tiistai 31. maaliskuuta 2015

Liitutauluteippiä ja mustaa spraymaalia

Minulla tuo pääpuoli sylkee ideoita ja olen aika herkkä niitä toteuttamaan. Aloitan armottomalla innolla ja kaikki pitää saada heti samantien valmiiksi. Sitten kun on valmista, katson lopputulosta pää kallella muutaman päivän ja useimmiten totean, että eipäs se silmää miellytäkään. Ja uusien projektien kimppuun!

Kun meillä oli kaikkien aikojen myrsky täällä, ja sähköt räppivät, minä ravasin autotalliin ja takaisin. Autotallissa nimittäin heiluin mustan spraymaalin kanssa, koska olin päättänyt vaihtaa punaisen metallilampun värin mustaksi ja sen oli tapahduttava heti. Minä ja maalaaminen emme sovi kovin hyvin yhteen juuri siitä syystä, että en malta odottaa tarpeeksi pitkään maalikertojen välillä eikä lopputulos siksi ole yleensä toiveiden vastainen.

Tällä kertaa olin päättänyt onnistua ja kaikki näytti lupaavalta... kunnes toin lampun sisälle ja asensin paikoilleen. Huomasin, että asennushässäkässä kuvun maaliin tuli pieni lovi. No, näppäränä tyttönä hain spraypurkin ja suhautin kunnon suihkautuksen siihen kohtaan, josta punainen alkuperäisväri pilkotti. Kuinkas ollakaan, suhautus oli sen verran reilu, että maali alkoi juosta kuvussa pisaroina alaspäin... Tartuin häthätää johonkin kuivatakseni valuman, mutta tilanne vain paheni, sillä ne olivat vanulappoja ja niiden pumpuli tarttui kiinni maaliin. Hyökkäsin seuraavaksi kynsilakanpoistoaineen kanssa korjaamaan tuhoa ja sain koko mustan maalin katoamaan 1/4 osasta kupua. Ja sitten suhutin luonnollisesti lisää... Pikku-stressaantuneena en muistanut suojata ympäristöä tai viedä lamppua ulos vaan pikkusia maalipiskoja on sitten valkoinen pöytä ja rullaverho täynnä. Ja se lamppu... Noo, kaukaa katsottuna näyttää hyvälle, mutta läheltä näkee kuvussa selvän kerrosten välisen eron. Se pitäisi vielä hioa kokonaan metallille ja suhuttaa uudestaan. Mutta me ei olla niin kavereita nyt tuon lampun kanssa, (eikä spraymaalin) että siihen asiaan olisi mielenkiintoa tarttua...



Sen sijaan minä ja liitutaulutarra tullaan hyvin toimeen! Are oli viikonlopun reissussa, lapsuuden ystävänsä hautajaisissa lapsuuden kotikonnuilla, joten minä päätin järkkäillä hänen ilokseen (tai kauhukseen - en ole vielä nähnyt reaktiota) keittiön uuteen uskoon. Keittiö on aina ollut tosi vähällä huomiolla järjestyksen ja sisustuksen suhteen, koska A on kokki ja minun ei tarvitse siellä juuri aikaa viettää. Mutta sitten kun minun pitää tehdä siellä oikeasti jotain, kuten nyt hänen ollessa reissussa, on yhtä tuskaa availla kaappeja, joista jauhopussit ja muovikipot kaatuu syliin.

Idea laittaa liitutaulutarraa ovien sisäpuolelle nousi pinterestia selaamalla. Sieltä löytyy uskomattoman siistejä ratkaisuja keittiösäilytykseen. Samalla revein tarran irti valkoisesta seinästä - se ei sen kupruilun johdosta ollut hyvä ratkaisu. Näihin oviin tuo tarra asettui tosi siististi. Kokeilin myös poistamista ja se ei ole muuta kuin repäisee irti. Ei jätä liimoja tms. oveen. Ajattelin, että olisin kirjoittanut jonkun reseptin, mutta en tiennyt, minkä reseptin meidän kokki siihen haluaisi. Saapa itse pyyhkäistä ne puhtaaksi ja kirjoittaa mitä nyt haluaa muistaa.




Mitähän sitä sitten tekisi...


2 kommenttia: