuaineproblematiikan. Vaikea sopeutua jonnekin, jonne ei tiedä edes haluavansa sopeutuvan ja silloin ajattelee Suomessa kaiken vain olevan niin paljon paremmin.

      Poista