lauantai 11. huhtikuuta 2015

Vuorella seisoo tyttö

Seison vuoren rinteellä silmät suljettuina.
Tuuli taivuttaa puiden oksia, kuuntelen.

Ensin nämä vuoret ahdistivat,
tuntuivat kaatuvan päälleni.
Olin ansassa.

Meri oli kylmä, pohjaton ja surullinen.
Olin kaukana kotoa.

Rakensin kotia taloon,
jolla oli ikää toista sataa vuotta,
joka varmasti olisi kokenut ne
riuhtovimmatkin myrskytuulet.

Kulutin aikaa taloni suojassa
enkä ensin tainnut edes huomata auringon paistavan.
Turvallinen, tuttu, niin lämpöinen aurinko.
Tuo, joka poltti nahkani niin monena kesänä...

Aurinko kannusti tutustumaan vuoriin
ja mereen,
luomalla kutsuvan valon,
joka minun piti saada kiinni kamerallani.

Polut kävivät vähitellen tutuiksi,
mutta pelkäsin edelleen.
Kaipasin, kaduin, toivoin.

Jatkoin yrittämistä,
epäonnistuin, mutta nousin huterasti ylös jatkaakseni.
Lopulta vain luovutin romahtaen.
En jaksanut enää yrittää olla osa tätä kaikkea.

Päästettyäni irti,
tunsin vapautuvani.
Aloin muistaa, kuka olin.
Muistin, mistä tulen.
Palautin mieliin, mistä pidän, mitä arvostan.
Aloin täyttyä hyvän olon tunteesta.

Luonnossa haistan metsän tahmean tuoksun,
kuulen sirkkelin vinkaisun ja vuorelta
alas virtaavan joen pauhun,
jotka muistuttavat rakkaasta Suomesta
ja ihanasta lapsuudestani.
Se ei enää tunnu pistona rinnassa,
vaan voin sulkea silmäni ja päästä hetkeksi
muistojen kautta kotimaahan
onnellisena ja
kiitollisena.




10 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus!! <3 Paljon aurinkoisia kevät päiviä sinne teille kaikille!!!

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiva nähdä, että luet vielä tekstejäni :) Oikein ihanaa kevättä teille, kaivataan kovasti

    VastaaPoista
  3. Oih...niin ihanasti kirjoitettu <3 Aurinko, se sama aurinko sinulla siellä, minulla täällä, samoin kuu ja tähdet :) Kaipauksin äiti <3

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus! Ja tsemppiä juoksutreeneihin, houkuttelevalta lenkkipolulta näyttää :) Terveisin, Jenna

    VastaaPoista
  5. En itse vielä tiedä uskallanko tai haluanko päästää irti mutta jossain vaiheessa sekin selviää.. Vain tämän kokeneet tietää mistä tässä on kyse <3

    VastaaPoista
  6. Moi Elisa,
    pitkästä aikaa istuin oikein tietokoneelle surffaileen, kun tulee aina vain pyörittyä somessa puhelimella.. ja ensimmäiseksi tuli naputeltua osoiteriville tämä. :) Ihana teksti, täynnä tunnetta ja toi kyyneleet silmiin. Katsoin kuvia monista postauksista ja Alin kans mietittiin ääneen, oisko uskonut, että nuo maisemat tulevat olemaan sun kotimaisemia. Tuntu, että vastahan sää puhuit muuttokuorman pakkaamisesta Kannuksessa ja yllättäen, monta vuotta ja pienokaista myöhemmin ollaankin jo tässä päivässä. Vuodet on vierinyt ja kietonut meidät omiin elämiimme tiukasti kiinni.. olet monesti ajatuksissa. Ihanaa kevättä sinne koko perheelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana oli myös kommenttisi! Ihanaa kuulla sulta. Joo - se on hurjaa, että tänne se koti lopulta rakentu. Tuntuu tosi hyvältä näin! On tosi tärkeää pitää toisemme mielessä, eikö vaan. Tekin kuljette ajatuksissa <3 Eihän sitä ikinä mitä tapahtuu, hyvässä ja pahassa! Oikein ihanaa kevättä teille!

      Poista