keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Talvilomalle

Lapsilla on tämä viikko talvilomaa... hiihtolomaa, niinkuin Suomessa meilläpäin lomaa vieläkin nimitetään. Se on varmasti käytetty aikaisemmin luonnollisesti aina hiihtämiseen, siitä kai nimi? Minä sain torstain ja perjantain vapaaksi töistä, että pääsemme vähän koko perheen voimin tuulettamaan itseämme toiseen ympäristöön. Suuntaamme pohjoiseen Aren äidille ja niillä reissuilla aina kohokohtana on Tromssassa vierailu.

Otetaan ne suksetkin mukaan, jos vaikka hiihdettäisiin.


Minä hiljenen loppuviikoksi :)
Hyvää lomaviikkoa muillekin lomalaisille!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Pyllymäki


Uskomattoman vekslaava sää tänä talvena! Lunta ja vettä tulee vuoropäivin... Se siitä idyllistä, että täällä hiihdettäisiin vuorilla ja nautittaisiin talvesta. Muutamana päivänä on päässyt hiihtämään ja tuntuu, että varusteet on melkein turhaan hankittu, kun lapset kasvavat sitä vauhtia, että joka vuosi tarvitsee uudet.

Tämäkin asia on vain hyväksyttävä, sillä täällä rannikolla ilmasto on leuto ja sää usein sateinen. Pitää ajatella, että ne hyvät ja kauniit päivät täällä on vastaavasti parempia kuin missään muuaalla ja se hyvittää surkeat säävaihtelut ja matalapaineet. Hyväksymiseen kuuluu, että lähtee kesälomalla jonnekin lämpimään reissuun, jos kesä näyttää sateiselta ja talvilomalla taas kohti sisämaata, jossa lunta ja pakkasta riittää. Eikä valiteta :)


Meidän talon alapuolella on lapsille mainio pulkkamäkipaikka. Siinä me ollaan kaikki käyty pyllymäessä.




sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Talomarkkinat ja työ jäämeren rannalta?

Meidän naapurustossa on nyt useampi talo myynnissä. Yksi meni kaupaksi viime viikolla, mutta kaksi taloa on edelleen vailla uutta omistajaa. Toinen niistä taloista on ollut jo lähes kaksi vuotta kaupan, kun taas kuvassa näkyvä keltainen talo noin kuukauden päivät. Kaksi kaveripariskuntaamme on käynyt katsomassa taloja, mutta... Toisessa ongelmaksi muodostui auton parkkeeraus, sillä tilaa oli kahdelle autolle ja heillä itsellään oli kaksi autoa. Mitäpä silloin, kun on synttärijuhlat? Mihin vieraat parkkeeravat autot? Heillä kun on suku ja liuta ystäviä täällä. Linkki kyseiseen taloon tässä.




Kuvassa vasemmalla on talo jossa asuimme vuokralla. Muuttomatka ei täten ollut kovin pitkä! Keltaisessa talossa on vanhan talon sharmia ja hinta alhainen yleistasoon nähden, mutta kaveripariskuntamme saivat kuntotarkastusta tavaamalla ja näytöissä selville, että seinissä ja katossa olisi useampi vesivahinko, kylpyhuonetta pitäisi tukea alapuolelta paremmin rakenteiden heikkouden vuoksi jne jne. Sellaisia "pikkujuttuja". Eli vaikka kuvaan nyt kirjoitin, että "osta, osta" niin... älä osta. Linkki tässä.

Enpä tiennyt, että talon sijainti on erittäin saneleva täällä meidän alueella. Ei tarvitse olla kuin muutama sata metriä aluieden välillä, joka toinen on erittäin suosittu ja toisella talot eivät mene kaupan. Tiedättekö mikä on syy? Nemlig, aurinko ja vuoret. Meillä ei edelleenkään näy kuin pilkahdus auringosta, kun taas tuon vasemmalla näkyvän talon ja mutkan takana on aurinkoa vaikka millä mitalla. Kesällä aurinko kääntyy myös kyseiseen suuntaan iltapäivällä, päätyy vuoren taakse ja niinpä meillä ei koko kesänä paista illalla aurinko. Toki näemme auringon paistavan vastakkaisen vuoren seinämään. Jos lähdemme rannalle puolen kilometrin päähän, asia korjattu. Mutta nyt vasta ymmärrän ihmisiä jotka rakentavat katosta lattiaan ikkunoita ja tekevät talon paikalle, josta näkee auringon laskut ja nousut. Ne on täällä vain niin kertakaikkisen upeita. Tämä asia ei vain vielä ollut ymmärryksessä pari vuotta sitten. Sniif. :)

Hoitajia etsitään alueella kesätöihin, esimerkiksi kunnassa, jossa minä olen töissä: linkki. Lødingen-kunta on myös erittäin kiinnostunut saamaan lisää asukkaita kuntaansa, niinkuin tietysti koko Vesterålen. Meillä väkiluku oli lievästi laskussa viime vuonna. Ota yhteyttä, jos haluat jotain lisätietoa.




lauantai 21. helmikuuta 2015

Amatöörijuoksijan lenkkikaverit



Kun aloitin juoksemisen, minulla ei ollut mitään erityisiä varusteita hankittuna, enkä niitä pitkään aikaan hankkinutkaan. Hyvät kengät ja hengittävät vaatteet voisi olla fiksua hankkia, sillä niillä voi olla suurikin vaikutus siihen, jatkuuko harrastus vai ei. Muistan itse juokseneeni kerrastolla ja tuulipuvulla tai softshelltakilla - ihmekös tuo, kun vähän tuli hiki.

Juoksuharrastuksen jatkuvuuden takasi motivaation lisäksi

SPOTIFY: Mahtavuutta kuunnella lempimusiikkia ja luoda soittolistoja eri tempoisille lenkeille. Vuorikiipeilessä haluan kuunnella hidasta ja rentouttavaa musiikkia, juostessa energisempää musiikkia. Mielestäni on kuitenkin tärkeää tehdä lenkkejä tai osan lenkistä ilman musiikkia. Kuunnella ja ihmetellä luonnon ääniä tai vaikkapa ihan hiljaisuutta. Olla hetkessä täysiä läsnä.

ENDOMONDO: Ilmainen äppi puhelimeen, joka rekisteröi urheilusuoritukset. Juostessa saa kierrosaikoja esim. kilometrin välein kuulokkeisiin, mikä motivoi skarppaamaan lenkeillä, jolloin haetaan ennätyksiä :) Oman kehityksen seuranta äpin kautta on erittäin motivoivaa. Ostin lisäjäsenyyden, jonka avulla sain enemmän tilastoja käyttöön. Maksaa muutaman euron kuussa. Tämä on vähän kuin köyhän miehen sykekello, ilman sykkeen mittausta tosin :P Haaveissa siintää ihan oikea sykekello, jossa olisi vastaavat toiminnot. Ei ehkä vähiten siksi, että puhelimen kanssa tulee akkuongelmat esiin rassukan joutuessa palvelemaan minua niin monipuolisesti juoksun aikana... Monipuolinen, hyvälaatuinen sykekello maksaa jonkin verran, joten endomondoillaan nyt toistaiseksi. Sykekellojen suhteen otetaan myös suosituksia vastaan.

LANGATTOMAT KUULOKKEET: Mä en tiedä, onko se vika mun korvissa vai missä, kun sellaiset nappimallin kuulokkeet ei mulle kertakaikkiaan passaa. Ne tipahtaa aina ja se jos mikä, on äärimmäisen turhauttavaa. Pitäisi vissiin olla putsaamatta korvia, odottaa oikein tahmaisen korvavaikun valuvan alas ja liimata ne tapit sillä paikoilleen? No joo...:) Are osti itselleen bluetoothilla puhelimeen kytkettävät kuulokkeet, jotka on todella tukevat päässä - eivät hytky eivätkä tipu. Langattomuus on todella iso etu! Johtojen kanssa on aikoinaan tullut säädettyä ihan tarpeeksi, kun sotkeentuvat milloin mihinkin. Ainut varmaan, mikä saattaa näissä langattomissa käyttäjää häiritä, on ulkonäkö. Onhan ne tapit siellä korvissa huomaamattomat, nämä ei sitä ole. Minua se ei kuitenkaan haittaa, valitsen (ainakin tässä tapauksessa)  mukavuuden ulkonäön sijaan.

KÄTEEN KIINNITETTÄVÄ PUHELINTASKU: On ihan jees ainakin kesällä, kun ei välttämättä ole taskuja. Minun taskuni on tilattu Ebaysta muutaman euron hintaan, eikä varmaan ole sarjassamme laadukkainta laatua. Palvelee kuitenkin käyttötarkoitustaan. Pidän kännykkää tuossa ranteessa/kyynärvarressa, jolloin pystyn vilkaista välillä väliaikoja tai pitää silmällä saapuvia viestejä jne.

Huomaatteko kuvissa häikäisevän takin!? Voiko sitä olla huomaamatta? :D Tosi jäätävää, että se hehkuu kuvassa noin, on oikeastaan ihan tavallisen harmaa heijastintakki. Sain sen anopilta lahjaksi äitienpäivän tienoilla. Heijastavat osat pitävät tuulta ja vettä, mutta tummanharmaat alueet ovat ihan ohutta ja hengittävää kangasta. Aivan täydellinen pimeisiin ja sateisiin iltoihin. Merkki on norjalainen Stromberg, jota luulisin myytävän Suomessakin.

En tiedä eksyykö blogiini ketään juoksusta kiinnostuneita, mutta jos niin, olisi todella mukavaa saada vinkkejä ja vertaistukea.

Aktiivista la-la-lauantaita!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Kirppislöytöjä

En olekaan pitkään aikaan käynyt loppiksella. Se on ollut vain kerran viikkoon auki, eikä enää sunnuntaisin vaan torstaisin, mikä on vaikeuttaunut huomattavasti asiointia siellä. Eilen kuitenkin kävimme Mepsukan kanssa, kun tulimme lääkärireissulta Sortlandista, ja mukaan tarttui tosi kivoja pikkujuttuja arkea piristämään.

Kynttiläkuppipa hyvinkin, Iittalan kastehelmien vierellä

Vanha korkkitaulu

Vanha ja toimimaton kamera. Tuon kasan kameralehtiä sain Suomessa ollessamme facebookin kautta ilmaiseksi!

Iittalan kynttiläjalka, keskikoko. Näitä jäi vielä kaksi sinne kahden euron kappalehintaan,
joudun nekin vielä hakea, jollei joku ole niitä osannut ostaa...

Ihana villaneule, jollaisesta olen jo tovin haaveillut!

Nyt on kuvia taas pakattu koneelle ja olisi vaikka kuinka monta postausta mielessä. Jospa tässä viikonlopun aikaan saisi niitä toteutettua. Viikolla ei ole aika riittänyt ja olen oppinut onnekseni priorisoimaan tekemisiä tärkeysjärjestykseen. Bloggailuni ei vie aikaa liikkumiselta, lapsien kanssa ulkoilulta tai pelailulta eikä edes kunnon yöunilta. Tiskikoneen tyhjentämisen se saattaa voittaa...

Ihanaa perjantaita <3

perjantai 13. helmikuuta 2015

Perjantai kuussailua

Nyt toivomme täällä kovasti, että myrskyt olisivat tältä erää ohi. Viime viikonloppuna tuuli oli tällä alueella yli 40 m/s, mutta vasta maanantain vastaisena yönä tuuli puhalsi kunnolla meidänkin vuonoon.... Sillä seurauksin tietenkin, että jotain lähti tuulen mukaan, nimittäin pala aitaa, joka on meidän ja naapurin tontin rajalla. Saadaankin laittaa vaihtoon kesällä koko aita! En ole koskaan kokenut sellaista lumimyrskyä, niin kovaa ukkosta ja niin kirkasta salamointia yhtäaikaa kuin tuo myrsky-yö meille tarjosi. Ei kiitos lisää!

Vaikka jo teille vannotin, että säät ei minua pidättele juoksemasta, niin vähän täytyy tieten ottaa takaisin, sillä tällä viikolla ne on sen kyllä tehneet. Nyt on kuitenkin tuuli tauonnut ja lunta maassa,
joten huomiselle olisi toiveina lasten kanssa hiihtelyä ja kovasti raitista ilmaa.






Tänään ollaan syöty taco-paistosta, joka maistui erittäin hyvälle viikkosiivouksen päälle. Lapsilla oli koulussa ja päiväkodissa auringonpaluujuhlat tänään ja ovat molemmat ihan naatteja. Ajattelin ottaa lasin punaista ja katsoa monta jaksoa Breaking Bad'ia Netflixistä. Are on sairas, kunnon miesflunssa:)

Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Äitienpäivänä 2015

Myrsky runteli Sortlandia isolla kädellä lauantaina ja ensi kertaa minun Norjassa asumisen aikana meidän saaren ja Sortlandin keskustan välinen siltakin jouduttiin tuulen voimakkuuden vuoksi sulkemaan. No, sehän sattui juuri silloin kun minun rakas aviomieheni oli maitokaupassa... Ajatus kyllä oli, että perjantaina ostetaan ruoat viikonlopulle, mutta kas kas, maidot jäi. Are oli ensimmäinen, joka ajoi sillalle sen sulkemisen jälkeen. Onneksi hänellä on kavereita Sortlandin puolella, joten kuuden tunnin odottaminen taisi olla enemmänkin ilo kuin kärsimys.

Jotain hyvää riehuneesta myrskystä meille koitui, saatiin nimittäin lunta! Meillä ei vielä tänä vuonna ole ollut paljoakaan lunta ja nyt me otettiin siitä ilo irti ulkona. Minulta jäi äitienpäiväkakku saamatta tosiaan myrskyn ja sähkökatkon vuoksi, mutta mieheni sanoja lainatakseni, meidän talossa on äitienpäivä joka päivä. Meea oli tehnyt ihania kortteja ja piirrustuksia Niklaksen kanssa. 








Illalla kävimme koko perheen voimin elokuvateatterissa katsomassa elokuvan Late lampaasta. Olihan se hauska filmi! Ajatella, että koko filmissä ei puhuttu yhtään mitään! Ja siltikin sen jaksoi katsoa ja juoni oli ihan hyvä. Taidan kuitenkin tarvita vähän vastapainoa ja ajattelin sukeltaa vielä ennen nukkumaanmenoa sairaalamaailmaan katsomalla pari jaksoa Sykettä Yle Areenasta. Aika harva ohjelma näkyy ulkomailla, mutta kymmenen pistettä yle-tiimille, että tämä sarja näkyy!


lauantai 7. helmikuuta 2015

Nojatuolit olohuoneeseen

Tosiaan, kohta tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun tähän taloon muutimme. Emme olisi ostaneet taloa, jos olisimme tieneet mieheni jäävän ilman työtä olkapäänsä vuoksi. Mutta niin kävi ja talossa viihdymme mainiosti. Huonekaluhankintoja tehdään pikkuhiljaa, käytetään paljon vanhaa ja kierrätettyä. Haaveissa siintäisi alakerran lattioiden (ja jalkalistojen!) uusiminen, mutta se toistaiseksi joutuu vielä odottaa. Seuraava hankinta, johon ajattelin säästellä rahaa, ovat nojatuolit olohuoneeseen.




Olohuone on todella iso, mutta mielestäni kivan mallinen. Ikkunan edessä on kiva istuskella, kun näkee ulos merelle, keittiöön ja olohuoneeseen. Valkoiset tuolit haluan ehdottomasti raikastamaan huonetta. Näissä nojatuoleissa on pesua varten irroitettavat päälliset ja halutessa voi ostaa toisen väriset (tai värjätä vanhat). Toinen tuolivaihtoehto olisi Ikean Karlstad, mutta nämä kuvassa olevat vaikuttavat enemmän "löhöttäviltä" ja siten meille sopivimmilta. Nämä tuolithan on kovin tunnetut ja monesta kodista ne löytää, niin ajattelin samaa sarjaa olevien rahien sijaan käyttää mielikuvitusta ja ostaa jotkut erikoisemmat jalkarahit. Mietin jotain intialaistyylistä tai jos saisi käsiin sellaiset kuin mummulla ja pappalla oli kotonaan, nahkaiset pyöreät. Tämä on sisustuksessa parasta: suunnitella ja miettiä. Sitten kun huomaa suunnitelmien toteutuneen.... mahtava tunne!

Ajattelin muuten eilen mummua ja pappaani (edesmenneitä), ja minulle tuli todella vahvasti mieleen iso lauantaimakkara, jota pappa paistoi saunan pesällä. Pappan läsnäolo oli siinä hetkessä jännän voimakas ja kuinka muistin äkkiä hänen piirteensä erittäin selvästi. Samalla muistin, kun söimme makkaroita pyyhkeet päällä pukuhuoneessa, jossa istuimena oli linja-auton paripenkit (pappa ajoi linja-autoa). Tunsin tuoksut ja miltä harmaat betoniportaat tuntuivat jaloille kiivetessä yläkertaan... miltä ikkunallinen väliovi kuulosti sen sulkeutuessa... Upea muisto ja vallan erikoinen ihmismieli, kun pystyy kaivamaan esiin jotain niin vanhaa niin selväksi mielikuvaksi.

Minä valvoin viime yönä aamupuoliskon kovan tuulen takia. Juuri nyt tuuli on hetkeksi tauonnut, mutta katsotaan, kuinka se vielä iltapäivän päälle puhaltaa. Ihanaa lauantaita!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Lipaston tarina

Blogiarkistostani voisi löytää postauksen, kun ostin kirpputoritapahtumasta vanhan lipaston pilkkahintaan ja ajattelin sen jonain päivänä tuunata. Lipasto tuli edelleen tuunaamattomana tänne uuteen kotiin ja oli pitkään varastossa odottamassa minun inspiraatiotani. Meillä ei ollut varaa tehdä huonekaluhankintoja, ja niin jossain vaiheessa kyllästyin autioon olkkariin ja kannoin lipaston sinne. Selitin miehelle, että tuleepa maalattua se nopeammin, kun on tuossa näköisällä. Siinä se tönöttää sellaisenaan edelleen ja olen oppinut pitämään todella sen inhottavan oudosta, mutta samalla omaperäisestä väristä. Ja se tuo sisustukseemme sopivasti rustiikkia, kontrastia puhtaisiin sävyihin kuten valkoiseen, harmaaseen ja beigeen.


Me täällä vesterålenin rannikolla odotellemme huomiseksi ennustettua Ole-myrskyä. Myrskyn on kerrottu iskevän meihin kovaa - ulos ei pitäisi olla menemistä. Sähkölaitos lupailee sähkökatkoa ja kehoittaa varautumaan vaihtoehtoiseen lämmitykseen jne. Onneksi myrsky tulee (niin kuin mielestäni usein) viikonloppuna, niin ei tarvi miettiä työasioiden järjestymistä. Laitoin miehen kauppaan hakemaan paljon karkkia ja miettimään valmiiksi useampi leffa viikonlopulle. Lasten kanssa voitaisiinkin ladata pari uutta peliä padille sähkökatkon varalta.



Viime viikonloppuna ostetut kukkaset ilostuttavat minua edelleen. Täällä onkin sunnuntaina äitienpäivä, joten toivon ettei "Ole" nyt estä minua saamasta maailman parasta kakkua! Oikein ihanaa perjantai-iltaa kaikille lukijoille!


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Juoksukengät talvijuoksuun

Tein viikonloppuna kolme aika raskasta juoksu- ja vuorilenkkiä, joten maanantaina pidin lepopäivän. Tiistaina olin suunnitellut juoksevani, mutta jaloissa ja muutenkin olossa tuntui, että pitäisi vielä huilata. Joten tänään oli sitten juoksulenkin vuoro samalla tutustuen uusiin Salomon speedcrosseihin.



Tilasin Suomesta katsokaas kirjan: Juoksijan harjoitusopas. En tiedä oliko hyvä vai huono asia, että aloin perehtyä juoksemiseen kunnolla, sillä heti näin alkuun ymmärsin, että minun juoksukenkäni olivat täysin sopimattomat juoksukengiksi... No, mää olen ostanut ne joku vuosi sitten, en urheiluliikkeestä, vaan kenkäkaupasta. Ne ovat adidakset, joo, mutta olivat liikkeen ainoat lenkkarit ja huohkean edulliset. Ja niillä on näinä vuosina juostu/rampattu vuorella jo hyvästi yli 1000km. Kirjallisuuden mukaan tosi hyvälaatuisilla lenkkareilla voi juosta >1000km. Jos minä  juoksen n. 100km/kk, tulee lenkkarit laittaa vaihtoon ainakin kerran vuodessa. Ja ostaa kaiketi ne kengät ihan sieltä urheiluliikkeestä asiantuntijan avulla, että varmasti passaa jalkaan ja käyttötarkoitukseen. Minun kengistäni oli jo ajat sitten iskua vaimentava ominaisuus kulutettu loppuun, jos sitä alunperin oli ollutkaan. Jalkaan kohdistuu kolme kertaa kropan painon verran voimaa jalan iskeytyessä juoksussa maahan. Pitkien matkojen juoksijoilla se on aika suuri rasitus. Onneksi olen välttynyt suurilta rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta.

Kysyin urheiluliikkeestä, mitä he olivat mieltä siitä, että pitääkö lenkkikenkä ostaa erikseen talvikaudelle vai ostaisinko nyt kengän, jolla juoksisin kevään ja kesän. Heidän mielestä voisin toki tehdä niin, sillä voisin jatkaa minun juoksemiseen suunnitellujen piikkijuttujen käyttöä. Nyt en kyllä tiedä, mitkä nämä ovat suomeksi nimeltään?

Running Spikes Nordic Grip Tilbehør Utstyr Brodder
Kuva lainattu: sportamore.no NIKE NORDIC GRIP

He kuitenkin suosittelivat minulle maastojuoksukenkää, joka olisi kuulemma omiaan talvijuoksuun lumisilla teillä hyvä pidon vuoksi. Kengät olisivat myös aivan omiaan vuorireissuihin, joita teen viikottain. Sovitin kenkiä ja kyllä tuntui hyvältä jalassa. Tiesin, ettei vanhaan ollut enää paluuta ja ostettava ne kengät oli.

Kotona luin netistä kengistä lisää ja vähän petyin, kun niiden kerrottiin tosiaan olevan maastojuoksukengät, jotka eivät sovellu asfaltilla juoksuun. Hmm... Laitoinko nyt turhaan suuren määrän rahaa kuitenkin vääränlaisiin kenkiin? Asfaltillahan mää pääasiallisesti treenaan ja sen puolimaratooninkin juoksen... Tulin lopulta siihen tulokseen, että onhan tätä talvikautta! Ehdin juosta ainakin 300 km ennen kuin lumet sulaa ja jatkaa tosiaan siellä maastossa. Tulee se talvi ensi vuonnakin. Asfaltille pitää ostaa keväämmällä sitten toiset kengät. Jotainhan pitää tämänkin harrastuksen maksaa ;)

Viimein itse asiaan. Testaamaan kengät. Tänään oli selkeä ja kylmä päivä. Pakkasmittari näytti täällä vuonossa -7 astetta, mutta kun täältä lähdetään vähäkään "ulospäin", laskee lämpömittarin asteet myös huomattavasti. Tuuli oli myös navakka ja teki pakkasesta tosi tuntuvan. Varustuksena talvijuoksupaita, ohut juoksutakki, juoksuhousut windstopperilla, panta, villasekoitesukka, säärystimet, lapaset, juomavyö :-)



Juoksin 10 km lenkin asfalttitiellä, jonka piennar oli rosoista jäätä, vähän lunta ja hiekotetta. Kengät tuntuivat todella mukavilta aluksi, mutta sitten tuntui, että vasemman puolen varpaat alkoivat kipuilla. Hetken päästä tajusin, että varpaankynsi pistää toiseen varpaaseen. Hahah, siinäpä sitten isolla tiellä aloin tasapainoilemaan yhdellä jalalla ja repimään kynttä lyhyeksi... Eihän niissä tuskissa voi juosta! Verta ja kaikkea :) Varmaan oon saanut jo sen kylähullun maineen, niin ei oo enää mitään menetettävää! Tämän episodin jälkeen juoksu jälleen luisti mainiosti. Täytyy kyllä myöntää, että pito ei ollut yhtä hyvä kuin mitä minun "vanhat adidakset + piikkijutut" -yhdistelmällä, mutta käyhän ne piikit näihin uusiinkin kenkiin. Huomattava parannus vanhoihin kenkiin verrattuna oli, että jalat eivät väsyneet loppua kohden (iskunvaimennus) ja jalan liike kengän sisällä oli vähäisempää/nolla.

Eli jatketaan ulkona juoksemista taas astetta innokkaammin! Jihuu jipei.



maanantai 2. helmikuuta 2015

4-vuotiaan pojan huone

Meidän Niklas täyttää neljä parin kuukauden päästä. Se on muka niin pieni, mutta toisaalta eipäs olekaan. Pitäisi varmaan äidinkin alkaa pikkuhiljaa päästää lapsensa pois vauvankengistä. 

Kuvattuna seuraavaksi Niklaksen valtakunta. Huone on mukavan kokoinen ja mallinen. 








Mustikka-kissa sinne jäänyt tuoliin nököttämään.