tiistai 31. maaliskuuta 2015

Liitutauluteippiä ja mustaa spraymaalia

Minulla tuo pääpuoli sylkee ideoita ja olen aika herkkä niitä toteuttamaan. Aloitan armottomalla innolla ja kaikki pitää saada heti samantien valmiiksi. Sitten kun on valmista, katson lopputulosta pää kallella muutaman päivän ja useimmiten totean, että eipäs se silmää miellytäkään. Ja uusien projektien kimppuun!

Kun meillä oli kaikkien aikojen myrsky täällä, ja sähköt räppivät, minä ravasin autotalliin ja takaisin. Autotallissa nimittäin heiluin mustan spraymaalin kanssa, koska olin päättänyt vaihtaa punaisen metallilampun värin mustaksi ja sen oli tapahduttava heti. Minä ja maalaaminen emme sovi kovin hyvin yhteen juuri siitä syystä, että en malta odottaa tarpeeksi pitkään maalikertojen välillä eikä lopputulos siksi ole yleensä toiveiden vastainen.

Tällä kertaa olin päättänyt onnistua ja kaikki näytti lupaavalta... kunnes toin lampun sisälle ja asensin paikoilleen. Huomasin, että asennushässäkässä kuvun maaliin tuli pieni lovi. No, näppäränä tyttönä hain spraypurkin ja suhautin kunnon suihkautuksen siihen kohtaan, josta punainen alkuperäisväri pilkotti. Kuinkas ollakaan, suhautus oli sen verran reilu, että maali alkoi juosta kuvussa pisaroina alaspäin... Tartuin häthätää johonkin kuivatakseni valuman, mutta tilanne vain paheni, sillä ne olivat vanulappoja ja niiden pumpuli tarttui kiinni maaliin. Hyökkäsin seuraavaksi kynsilakanpoistoaineen kanssa korjaamaan tuhoa ja sain koko mustan maalin katoamaan 1/4 osasta kupua. Ja sitten suhutin luonnollisesti lisää... Pikku-stressaantuneena en muistanut suojata ympäristöä tai viedä lamppua ulos vaan pikkusia maalipiskoja on sitten valkoinen pöytä ja rullaverho täynnä. Ja se lamppu... Noo, kaukaa katsottuna näyttää hyvälle, mutta läheltä näkee kuvussa selvän kerrosten välisen eron. Se pitäisi vielä hioa kokonaan metallille ja suhuttaa uudestaan. Mutta me ei olla niin kavereita nyt tuon lampun kanssa, (eikä spraymaalin) että siihen asiaan olisi mielenkiintoa tarttua...



Sen sijaan minä ja liitutaulutarra tullaan hyvin toimeen! Are oli viikonlopun reissussa, lapsuuden ystävänsä hautajaisissa lapsuuden kotikonnuilla, joten minä päätin järkkäillä hänen ilokseen (tai kauhukseen - en ole vielä nähnyt reaktiota) keittiön uuteen uskoon. Keittiö on aina ollut tosi vähällä huomiolla järjestyksen ja sisustuksen suhteen, koska A on kokki ja minun ei tarvitse siellä juuri aikaa viettää. Mutta sitten kun minun pitää tehdä siellä oikeasti jotain, kuten nyt hänen ollessa reissussa, on yhtä tuskaa availla kaappeja, joista jauhopussit ja muovikipot kaatuu syliin.

Idea laittaa liitutaulutarraa ovien sisäpuolelle nousi pinterestia selaamalla. Sieltä löytyy uskomattoman siistejä ratkaisuja keittiösäilytykseen. Samalla revein tarran irti valkoisesta seinästä - se ei sen kupruilun johdosta ollut hyvä ratkaisu. Näihin oviin tuo tarra asettui tosi siististi. Kokeilin myös poistamista ja se ei ole muuta kuin repäisee irti. Ei jätä liimoja tms. oveen. Ajattelin, että olisin kirjoittanut jonkun reseptin, mutta en tiennyt, minkä reseptin meidän kokki siihen haluaisi. Saapa itse pyyhkäistä ne puhtaaksi ja kirjoittaa mitä nyt haluaa muistaa.




Mitähän sitä sitten tekisi...


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Pala ja mekko


Sarjassamme kirpputorilöytyöjä! Joka viikko on löytynyt viime aikoina sellaisia aarteita, että yhtään torstaita ei vain saata jättää väliin, ettei kirpputorilla kävisi! Tili näytti viime viikolla nollaa, mutta kaivoin kruunuja auton ovista ja pyykkihuoneen krääsä korista. Eikä yhtään tullut huono mieli...




Mikä ihana vihreä väri! Olen rakastunut!
Mielestäni vihreä sopii erittäin hyvin muihin olohuoneen väreihin
ja tämä Helen Tynellin Pala on aivan bueno olohuoneen pöydällä.
Maksoin siitä 25 kr eli 2,90€.



Mekko on norjalaisen valmistajan Chill of Norway ja maksaa uutena
aivan liikaa. Käytettynäkin mekoista pyydetään vielä nettikaupoissa useampaa
kymppiä euroissa. Maksoin siitä 50kr eli 5,80€.

Mielipiteitä?

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Meillä vietettiin synttäreitä...

Silloin kun olin nuori, varhaismurkku, olin hyvä lasten kanssa. Sillälailla hyvä, että keksin kaikennäköistä tekemistä, olin hauska ja helposti lähestyttävä. Jaksoin peuhata lasten kanssa. Sitten tuli aika, että mikään lapsiin liittyvä ei voinut vähempää kiinnostaa. Tämä muuttui vasta, kun tulin itse raskaaksi, mutta silloinkin ja pitkään sen jälkeen, olen ollut melko hukassa itseni kanssa... Yrittänyt olla vain kaikkea, mitä olen odottanut muiden odottavan minulta. En ole koskaan pysähtynyt ja tehnyt itselleni selväksi, että voin olla juuri sellainen äiti (ja ihminen) kuin haluan olla. Vasta seinään juostuani olen päässyt rakentamaan itseäni uudelleen ja samalla löytänyt itsestäni sen saman innokkaan lasten kanssa touhuajan, joka joskus olin. En enää tee asioita "pakolla", että lasten kanssa pitää ulkoilla, hiihtää ja askarella, vaan puhtaasti halusta olla ja värkätä heidän kanssaan. Siinä on iso ero... Ja olen ikionnellinen, että se "seinäänjuoksu" tapahtui!

Meillä on 4-vuotias talossa. Ihana pippurinen persoona! Ensimmäiset synttärijuhlat kavereiden kanssa; tästä se lähtee! Joka päivä me Aren kanssa huokaillaan, kuinka onnellisia ja ylpeitä me lapsistamme olemme... Vanhemmuus <3





Niklaksella on päiväkodissa kaksi tyttöä, jotka on syntyneet samana päivänä (ja samana vuonna siis). Aikamoinen sattuma, kun yhteensä heitä on vain 7 samana vuonna syntynyttä. Alimmassa kuvassa hän on jo lähdössä kaverin juhliin. Iso poika, sniiiiif :,)


lauantai 28. maaliskuuta 2015

Hiihtoladulla

Varoituksena, että kuvien värit voivat hyppiä silmille! 
Kirkas komea päivä, lämpöasteita ja vain leuto tuuli.
Mepsukka halusi jo heti eilen koulun jälkeen hiihtämään, mutta lupasin lauantaina viedä ladulle. 
Tänä talvena ei ole hiihdetty kuin pari hassua kertaa, kun kelit ovat sallineet. Mutta kylläpä nuo homman osasivat! 






Paljon on mahtunut viime viikkoihin. Tohinaa on ollut niin paljon, että en ole ehtinyt siirtämään kuvia koneelle missään vaiheessa. Niinpä postailutkin ovat jääneet tekemättä. Mutta nyt on jälleen kansiollinen uusia kuvia, joistapa postailen lähipäivinä lisää.

Meillä on pääsiäislomaa reilusti viikko edessä! JES!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Tila lasten luovalle tekemiselle

Minun tietokonehuone on jäänyt ilman kalusteita, kun muut huoneet ovat priorisoitu tässä muutaman vuoden aikana. Rakastan huonetta, koska minulla olisi sitä varten niin paljon haaveita ja odotuksia, jotka eivät vielä ole päässeet toteutusasteelle. Huoneen on tarkoitus toimia minun toimistohuoneena, valokuvaus- ja blogiharrastukselle. Siellä on myös levitettävä sohvasänky vieraita varten. Mutta huoneessa on vielä tilaa muullekkin...


Tältä nimittäin näyttää meidän ruokailutilassa suurimmaksi osaksi ajasta. Joskus Meea on valloittanut tämän pöydän kokonaan ja Niklas muovailee keittiön pöydällä. Ja mielestäni tätä tekemistä lapsilta ei tulisi rajoittaa ollenkaan, joten aina kun he haluavat tavarat levittää, olen antanut siihen luvan. 

Minun huoneeni olisi ideaali harrastushuone, jossa lapset saisivat maalailla, värittää, muovailla, piirtää, tehdä helmikoruja jne. aivan vapaasti. 


Ottaisin suuresta ikkunasta verhot ja verhotangonkin pois ja laittaisin pöytätason koko huoneen levyisenä suuren ikkunan alle. Pöydälle mahtuisi tietokone, sitten ehkä ompelukone ja tämä puolipääty lasten askareita varten. Jakkaroita vain riviin useampi.

Taas harmittaa, kun se Ikea on niin kaukana ja postimaksut ovat kuitenkin kalliita isompaa tavaraa tilatessa. Katsoin kuitenkin, että simppeli pöytätaso putkijaloilla tulisi edullisesti postissa, mutta en tiedä miellyttävätkö ne jalat vai tulisiko niitä liikaa.




Kyseessä Linnmon/alex yhdistelmä.


Kokeilimme lasten kanssa tänään skannaamista. Olen tulostanut lapsille värityskuvia aina välillä ja Meea halusi, että hänen kuvansa voitaisiin ladata nettiin, että joku voisi sen tulostaa ja värittää :,) 
Tottakai tämä pitää nyt sitten toteuttaa ja ladataanhänen tähkäpää-kuva nyt kaikkien saataville tänne blogiin :) Niklas vaati saadi oman työnsä myös mukaan, tottakai.




Toivottavasti teillä on kiva sunnuntai,
täällä vähän tuulee liikaa, mutta arska paistaa välillä makeasti ;)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kevään kynnyksellä

Sen tuntee kasvoilla, ilman lempeyden,
vielä eilen se ei ollut täällä.

Tänään laulavat linnutkin onnellista sävelmää.

Sen huomaa auringon säteistä, jotka osuvat kaikkialle. 
Vuoren rinteessä juoksee kohta puro lumimassojen sulaessa.

Mielessä pyörivät pastellivärit, uudet puhtaat tennarit ja 
kahvihetki terassilla. 



Kauniita päiviä sinunkin viikkoosi!


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Liitutaulutarra

Kotona olemme taas!

Postissa tuli viikolla eBaysta tilaamani liitutaulutarra. Rullassa oli n.40 cm leveää liitutaulutarraa parin metrin verran ja maksoi muutaman kymmenen kruunua posteineen. Liimasin palan tarraa keittiön seinään ja laitoin liidun roikkumaan katosta narun pätkään. Narun koristelin huovutetuilla palloilla ja puuhelmillä, jotka ostin Tromssasta edullisesti kaupasta nimeltä Søstrene Grenes, ihana ja edullinen kauppa!





Maalattu kiviseinä on hivenen epätasainen, minkä vuoksi tarraa on vaikea saada pysymään tiiviisti. Vaikka sen kuinka seinään hieroo, ilmestyy sinne hetken päästä ilmakuplia. Tarra toimisi paremmin esimerkiksi väliovissa, jääkaapin ovessa tai astianpesukoneen ovessa. Tai vaikka vaatekaapin ovessa. Näin Europris-kaupassa liitutaulumaalia, joka ei maksanut tuhottomasti, joten jos liitutaulu tulee  miellyyttämään silmää pitemmän aikaa,  voisi alueen vaikka maalata tarran sijaan.