sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kevätpäiviä










Onni, että viikonloppuna ovat ilmat suosineet. Olen saanut tehtyä paljon asioita, jotka ovat painaneet mielellä... ja joita toisaalta olen malttamattomana odottanut.

Pihanhoito on alkanut kiinnostamaan vasta nyt. Aiempina vuosina asia on ollut minulle lähes sama, mutta nyt on pääkoppa alkanut sauhuta silläkin puolella ja ideoita olisi vaikka millä mitalla. Isommat pihasuunnitelmat saa kuitenkin odottaa vielä, sillä jotain kaivuuhommia olisi talon ympärille kohta luvassa. Täällä meidän alueella näkee hyvin hoitamattomia pihoja ja jonkin verran kohtalaisesti hoidettuja pihoja. Mitään puutarhoja täältä ei löydä ja se selittyy jo sillä, että me asumme kohtalaisen korkealla. Mikä kasvuvyöhyke täälä nyt vallitseekaan, niin kasvit eivät tahdo menestyä. Meidän vuono on kuitenkin poiketen muusta Sortlandista hieman suojaisa ja jopa +5 astetta lämpimämpi paikka noin yleensä. Täällä voi saada kukat kasvamaan, mutta se vaatii varmasti hieman tietämystä ja hyvää hoitoa.

Meidän piha on kohtalaisen pieni, mutta todella kiva. Minun makuuni vanha, kaikki vähän vinksallaan eikä niin justiinsa, romanttinen ja potentiaalinen. Paljon hommaa siitä löytyy ja joudutaan varmasti vähän kaivamaan kaivurin kanssa myös aluetta talon yläpuolella, joka ei koskaan ole ollut muuta kuin heinikkoa, mutta se otetaan sitten kun sen aika on. Nyt pyrin pitämään rikkaruohokasvuston matalana :)

Meean kanssa kokeilimme istuttaa kukkia talon reunukselle ja aidan viereen. Odotamme innolla, mitä sieltä nousee joskus, jos nousee mitään :)


Lumiraja on lupaavasti nousussa!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kaksi blogia rinnakkain?

En tiedä huomaako lukijat sitä, mutta minä todellakin huomaan, että tämä bloggeri tuhoaa mun kuvat. Sniif. Mulle suuri osa bloggausta on se, että pääsen jakamaan ottamiani kuvia, mutta ne eivät näytä yhtään samalle, kuin koneella ennen blogiin lataamista...

Kokeilin jokin aika sitten bloggausta ihan eri mestoilla, mutta se tuntui aivan liian oudolta. Nyt huomasin, että silloin luomani osoite on edelleen hengissä ja kokeilin luoda postauksia erilaisen teeman alle. Ja nyt tuntui kolahtavan! Kuvanlaatu on todella paljon parempi!

Kokeillaan, onnistunko pitämään tämän blogin rinnalla pystyssä toista blogia, valokuvausblogia.

Osoite on täsä.




Mepsukkaa sanotaan yhä useammasti aivan minun näköiseksi - onko se teistä? Niklas herkuttelee jätskillä tortillojen päälle.

Oikein ihanaa perjantain.. myöhäisiltaa? Jaa, keskiyö. Taitaa olla parempi toivottaa hyvät huomenet!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Riittämättömyyden tunnetta vastaan!

Olen kolmatta päivää pois töistä ja harmittaa sen vuoksi. Tuntuu, että olen huono työntekijä, kun sairastan. Viime viikolla olin päivän pois, kun lapsi sairasti. Huoh. Nämä ovat varmaan jokaiselle perheen äidille tuttuja tunteita. Minä ainakin hirveän helposti syyllistän itseäni liiaksi sen sijaan, että hyväksyisin tilanteen. Puhun itselleni tyyliin: "oletko nyt muka vielä niin sairas, ettet töitä pystyisi tehdä" ja "taidat olla tekosairas tai hankkiutunut sairaaksi, olet vain niin laiska" ja vielä "mitä ne kaikki muutkin ajattelee kun olet koko ajan pois töistä; toivoisivat sinun ottavan lopputilin, että saisivat paremman työntekijän tilalle". 


Nyt naurattaa, kun kirjoitin nuo asiat tähän. Noin minä ihan vielä äsken vakavasti itselleni pääni sisällä vakuuttelin. Miten olisi: "rakas hassu elisa, olet kurantanut kolmatta päivää, vatsasi on kuin ilmapallo etkä ole syönyt ruokaa kahteen päivää, lepää nyt" ja "olet vastuuntuntoinen työntekijä, kun et mene sairaana töihin". 

Ei ole helppoa opetella olemaan kiltti itselle, kun on monta vuotta kuunnellut negatiivista nauhaa ja sivuuttanut täysin sen lempeän äänen, joka hyväksyy asiat ja lohduttaa. Siis oma päänsisäinen ääni.
Kehoitan kaikkia pistämään sen merkille tai jos se on aivan kadoksissa, on se houkuteltava esiin harjoittelemalla.

Minulle asioiden hyväksymisen ja positiivisen puolen korostaminen on antanut paljon, nostanut elämänlaatua huomattavasti. On kuitenkin niinikään hyväksyttävä myös se, että aina siihen ei kykene. Oltava kiltti inhimmilliselle itselle, joka tekee virheitä eikä aina onnistu. Elämäntaitojen opettelut ovat nyt suosiossa ja hyvä niin, koska yhteiskunta syöttää meille jatkuvalla putkella riittämättömyyden tunnetta esittelemällä, mitä me voisimme olla ja miltä me voisimme näyttää. Ja tottakai me sitä haluamme ja yritämme.

 *vessatauko*

En ole täydellinen eikä minusta sellaista saa.

En ole hyvä pitämään yhteyttä ihmisten kanssa.
En ole hyvä ilmaisemaan itseäni suullisesti.
Olen huolimaton.
Olen äkkipikainen.

Tottakai listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ne ovat minun heikkoja puoliani, mutta onnekseni minullakin on hyviä puolia, niin kuin sinulla ja kaikilla muilla. Tunnistamalla heikot puoleni, voin yrittää tsempata niiden kanssa, jotta eläminen elämänarvojen mukaisesti onnistuisi. Jos teen arjessa valintani aina perusarvojen pohjalta, valitsen aina oikein. 

Olen ollut nyt muutaman kuukauden ajan kouluterveydenhoitaja yläasteella. Joka neljännellä tytöllä on psyykkisiä oireita: lieviä masennusoireita, ahdistusta, paniikkioireita. Niin tavallista siitä on tullut. Oirehtijat ovat peloissaan, koska eivät ymmärrä, mistä kaikki johtuu ja mikä heitä vaivaa. Taustalta löytyy miltein aina ainainen riittämättömyyden tunne.

Olen käynyt kurssin "psykologisk førstehjelp", jossa on norjalainen Solfrid Raknes kertoi menetelmästä, jolla auttaa lapsia ja nuoria kohtaamaan vaikeudet konkreettisesti. Usein huono olo on vain yksi iso möykky, mutta sitä voi lähteä avaamaan tämän "apukäden" avulla:

Last ned hjelpehånden

Apukäsi täytetään yhdessä lapsen/nuoren kanssa.

1) Hva skjer? Mitä tapahtuu? Keskustelua.
Liina aloittaa uudessa koulussa.

2) Følelser, tunteet. Miltä se koulun aloittaminen tuntuu?
Surullinen, jännittynyt, pelottaa

Minkälaisia ajatuksia sinulla on tulevasta uuden koulun aloituksesta? (huom. erittele tunteet ajatuksista!)

3) Rødtanker, negatiiviset/punaiset ajatukset
Kukaan ei tule pitämään minusta! Minulla ei ole yhtään kaveria enkä tule niitä saamaan!
Näen itseni koulun käytävällä yksin, kaikilla muilla on kaveri.

Useimmiten kaikki ajatukset ovat negatiivisia, koska ne ovat niin voimakkaita ja hallitsevia.

Mitä ajatuksia sinulla on, jotka voisivat olla sinulle enemmän hyödyksi tässä tilanteessa? Ajatuksia, jotka kannustavat sinua. Ajatuksia, jotka tekevät sinut iloiseksi ja saa olosi tuntumaan turvalliselta. On usein hyvin tarpeellista haastaa negatiiviset ajatukset ja tehdä tilaa positiivisille ajatuksille. Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän olisi sinun tilanteessasi?

4) Grønntanker, positiiviset/vihreät ajatukset
Minä voin tavata ihmiset kasvotusten ja puhua heille. Voin antaa muille tilaisuuden oppia tuntemaan minut! Ystävyyden muodostaminen vie aikaa. Voin kuvitella itseni koulun käytävälle, jossa vieraat ihmiset hymyilevät minulle ja tervehtivät. Voin ajatella niitä ihmisiä, joihin olen tutustunut aiemmin ja joiden tiedän pitävän minusta.

5) Hva kan jeg gjøre? Mitä voin tehdä? Mikä voisi auttaa sinua?
Voin käydä tutustumassa kouluun edeltävästi. Antaa tutustumiselle aikaa, en anna periksi! Ystävyys ei synny hetkessä! Hymyillä ja osoittaa kiinnostusta ihmisille ympärilläni. Puhun jollekin. Puhun heille, jotka puhuvat minulle.

6) Hvem kan hjelpe meg? Kuka voi auttaa minua?
Uusi opettaja. Ystäväni vanhasta koulusta. Äiti.


Kyse on ajatusten/kaaoksen järjestelemisestä. Kun ajatukset ovat konkreettisesti esillä, on helpompi tarkastella niitä ja miettiä, mikä ajattelutapa on kannattava tai kyseenalaistaa ajatusten todenperä. Tämän apukäden käytössä ei tarvitse olla minkään alan ammattilainen. Täällä tämä on ajettu kouluihin ja päiväkoteihin, josta se toivottavasti leviää myös koteihin.

Esimerkkini tässä ei ollut ihan tyypillisin nuoren huoli, mutta tekniikkaa voi käyttää ajatusten jäsentelyyn hyvin erilaisissa ongelmissa. Tärkeintä on löytää lapsesta/nuoresta se positiivinen ja kannustava ääni.

Vanhemmat ja muut aikuiset, jotka ovat päivittäin tekemisissä lasten kanssa voivat vaikuttaa siihen, minkälaisia ns. "automaattisia ajatuksia" lapselle tai nuorelle tulee esimerkiksi vahingon tai vastoinkämisen sattuessa. Reagointitapa riippuu siitä, mitä lapselle on tilanteessa opetettu.

- kaadoitko taas maidot syliin?
- onko sinulla taas kakka housuissa?
- onko taas läksyt tekemättä?
vs.
- kaatuiko maito syliin?
- onko kakka housussa?
- oletko tehnyt läksyt?

On taitolaji jutella lapsen kanssa. Ei puhuta negatiivisesti, eihän? Riittämättömyyden tunne voi syntyä varhain lapsuudessa ja negatiivinen levy soida jopa läpi elämän.

Kakkahöyryisin terveisin Elisa



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Viiden vuoden huhtikuu

Mitä seuraa harmaasta säästä? Blogitauko, ehhehe.

Tosi on, että kameraa ei tule ulkoilutettua kuin hyvällä säällä (auringon paisteella), vaikka hyviä kuvia saisikin ja ehkä jopa parempia tälläisenä suttuisena päivänä, kun valo ei ole niin terävä. Mulla on edelleen linssiongelma, sillä uskon tuon käyttämäni linssin päästävän löysyytensä vuoksi turhan paljon valoa kameran kennolle. En tiedä, onko se käytännössä mahdollista, mutta eniveis, siitä minun ei pitänyt kirjoittaa.

Are on pelaamassa airsoftia ja lapset juoksivat naapuriin leikkimään. Niklaksen ensimmäinen kerta kyläilemässä; olisittepa olleet äsken kärpäsenä katossa! Meean luokkakaveri, poika, oli täällä kylässä ja he juttelivat Meean kanssa, että lähtisivät pojan luo. Poika asuu siis naapurissa, kahden talon päässä, joten pihaa pitkin pääsee. Hän pyysikin myös Niklasta mukaan. Niklas katsoi heti minua ja sanoi: "saanko mää äiti?" Ja kun minä nyökkäsin, loisti poika kuin naantalin aurinko ja kasvoi huiman mitan isommaksi pojaksi... Laitoin vain tekstarin pojan äidille, että täältä tulee lapsia, lähetä palautuksena mikäli ei sovi :) Hän vastasi, että tietysti passaa ja ihana kun leikkivät sopuisasti yhdessä. Niin se on aika päästää nuorimmaistakin äidin helmoista!

Mutta siitäkään ei ollut tarkoitus postata, vaan uusien kuvien puutteessa ajattelin laittaa kuvaa viiden viimeisen vuoden huhtikuulta.

2011 Sykäräinen
Lilja ja Charlotte Blokkenissa 2012

Kalajoki 2013
Niklas ja Meea Sigerfjordissa 2014

Pääsiäinen 2015

Are aloittaa alkavalla viikolla työt ja minunkin työrintamalla on tulossa pian muutoksia, sillä sain äitiyslomasijaisuuden Sortlandista ja virkavapaata virastani Lödingenissä. Siellä olisi minun sijaisuus kohta auki, joten jos jollakin on vuoden ulkomaan hommiin mahdollisuuksia, suosittelen hakemaan!


perjantai 17. huhtikuuta 2015

Juoksulenkkimaisemia











Nyt saa juosta kuivalla asfaltilla! Soratiet ovat vielä aika märkiä ja pururadalla on vielä kunnolla lumisohjoa, mutta asfaltilla ollaan kesänopeuksissa :) Odottelen malttamattomana, että vuorilta sulaa lumet ja pääsen aloittamaan vuorien valloituksen jälleen. Nyt on vielä hiihtäminenkin täällä aivan mahdollista, vaikka kuvien perusteella sitä ei uskoisi, mutta parin kilometrin päässä on maasto vähän korkeammalla ja siellä on vielä reilusti lunta ja latua. Mielessä on niin monta uutta vuorta, joille haluan kiivetä... Kiipeäminen tukee kaikilla tavoin mun juoksuharrastustakin ja tuo mukavaa vaihtelua!

Täytyy sanoa, että minulle ei sitten sovi yhtään minkään treeniohjelman noudattaminen! Taas se nähtiin! Heti treenistä tulee jollakin asteella "pakkopullaa" ja minulla nousee vastarinta tai joku uhma ja hauskuus on menetetty. Niin hyvin kun on mennyt, kun on saanut "itse päättää". Joten... olen nyt lukenut sen ohjelman läpi ja tiedän millaisia treenejä kuuluisi tehdä. Laitetaan nyt kirja kiinni ja nautitaan juoksusta fiilispohjalta. Olisi se puolimaratooniaika sitten kaksi tuntia tai kaksi ja puoli tuntia, niin tavoitehan oli vain juosta se.

Kaveria en ole vielä matkalle saanut. Olisiko siellä joku, joka haluaisi juosta mun kanssa?
http://www.msm.no/midnight-sun-marathon-2015.5178600-229116.html


lauantai 11. huhtikuuta 2015

Vuorella seisoo tyttö

Seison vuoren rinteellä silmät suljettuina.
Tuuli taivuttaa puiden oksia, kuuntelen.

Ensin nämä vuoret ahdistivat,
tuntuivat kaatuvan päälleni.
Olin ansassa.

Meri oli kylmä, pohjaton ja surullinen.
Olin kaukana kotoa.

Rakensin kotia taloon,
jolla oli ikää toista sataa vuotta,
joka varmasti olisi kokenut ne
riuhtovimmatkin myrskytuulet.

Kulutin aikaa taloni suojassa
enkä ensin tainnut edes huomata auringon paistavan.
Turvallinen, tuttu, niin lämpöinen aurinko.
Tuo, joka poltti nahkani niin monena kesänä...

Aurinko kannusti tutustumaan vuoriin
ja mereen,
luomalla kutsuvan valon,
joka minun piti saada kiinni kamerallani.

Polut kävivät vähitellen tutuiksi,
mutta pelkäsin edelleen.
Kaipasin, kaduin, toivoin.

Jatkoin yrittämistä,
epäonnistuin, mutta nousin huterasti ylös jatkaakseni.
Lopulta vain luovutin romahtaen.
En jaksanut enää yrittää olla osa tätä kaikkea.

Päästettyäni irti,
tunsin vapautuvani.
Aloin muistaa, kuka olin.
Muistin, mistä tulen.
Palautin mieliin, mistä pidän, mitä arvostan.
Aloin täyttyä hyvän olon tunteesta.

Luonnossa haistan metsän tahmean tuoksun,
kuulen sirkkelin vinkaisun ja vuorelta
alas virtaavan joen pauhun,
jotka muistuttavat rakkaasta Suomesta
ja ihanasta lapsuudestani.
Se ei enää tunnu pistona rinnassa,
vaan voin sulkea silmäni ja päästä hetkeksi
muistojen kautta kotimaahan
onnellisena ja
kiitollisena.




keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

What life is about

When the light hits in...


When you have found something to your home you really enjoy watching...


When you spend a long time thinking how flowers grow...



When you remember what life is really about <3
- Small things in life are the big ones -



maanantai 6. huhtikuuta 2015

11 viikkoa Tromssaan

Haaste puolimaratooni lähestyy. Eilen havahduin, että kyse on enää 11 viikosta. Olen lenkkeillyt läpi syksyn ja talven ilmottauduttuani extempore Midnight sun Marathon -tapahtumaan Tromssaan. Nyt olisi aika aloittaa puolimaratoonille valmistava harjoittelu.

Juoksin eilen sen 17.5km ja olisin halutessani pystynyt juoksemaan pitempäänkin. Tein lenkin testatakseni, mitä kropassa ja juoksussa tapahtuu juoksuajan kasvaessa yli 80 minuutin, joka on aiemmin ollut pitkäkestoisin juoksuni. Puolimaratooni 21.1km olisi taittunut n. ajassa 2t 18min. "Kilpajuoksuvauhtini" on kovempi, joten toivon juoksevani Tromssassa kahteen tuntiin.

Aiemmin ostamani Salomonin maastojuoksulenkkarit eivät passanneet kertakaikkisesti asfaltille. En tiedä tunsinko sen oikeasti vai iskostuiko tieto netistä vain niin kovasti päähäni. Ostin täten toiset lenkkarit, joilla sitten maratooninkin juoksen.




Kartasta näkee, että juoksin keskelle siltaa ja takaisin :D


 Maaliskuussa juoksin sata kilometriä ja huhtikuukin alkaa lupaavasti. 


Kestävyyttä minulla on, mutta nopeutta lisätäkseni ja kaiketi nopeuskestävyyttä, ajattelin noudattaa ostamani juoksukirjan 11 viikon ohjelmaa. Harjoituskertoihin ei tule muutosta, mutta ohjelma tuo vaihtelevuutta juoksutreeneihin. Se siis alkaa nyt!


sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kuvia lomaviikolta

Mikä ihanan raukea olo... Aah... Takana touhukas lomaviikko ja tänään hölkkäsin elämäni pisimmän juoksun 17.5 kilometriä, jonka jälkeen söin A:n valmistaman tajunnan räjäyttävän herkullisen päivällisen jälkiruokineen. Nyt istun tässä kahvikupposen kanssa ja olo on aivan äärettömän onnellinen. This is life <3

Oli tärkeää olla lomalla täällä kotopuolessakin, ottaa rennosti, touhuta. Tämä on meidän kotipaikka ja on tarpeellista tulla tutuksi alueen kanssa, ja ihmisten. Kelit oli koko loman kohdillaan, joten paljon ulkoilmaa keuhkoihin ja aurinkoa kasvoille.







 Eilen me ajoimme Andøya-saarelle, missä kavereillamme on mökki. Täällä on todella yleistä, että omistaa mökin tai asuntovaunun, missä viikonloput ja lomat vietetään. Olipahan se hieno paikka ja päivä meni, että hujahti!











Meidät on kutsuttu huomenna Charlotelle syömään lammasta... Olisiko tämä neljäs kerta, kun syön tai tulen syömään lammasta ja tällä kertaa luulen jo pitäväni siitä, ainakin vähän :)