lauantai 21. marraskuuta 2015

Aina lapsi

Ei siitä mihinkään pääse. Äidin halaus on kaikista lämpimin ja isän neuvot aina ne oikeimmat.

Olin onnesta soikeana yhdessä lasten kanssa kun vanhempani tulivat tänne vierailulle. Kyllä Are oli myös mielissään, muttei tapansa mukaan tälläisillä asioilla hehkuttele. Odotus ja jännitys. Mepsukalla maha kipeä viikon etukäteen, kun niin jännitti.

Syli, lämpö ja halaus, läsnäolo, nauru. Rakkaat.

Mepsukka sai olkavarteensa rokotteen terveydenhoitaja-äidin toimesta. Minun piti vielä työkavereiltani varmistaa, että onko se eettisesti oikein, kun lapsi haluaa äidin rokottavan. Antaa mennä vain, totesivat. Mepsukka tilasi mummun pitämään kädestä ja kaupanpäällisenä neuvolaan tulivat ukki ja Niklas viihdyttämään. Kymmenisen minuuttia rohkaisua ja rokote saatiin annettua. Nyt ei tarvi koulunterveydenhoitajan yrittää ylipuhua piikkipelkoista! Täällä tosiaan annetaan Suomen nelivuotispiikki vasta näin 7-vuotiaana. Mielestäni parempi näin, kun nelivuotiaille ei saa puhuttua järkeä ja piikki pitää antaa joskus "pakolla" kun taas 7-vuotiaan saa aina puhuttua ja päättämään itse, että rokotus annetaan. Tällä kertaa oli mummo ja ukki Mepsun suuri tuki ja turva.

Monta muutakin hetkeä noihin päiviin kuului. Ihana näyttää vanhemmille elämää täällä. Usein tulee sellainen tunne, että toivoisi heidän olevan täällä ja kokevan samaa mitä itse koen. Ei ole helppoa olla kaukana vanhemmistaan. Oikea elämänvaihde on löytynyt, mutta kun vielä saisi olla enemmän vanhempien ja sisarusten kanssa. Kun muistaa jotain lapsuudesta ja se pitäisi päästä kertomaan... Ei puhelimet korvaa läsnäoloa koskaan.













Mä kasvan isoksi,
ehkä aikuiseksi,
mutten koskaan niin vanhaksi,
etten olisi sun lapsesi.

Kiitos vierailusta <3

3 kommenttia:

  1. <3 Niin se vaan on, elämän kiertokulku, niin kauan voi sanoa olevansa jonkun lapsi kun omat vanhemmat ovat elossa, niin minäkin olin vielä yli nelikymppiseksi saakka "lapsi". Vierailu teillä oli ihana, iloa, naurua, yhdessäoloa, rakkautta, pienet kädet kaulalla ja se haikeus, kun lähtöaamu koitti, tuntui, ettei millään malttaisi lähteä pois..jäädä vaan odottamaan kun te kotiudutte töistä, päiväkodista ja koulusta :( Olisihan se hienoa saada kokea teidän arki ja juhlapyhät siellä läsnä, elää rinnalla, auttaa silloin kun tarve on, mutta se nyt vaan ei ole mahdollista. Oikein mukavaa Joulun odotusta, kohtahan siellä on taas siskorakas, joka varmasti odottaa ja jännittää sinne tuloa ja on sitten jakamassa teidän kanssanne joulun siellä, siitä tulee varmasti ihana ja ikimuistoinen joulu teille kaikille. Rakkaudella kaivaten äiti

    VastaaPoista
  2. <3 Ihanaa saada vanhemmat käymään

    VastaaPoista
  3. Ihanaa että sait vanhempasi kylään. Just kysyin mitä meidän 13v odottaa eniten joulussa niin sitä, että mummu ja sukulaiset tulee meille. Aika ihanaa.

    VastaaPoista