sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joululahja ennakkoon















Minun joululahjani tuli vähän etukäteen - sain nimittäin viikonloppuna oman tietokoneeni taas käyttööni. Lähes puoli vuotta ilman omaa konetta meni toisaalta kivuttomasti, kun on ollut niin vähän omaa aikaa täällä vauva-arjessa. Oli kuitenkin todella kiva selailla taas vanhoja kuvia. Näitä nyt ei ole oikein käsitelty, ja tarkkuus on vähän harakoilla, mutta poimin muutamia joulukuvia vuosien varrelta.

Ehkäpä saan aikaiseksi kirjoitella enemmän blogia tämän uuden koneen myötä.

Ikävä tuttuja, kavereita ja perhettä siellä Suomessa!

Ihanaa joulun odotusta <3






sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kielten sekamelska


'




Sieltä hän tuli maailmaan... pieni mies suuren suuresta masusta. Kuvassa Aaron parin viikon ikäisenä.

Luulin, että Aaron saa vain Norjan kansalaisuuden, mutta hän sai myös Suomen kansalaisuuden, mikä on todella hieno juttu.

Olen huomannut, että on vaikeaa puhua pelkästään suomea lapsille nykyään. Puhun norjaa huomaamatta. Saatan havahtua, kun lepertelen Aaronille norjaksi. Sanoin Arelle, että minun täytyy todella skarpata, jos haluan Aaronin oppivan suomea.

Meea ja Niklas puhuvat keskenään vain norjaa. Meea on alkanut puhua osittain norjaksi myös minulle. Minulla on tapana pyytää häntä puhumaan suomea, mutta aina en edes hoksaa hänen puhuneen norjaa. Tapahtumia ja juttuja voi olla vaikea selittää suomeksi, koska ne linkittyvät vahvasti norjalaisiin paikkoihin, tapoihin ja tottumuksiin. Näin ollen usealla sanalla ei ole luontevaa suomen kielistä vastinetta.

Niklas puhuu minulle norjaa eikä häntä voi pyytää puhumaan suomea, sillä hänellä ei ole sanavarastoa tarpeeksi. Hän kuitenkin käyttää joitakin suomen sanoja, kun puhuu minulle. Olisi mukava jos Aaron ainakin oppisi ymmärtämään suomen, niinkuin Niklas.

Meea sai uuden viulunsoiton opettajan nyt syksyllä. Hän on ruotsalainen ja puhuu ruotsia oppilailleen. Meeaa jännitti aluksi, että ymmärtääkö hän opettajaa, mutta pelko osottautui turhaksi. Hänestä on hauskaa oppia myös ruotsia.

Katselin netistä suomen kielen kurssia Meealle, jotta oppisi kielioppia ja sanavarasto karttuisi, mutta ovat turkaisen kalliita. Sellainen olisi kyllä todella tarpeen. Iso bonus on, että hän lukee kirjoja myös suomeksi ja tekee mielellään tehtäväkirjoja, esim. lapsille suunnattuja ristikoita, joten niitä toivotaan lisää synttäri- ja joululahjapaketteihin...

Itse olen rakastunut tanskan kieleen. On hauska katsoa tanskalaisia tv-sarjoja ja hämmästellä, kuinka pystyy seurata ilman tekstejä. Käytän sarjoja katsellessa norjan tekstitystä, jotta itse opin lisää sanojen kirjoitusasusta.

Koko ajan melkoista kielikylpyä tämä ulkosuomalaisen elämä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Uusi onni nimeltään Aaron

Jo yli kahden kuukauden ajan sylimme on täyttänyt uusi onni, nimeltään Aaron. Hän tuli maailmaan nopeasti. Lapsiveden mentyä tanssin voitontanssia pitkin keittiötä ja itkeä tihrustin, kun sen hajusta tuli aiemmat synnytykseni niin elävästi muistiin. Niistä kuvioista kun selvisin, soitin synnytyssairaalaan ja sain kohdata lempeän suomalaisen kätilön.

Sairaalasta lähtiessä, miehen kantaessa pienintä turvakaukalossa ja isompien kävellessä ylpeänä vierellä ulos auringonpaisteeseen, vannoin tallettavani sen näyn ja tunteen syvälle sisälleni. Olin niin täynnä onnea, että tunnetta on vaikea kuvailla. Tunsin olevani luvattoman onnellinen. Pakahtuvani onnesta.



Ensimmäinen kävelylenkki oli henkisesti merkityksellinen ja siten äärettömän vapauttava monen kuukauden liikkumattomuuden jälkeen. Vaikka vähän ankkatyylisesti vielä edettiin, niin olin siitä jo todella onnellinen ja kiitollinen, että pystyin kävellä! Vauvan kanssa onkin vaunuiltu ahkerasti ja rohkaistuin jo kokeilemaan juoksuakin, kun koin olevani niin teräskunnossa kuuden viikon jälkeen. Mutta vähän piti pakittaa kohdun laskeuman pelossa.

Syksy on ollut täydellinen vaunulenkeille ja kaveri on tykännyt kyydistä. Hakeudun paikkoihin, joissa vuorilta laskee puro, jonka solina rentouttaa, tai missä tuoksuu metsä ja kuulee linnut. Niiden avulla edelleen löydän rauhan ja täytyn hyvästä olosta. Se on ollut eräs tärkeimmistä opetuksista viime vuosina. Ja siitä minun on pidettävä kiinni, kuunneltava omia tarpeitani.





Olen hetkessä läsnä erityisesti kun tiedän, että lapsiluku on nyt ihan varmasti täynnä. Aika ei ole armollinen; joka kerta unilta herää aina vähän terävämpi ja osaavampi kaveri, ja jokainen päivä hyvästellään haikeana. 

Lumi on käväissyt jo vuorilla, mutta vielä syksyinen sää jatkuu. Tuuli pudottelee viimeisiä keltaisia lehtiä puista ja paikoittain voi aamulenkillä löytyä jäätyneitä pikkuputteja. Valo alkaa vähentyä ja on valmistauduttava henkisesti kaamokseen. Sytytettävä takkatuli, poltettava päivittäin tuikkuja, mutta muistettava myös katsoa ulos silloin kun vähäinen valo näyttäytyy vuorten välistä ja takaa. Mutta ihan vielä ei onneksi ole sen aika. 





tiistai 26. heinäkuuta 2016

Sängyn tuunausta

Instagramia seuranneet ainakin näkivät, että tuunasin Niklakselle uuden sängyn. Hän on jo todella pitkään halunnut uutta sänkyä kun kummipojaltani peritty päästä vedettävä lastensänky alkoi vedellä viimeisiään kaikkien muuttojen uuvuttamana. 

Olin suunnitellut tilaavani Ikealta uuden sängyn Tromssaan, jonne toimitus ei maksaisi maltaita ja josta sängyn pääsisi suhteellisen helposti hakemaan norjanmummulla käynnin yhteydessä. Vaan facebookin kirppistelysivuilla tälläinen sänky myytiin 15 eurolla. Joten mies sitä hakemaan.


Sängyn kokoamisen yhteydessä kävi ilmi, että osia puuttui. Alhaalla pituussuunnassa kulkevien tukipuiden lisäksi yksi päätylevy ei ollut tullut mukaan. Laitoin myyjälle viestiä, joka valitteli asiaa ja totesi samalla, että ne ovat joutuneet sitten muuttojätteen mukana roskalavalle. Hän maksoi rahat takaisin, sängyn saimme pitää. 

Are nikkaroi alas tukipuut, mikä tukevoitti sängyn. Päätimme laittaa levytetyn seinämän seinää vasten, jolloin lukulampulle alas saisi virtaa puuttuvan levyn kohdalta. Olin tilannut aiemmin ebaysta liitutaulutarraa, joka liimautui siististi vaneriin. 


Aloin maalaamaan sänkyä Niklaksen ollessa Suomessa. Are laittoi minulle kaiken valmiiksi, että saatoin sutia omaan tahtiin. Tiedätte, kuinka vaivanen olen, joten se otti aikansa. Mutta oli mukava saada tusertaa jonkin mieluisen homman parissa.


Yllätys oli mieluinen lasten tullessa kotiin. Niklas valitsi, että sänkyyn laitettaisi myös sängyn mukana tullut kupu. Hän halusi ehdottomasti myös verhot alas, jotta voisi mennä piiloon majaansa. Jos jollakin on ylimääräisenä esim. batman- tai angrybirds-verhoja, saa vinkata. En löytänyt äkkiseltään netistä.


Hinnaksi tuli maali+liitutaulutarra, yht. n. 20 euroa. Ja maalarille muutama erittäin kivulias yö maalaamisurakan päätteeksi :) Kannatti.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kesän kuumin yö











Kuumia päiviä seuraa kuumat yöt. Alakerrassa ilmalämpöpumppu viilentää kiitettävästi, että oleminen onnistuu, mutta illan tullen on kaikkien kiivettävä yläkertaan makuusoppiinsa hikoilemaan ja pyörimään.

Meidän kesän kuumin yö alkoi päivystyksestä, kun pojan silmät olivat niin turpeat ja kipeät. Bakteeriperäisestä tulehduksesta ei kuitenkaan ollut kyse vaan myös poikaamme on iskenyt allergia.

Kun toisella on niin kurja olla puolisokeana, ja kun toinen ei ymmärrä, että silmätipat olisi silmiin vain laitettava... Keskiyön painimatsin voiton vei vanhemmat, mutta siitä sai pari potkua mahaan ja ensimmäisen kerran kuulin, kuinka minua vihataan ja toivotaan kuolemaa.

Ei ollut helppo työ miehelläkään, eikä tuo ymmärtänyt, miksi pahaa oloani sen jälkeen niin itkin.

Loppuraskauden yöt ovat mitä ovat, mutta tämä kesän kuumin yö nukuttiin myös ikkunat kiinni. Siitepölyä pitää nyt koittaa välttää. Jos olen mahani kanssa kuin lämpöpatteri, sain viereeni vielä sen suuttumukseltaan leppyneen pikkumiehen, jonka henkikin alkoi rohista ja urtikaria levisi vartalolla. Torkuin toinen silmä auki häntä tarkkaillen. Maha-asukki piti seuraa.

Ja jotta kesän kuuminta yötä ei vain nukuttaisi, naapuri nautti kaveriseurasta ja musiikista aamukahdeksaan. Naurun remakka sai silmäni lävähtämään selälleen aina juuri kun tunsin nukahtavani.

Mutta kuumia päiviä seuraa viileämmät päivät. Usva valuu vuonoon ja tuulen vire virkistää. Vaan tämäkin päivä on vietetty sisällä. Että saataisiin tilanne hallintaan.

Postausta värittää kuvia niistä kuumista päivistä, jotka olivat täynnä huoletonta riemua. Onneksi ne ovat sellaiset päivät eivätkä tälläiset yöt, jotka tullaan muistamaan.


(Ps. Kuvat on otettu uudella objektiivilla (tämmöinen), johon olen erittäin tyytyväinen)


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Tervetuloa maailmaan

Pysähdyn hiljaisuuden keskellä ja tunnustelen sinua. 
Tunnen sinua jo vähän. 

Tiedän, että kasvat hyvin ja harjoittelet hengittämistä. Hikottelet usein ja voimakkaasti. Tiedän potkujesi voiman ja jalkateräsi koon. Tiedän, että sinulla on pippeli ja suuret silmät, jotka näin ultraäänitutkimuksessa viimeksi. Rauhoitut, kun kosketan mahaani ja potkit rajusti, jos haluat äidin vaihtavan asentoa. Tiedän, että nukut paljon päivisin ja olet vilkas keskiyöllä. 

Tiedän, että sinulla on kaksi upeaa ja ihanaa sisarusta odottamassa saapumistasi. Sinulla on äiti ja isä, jotka sinua toivoivat ja täyttyivät onnesta kun kuulivat, että sinut saavat ja rakastavat sinua äärettömästi jo nyt, vielä kun olet mahassani.

Odotamme, että pääsemme tutustumaan sinuun lisää. Iloitsemme kaikesta, mitä saamme sinulle opettaa ja erityisesti siitä, mitä sinä tulet meille opettamaan. 
Tervetuloa maailmaan lapseni. 




perjantai 8. heinäkuuta 2016

Iltakahvit vuonon perällä

Talo tyhjeni tänään tyhjemmäksi kuin pitkään aikaan... Vanhempani lähtivät viikon vierailureissultaan ja veivät molemmat lapset mukanaan Suomen kesään. Vaikka olen ollut jonkin verran yksin kotona lasten ollessa hoidossa tai norjanmummulla, ei yksinäisyys ja hiljaisuus ole ollut yhtä painavaa kuin se on tälläisellä hetkellä.

Kamera seurasi vain yhtenä iltana mukana, kun kävimme laavulla iltakahveilla. Se oli aurinkoinen ilta aivan liian usean sadepäivän joukossa. Mutta se olikin hyvä ilta se.















Nyt olisi sitten reilu viikko selvittävä hiljaisessa talossa. Ajattelin kokeilla kirjoittaa runoja ihanaan nahkakantiseen valkoiseen muistikirjaan, jonka sain syntymäpäivänä. Halailla muhkeaa imetystyynyä ja käydä ottamassa valokuvia uudella objektiivilla, jotka molemmat sain myös lahjaksi. Kaivata ja ikävöidä niinkuin kunnon melankolinen suomalainen :)



keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Iittala rakkautta

Työkaverini Elin laittoin minulle viestillä kuvan Iittalan jälkiruokakulhoista ja kysyi haluaisinko minä ne vai veisikö hän ne loppikselle. Tietysti halusin! Minulla oli yksi tämän sarjan astia ennestään.

Seuraavana päivänä käväsin loppiksella ja siellä oli iso rivi kyseistä sarjaa. Ajattelin, että nyt oli Elinillä mennyt laskut sekaisin ja oli kuitenkin tuonut astiat loppikselle. Maksoin parinkympin (euron) verran n. kuudesta kulhosta.

Elin kuitenkin hätyytti hakemaan astioita hänen luotaan. Niinpä sain vielä toisen mokoman häneltä, vähän eri kokoa. Hän epäili kuitenkin loppislöytöjeni olleen häneltä peräisin, koska ei ollut käynyt kokonaan lastia läpi ennen pois lahjoittamista.

Ihan kiva kokoelma vanhaa Iittalaa. Pitää kohta ostaa toinen vitriinikaappi :)



torstai 23. kesäkuuta 2016

Keskikesän juhla Vesterålenissa





















Nyt aurinko on kääntynyt ja vähitellen päivät alkavat lyhetä. Meillä on vielä yöttömiä öitä kuukauden verran ja sitten alkaa öisin hämärtää. Tänä vuonna olimme mukana "kokkoilemassa" ja syömässä hotdoggeja kyläläisten kanssa venesatamassa. Tarjolla oli myös norjalaista "rømmegrøt", joka valmistetaan maidosta, kermaviilin tyyppisestä valmisteesta (rømme) ja vehnäjauhoista. Nämä ovat heidän "juhannusperinteensä". Huomenna normaali arkipäivä.

Sää oli mukavan lämpöinen useiden harmaiden päivien jälkeen. +13 ja tyyntä. Ihmiset olivat iloisia ja lapset leikkivät pitkin rantoja. Sigerfjord oli kuin pieni paratiisi eikä ollut vaikeaa tuntea oloaan onnelliseksi siellä kyläläisten joukossa.