sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Ristiäiset norjalaiseen tapaan

Kun käyn perheissä kotikäynnillä noin viikko synnytyksestä, on useimmilla jo nimi valmiina ja sen voi kirjata papereihin. Nimeä ei salata, vaan se julkistetaan kun päätös on syntynyt. Lapsen kastetilaisuus järjestetään myöhemmin, usein 5kk-10kk iässä.
Kaikki kauhistelevat, kun kerron, että Suomessa lapset kastetaan pääosin ennen kahden kuukauden ikää. Sanovat, ettei ole kumma jos tuoreilla äidillä rintamaidot loppuu, kun pitää ristiäisiä stressata ja suunnitella. Totta, onhan se todella huono ajankohta. Taitaa ennen vanhaa ainakin ollut asia niin, että on isovanhemmat ja sisarukset järjestelleet, että äiti on saanut lepäillä.

Lapset kastetaan tavallisen perhejumalanpalveluksen yhteydessä ja lapsia saattaa siten olla kastettava useampi samalla kerralla. Jumalanpalveluksen jälkeen siirrytään juhlimaan jonnekin, jossa on tilaa kaikille vieraille, esim. päiväkotiin, kouluihin tms. Siellä vieraille tarjotaan päivällinen ja sen jälkeen kakkukahvit.

Olin viime sunnuntaina ystäväni lapsen ristiäisissä valokuvaamassa. Lähdettiin kirkkoa kohti aamulla kymmenen aikaan ja juhlat loppuivat illalla kuudelta.


Kasteen hetkellä kaikki vieraat kerääntyvät lapsen ympärille. Kirkkoon kutsutaan vanhemmat ja sisarukset perheineen sekä kummit.  


 Sylikummi


Päivällinen ja kahvit järjestettiin koululla. Vieraat siirtyivät istuskelemaan toisaalle,
kun kokkikolmoset valmistivat ruoan. Edellisenä päivänä oli tehty suuri osa valmisteluista,
joten juhlapäivän aamulle ei jäänyt kuin niiden ruokalajien valmistaminen, joita ei edellispäivänä pystynyt tekemään ja ruoan esille laitto. Kaverimme Tone oli hääräämässä koululla sillä välin, kun olimme kirkossa. Minä ja Charlotte autoimme keittiössä.








Syömään oli kutsuttu yhteensä n.35 henkilöä. 
Tarjolla oli monelaista salaattia, kalaa, meksikonpataa riisin tai perunan kanssa. 
Jälkiruoaksi oli norjalaiseen tapaan liuta kakkuja! Täällä ei vuokakakuista, pullista ja kekseistä välitetä, vaan tehdään vain erilaisia kakkuja. On ihan normaalia pyytää ystävää tai sukulaista tekemään kakun juhlaan, ilman sen kummempia korvauksia. Kakkuja oli Pavlova, suklaakakku, porkkanakakku, marenkinen mustikkarulla, marsipaanikakku, keksipohjainen marenki/mansikkakakku ja sitten tuo keltainen, jonka nimeä en tiedä. Yksi jokaista. Lisäksi taivaallista linttikermaa. Vieraat ottivat noin kahta eri kakkusorttia (ai miten niin olin tarkkana...) ja kakkuja oli enemmän kuin tarpeeksi juhlaväelle. Näistä kakuista tuo mustikkamarenkirulla oli aivan paras! Ja tuo linttikerma.................






Meidän klubijengi! 




 Ja itse sankari: söpö Martinus, pian 5 kk.



Onko jollakin kokemusta toisenlaisista norjalaisista ristiäisistä?


perjantai 26. helmikuuta 2016

Vodka, sauna ja perkele

Aurinko paistaa kirkkaana ja ankarana taas kaikelle pölylle ja lialle. Huomaan suomalaisen ikkunanpesuhenkeni kadonneen ja olen samaistunut norjalaisten "vähät väliä"-tyyliin niiden puhtauden suhteen. Suolaisia vanoja ja lasten kämmenen jälkiä kaikessa sameudessa. Hmm... Lapsia on kova ikävä, kun ovat viikon lomailleet Tromssan lähellä mummullaan. Oikein vauhtiloma puhelimen ja facebookin välityksellä vaihdettujen kuulumisten suhteen siellä on lomailtu, ikävästä ei häivääkään. Parin kolmen viikon päästä lomailemme Pohjanmaalla, mikäli kelit antaa myöten ajaa.

Eilen oli töissä puhetta suomalaisuudesta, vaihteeksi. Kuten kaikilla muillakin työpaikoilla on käynyt ilmi, on norjalaisten käsityksen suomalaisuudesta pilannut 70-luvulla ainoalta tv-kanavalta tullut suomalainen teatteri, jossa alastomat kännipäiset suomalaiset olivat tehneet mitä älyttömimpiä asioita, ja tuo oli ollut julmaa katsottavaa lapsille - samalla niin mieleenpainuvaa. Vodka ja sauna, perkele. Siinä asiat, jotka norjalaisille tulee Suomesta mieleen. Pohjoisnorjalaiset ovat käyneet ehkä autolomalla Oulussa, jota kehuvat hyväksi kesälomapaikaksi. Kokevat Suomen harvaanasuttuna ja sisäänpäinkääntyneenä, koska kukaan ei osaa palvella englanniksi. Muutama työkaverini on kotoisin Finnmarkista eli läänistä Suomen käsivarsien yläpuolella. He muistelivat olevansa "lihalapsia"; kun Suomesta lähdettiin ostamaan halpaa lihaa pakkaseen, pakattiin auton takapenkille neljä lasta riviin. Se oikeutti tuomaan rajan yli kunnon lihasatsin, kun sääntönä oli 10 kg per henkilö. Palkkioksi saivat tupla-patukan ja muistelivat saaneensa vihreää limsaa.

Siellä kotona Suomessa on jo kevät tietysti rinnoissa, kun meillä on vielä kaksi kunnon lumikuukautta edessä. Tälläkin kertaa talvi on tuntunut kohtuuttoman pitkältä, vaikka nyt valoisana aikana on täällä ihan siedettävää. Lääkärin sanoin pitäisi täällä asuvien aina käydä etelänlomalla kaamosaikaan hakemassa energiaa. Niin pitäisi, olen ihan samaa mieltä. Lomaa ei kuitenkaan ole tavallisella työläisellä 5 viikkoa enempää, ja siitä pitäisi riittää niin moneksi. Jotenkin tuntuu, etten ole ainoa, jonka mielestä lomat ei tahdo riittää.

Keskityn tekemään asioita, joista saan voimaa: lenkkeilemään, ottamaan kuvia, kirjoittelemaan kuulumisia. Tekisi mieli ostaa kukkakaupallinen viherkasveja kotiin.




Ihanaa viikonloppua!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Olohuonetta



Muutama kuva olohuoneesta, joka kesällä vaihtoi alakerran muiden huoneiden tapaan seiniensä väriä beigestä harmaaseen. Oli melkoinen urakka, mutta nyt kun pensselit ovat taas kunnolla levänneet, voin kuvitella hyökkääväni vielä jossain vaiheessa aulan kimppuun, jossa riittää kyllä sitten sudittavaa viikkokausiksi. Sävy olohuoneessa on vaalea antiikinharmaa ja siihen olemme olleet kaiketi tyytyväisiä. Kaikista huoneista tuli raikkaampia värin vaihtumisen myötä. Nyt kun joulu on siivottu pois eikä tilalle ole sen kummemmin tuotu mitään, tuntuu minusta, että ripaus keltaista piristäisi sisustusta kummasti. Katsotaan, jos väri jossain muodossa olohuoneeseen lähikuukausina eksyy.


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Villakangastakki

Äitini on taitava ompelija. Hän teki pari vuotta sitten Meealle tämän takin, joka on kerännyt valtavasti ihastusta kaikkialla. Tämä taitaa olla nyt kolmas talvi, kun Meealla on takki päällään. Nilkkapituinen takki on muuntunut jostain kumman syystä polvimittaiseksi. Ensi talvena ei taida hihojen mitta enää riittää, jollei mummu keksi jotain näppärää ratkaisua asiaan :)

Meea oli jo menossa kaverin synttäreille, kun juoksin kameran kanssa perään ja nappasin nämä kuvat joku viikko sitten. Nyt meillä on lunta, onneksi! Kurjan näköinen tuo paljas maa.