torstai 23. huhtikuuta 2015

Riittämättömyyden tunnetta vastaan!

Olen kolmatta päivää pois töistä ja harmittaa sen vuoksi. Tuntuu, että olen huono työntekijä, kun sairastan. Viime viikolla olin päivän pois, kun lapsi sairasti. Huoh. Nämä ovat varmaan jokaiselle perheen äidille tuttuja tunteita. Minä ainakin hirveän helposti syyllistän itseäni liiaksi sen sijaan, että hyväksyisin tilanteen. Puhun itselleni tyyliin: "oletko nyt muka vielä niin sairas, ettet töitä pystyisi tehdä" ja "taidat olla tekosairas tai hankkiutunut sairaaksi, olet vain niin laiska" ja vielä "mitä ne kaikki muutkin ajattelee kun olet koko ajan pois töistä; toivoisivat sinun ottavan lopputilin, että saisivat paremman työntekijän tilalle". 


Nyt naurattaa, kun kirjoitin nuo asiat tähän. Noin minä ihan vielä äsken vakavasti itselleni pääni sisällä vakuuttelin. Miten olisi: "rakas hassu elisa, olet kurantanut kolmatta päivää, vatsasi on kuin ilmapallo etkä ole syönyt ruokaa kahteen päivää, lepää nyt" ja "olet vastuuntuntoinen työntekijä, kun et mene sairaana töihin". 

Ei ole helppoa opetella olemaan kiltti itselle, kun on monta vuotta kuunnellut negatiivista nauhaa ja sivuuttanut täysin sen lempeän äänen, joka hyväksyy asiat ja lohduttaa. Siis oma päänsisäinen ääni.
Kehoitan kaikkia pistämään sen merkille tai jos se on aivan kadoksissa, on se houkuteltava esiin harjoittelemalla.

Minulle asioiden hyväksymisen ja positiivisen puolen korostaminen on antanut paljon, nostanut elämänlaatua huomattavasti. On kuitenkin niinikään hyväksyttävä myös se, että aina siihen ei kykene. Oltava kiltti inhimmilliselle itselle, joka tekee virheitä eikä aina onnistu. Elämäntaitojen opettelut ovat nyt suosiossa ja hyvä niin, koska yhteiskunta syöttää meille jatkuvalla putkella riittämättömyyden tunnetta esittelemällä, mitä me voisimme olla ja miltä me voisimme näyttää. Ja tottakai me sitä haluamme ja yritämme.

 *vessatauko*

En ole täydellinen eikä minusta sellaista saa.

En ole hyvä pitämään yhteyttä ihmisten kanssa.
En ole hyvä ilmaisemaan itseäni suullisesti.
Olen huolimaton.
Olen äkkipikainen.

Tottakai listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ne ovat minun heikkoja puoliani, mutta onnekseni minullakin on hyviä puolia, niin kuin sinulla ja kaikilla muilla. Tunnistamalla heikot puoleni, voin yrittää tsempata niiden kanssa, jotta eläminen elämänarvojen mukaisesti onnistuisi. Jos teen arjessa valintani aina perusarvojen pohjalta, valitsen aina oikein. 

Olen ollut nyt muutaman kuukauden ajan kouluterveydenhoitaja yläasteella. Joka neljännellä tytöllä on psyykkisiä oireita: lieviä masennusoireita, ahdistusta, paniikkioireita. Niin tavallista siitä on tullut. Oirehtijat ovat peloissaan, koska eivät ymmärrä, mistä kaikki johtuu ja mikä heitä vaivaa. Taustalta löytyy miltein aina ainainen riittämättömyyden tunne.

Olen käynyt kurssin "psykologisk førstehjelp", jossa on norjalainen Solfrid Raknes kertoi menetelmästä, jolla auttaa lapsia ja nuoria kohtaamaan vaikeudet konkreettisesti. Usein huono olo on vain yksi iso möykky, mutta sitä voi lähteä avaamaan tämän "apukäden" avulla:

Last ned hjelpehånden

Apukäsi täytetään yhdessä lapsen/nuoren kanssa.

1) Hva skjer? Mitä tapahtuu? Keskustelua.
Liina aloittaa uudessa koulussa.

2) Følelser, tunteet. Miltä se koulun aloittaminen tuntuu?
Surullinen, jännittynyt, pelottaa

Minkälaisia ajatuksia sinulla on tulevasta uuden koulun aloituksesta? (huom. erittele tunteet ajatuksista!)

3) Rødtanker, negatiiviset/punaiset ajatukset
Kukaan ei tule pitämään minusta! Minulla ei ole yhtään kaveria enkä tule niitä saamaan!
Näen itseni koulun käytävällä yksin, kaikilla muilla on kaveri.

Useimmiten kaikki ajatukset ovat negatiivisia, koska ne ovat niin voimakkaita ja hallitsevia.

Mitä ajatuksia sinulla on, jotka voisivat olla sinulle enemmän hyödyksi tässä tilanteessa? Ajatuksia, jotka kannustavat sinua. Ajatuksia, jotka tekevät sinut iloiseksi ja saa olosi tuntumaan turvalliselta. On usein hyvin tarpeellista haastaa negatiiviset ajatukset ja tehdä tilaa positiivisille ajatuksille. Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän olisi sinun tilanteessasi?

4) Grønntanker, positiiviset/vihreät ajatukset
Minä voin tavata ihmiset kasvotusten ja puhua heille. Voin antaa muille tilaisuuden oppia tuntemaan minut! Ystävyyden muodostaminen vie aikaa. Voin kuvitella itseni koulun käytävälle, jossa vieraat ihmiset hymyilevät minulle ja tervehtivät. Voin ajatella niitä ihmisiä, joihin olen tutustunut aiemmin ja joiden tiedän pitävän minusta.

5) Hva kan jeg gjøre? Mitä voin tehdä? Mikä voisi auttaa sinua?
Voin käydä tutustumassa kouluun edeltävästi. Antaa tutustumiselle aikaa, en anna periksi! Ystävyys ei synny hetkessä! Hymyillä ja osoittaa kiinnostusta ihmisille ympärilläni. Puhun jollekin. Puhun heille, jotka puhuvat minulle.

6) Hvem kan hjelpe meg? Kuka voi auttaa minua?
Uusi opettaja. Ystäväni vanhasta koulusta. Äiti.


Kyse on ajatusten/kaaoksen järjestelemisestä. Kun ajatukset ovat konkreettisesti esillä, on helpompi tarkastella niitä ja miettiä, mikä ajattelutapa on kannattava tai kyseenalaistaa ajatusten todenperä. Tämän apukäden käytössä ei tarvitse olla minkään alan ammattilainen. Täällä tämä on ajettu kouluihin ja päiväkoteihin, josta se toivottavasti leviää myös koteihin.

Esimerkkini tässä ei ollut ihan tyypillisin nuoren huoli, mutta tekniikkaa voi käyttää ajatusten jäsentelyyn hyvin erilaisissa ongelmissa. Tärkeintä on löytää lapsesta/nuoresta se positiivinen ja kannustava ääni.

Vanhemmat ja muut aikuiset, jotka ovat päivittäin tekemisissä lasten kanssa voivat vaikuttaa siihen, minkälaisia ns. "automaattisia ajatuksia" lapselle tai nuorelle tulee esimerkiksi vahingon tai vastoinkämisen sattuessa. Reagointitapa riippuu siitä, mitä lapselle on tilanteessa opetettu.

- kaadoitko taas maidot syliin?
- onko sinulla taas kakka housuissa?
- onko taas läksyt tekemättä?
vs.
- kaatuiko maito syliin?
- onko kakka housussa?
- oletko tehnyt läksyt?

On taitolaji jutella lapsen kanssa. Ei puhuta negatiivisesti, eihän? Riittämättömyyden tunne voi syntyä varhain lapsuudessa ja negatiivinen levy soida jopa läpi elämän.

Kakkahöyryisin terveisin Elisa



4 kommenttia:

  1. No mutta kylläpäs siellä ollaan kakkahöyryissä :) MInäkin olin samassa taudissa viime viikolla ja huonolla omallatunnolla vaikka olin sairas.. Tunnistan niin itseni kirjoituksestasi tunteesta olla riittämätön ja mitä muut ajattelee, teenkö oikein ja taas mitä muut ajattelee...nyt kuule rakas tyttöni lopetetaan tuo ajattelutapa ja ajatellaan vain itseämme (tietenkin otetaan muut huomioon), siitä ei ole kyse vaan arvostusta omaa itseä kohtaan! SInä olet hyvä, minäkin olen hyvä ja sillä siisti...eikös ollakki <3 rakkain terveisin äitikkä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä ollaan! Kamala tauti-- luulin päässeeni sillä pahoinvoinnilla, joka oli muiden sairastaessa, mutta kunnon taudin se vielä minullekin pukkasi. Näin teemme äiti :)

      Poista
  2. Meillä Tara on niin isin tyttö jonka olen kyllä hyväksynyt. Tiedän ettei meille tule koskaan yhtä läheistä suhdetta mutta yritän silti korostaa joka päivä sanomalla rakastavani häntä ja halailemalla. Kaupassa Tara olisi halunut karkkia, mutta sain siirrettyä sen että ostetaan marjoja ja näin lapsi oli tyytyväinen ja minä tietenkin muutaman dollarin köyhempi mutta toivon että kaikki tämä rakentaa tuohon pieneen ihmiseen terveellisen valintojen merkitystä. Myös kaikkeen urheiluun liittyvää kannustan, koska uskon että se iskostuu jo tuolla pienellä iällä milloin ei itse vielä tiedä vaihtoehtoja. Kotoahan nuo lapsukaiset saavat eväät elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyviä ja tärkeitä asioita minunkin mielestäni nuo, mihin olet itse kiinnittänyt huomiota. Samaa mieltä :)

      Poista