lauantai 31. tammikuuta 2015

31.01.2015 Strandheia

Hienoa päättää tammikuu upeaan vuorireissuun Sortlandin Strandheiaan. En oikein tiedä, miten nimittäisin näitä vuorireissujani. Vuorikiipeily muistuttaa enemmän valjaiden varassa kiipeämistä jyrkkää seinämää pitkin... Kävelyretki vuorelle ei taas kuvaa yhtään korkeasykkeistä etenemistä... Vuorireissu menköön toistaiseksi?? :)

Ulkona oli pakkasta - 8 astetta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Aurinko on jo reilun tunnin vuorten yllä meitä valaisemassa päivittäin ja äkkiä tuo aika pitenee. Varustuksena oli urheilukerrastohousut, retkihousut, talvijuoksupaita ja softshelltakki. Ohut villasekoitesukka ja matala retkikenkä. Pipo ja ohuet lapaset. Vyötärölaukussa juomapullo ja taskulamppu.




Alkuun reitti oli vähäluminen ja meno kävi vauhdikkaasti. 






Yllä oleva kuva otettu kilometrin matkan jälkeen. Tapasin kolme henkilöä, jotka olivat tulossa alaspäin. Täällä on tapana puhutella muita vuorella kävijöitä, joten jäimme siihen seisoskelemaan hetkeksi. He sanoivat minun tarvitsevan sellaiset suojalahkeet, jos aion huipulle. Oli kuulemma paljon lunta ja vain viisi mennyt ylemmäs, muut kääntyneet takaisin.  Jahas, tuumasin. Mitäpä sitä jos sukat kastuu, kuivuuhan ne.

Tällä kertaa varauduin myös reissuun kahden puhelimen voimin, kun viimeksi akku loppui ylhäällä kesken. Otin vanhan Iphoneni, jonka kautta ajattelin kuunnella musiikkia niin uudempi Iphone voisi hoitaa reissun tietojen kirjaamisen Endomondo-sovellukseen ja tallentaa näpsimäni kuvat. Jostain syystä en saanut bluetoothilla yhteyttä langattomiin kuulokkeisiin vanhalla puhelimella, joten jouduin vaihtamaan suunnitelmaa. Kuvat on siis otettu vanhalla puhelimella, kun uutta käytin sitten Endomondoon ja musiikkiin. Olipa pitkä selvitys.




Katsokaa nyt tätä maisemaa ja valoa....



  
Polku alkoi kaveta...





Jaa, no oli täällä tosiaan vähän enemmän lunta...


Kuinkas moni on tästä mennyt...



Määränpäässä!




Ei harmittanut märät sukat yhtään! Alastulo meni kuin suksilla (!), sillä juoksin ja liu'uin ja pyörinkin lumessa. Kiljahtelin ja nauroin ääneen. Näistä retkistä mää vain tulen niin onnelliseksi.

Molemmista puhelimesta akut loppu ennen kuin olin alhaalla. Hehehe :)


15 kommenttia:

  1. Onpa kauniita talvikuvia! Ja kaunis valo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Tuli kyllä ihmeen hyviä kuvia pelkällä kameran puhelimella eikun puhelimen kameralla. Joskus kun viitsisi ottaa mukaan sen järkkärin... Se ei olis kyllä tällä kertaa kestänyt mun vauhdissa!

      Poista
  2. Voi rakkaus sinua :) Olet sinä reipas. Kyllä ne on vaan hienot maisemat teillä, ja hyvät kuvat, niitä on ilo katsella. Älä kastele jalkojasi ja palelluta, saat flunssan tai jotain muita vaivoja, hommaa ne suojukset :) Villasukat jalkaan:) äitin neuvoja täältä kaukaa <3

    VastaaPoista
  3. Ihanalta kuulostaa! Mahtavaa omaa aikaa tuollainen :) Maisemissa ei ole kyllä mitään valittamista!

    VastaaPoista
  4. Kyllä käy kateeksi nuo sun lenkkimaisemat! Suomessa ei ole aurinkoa näkynyt moneen viikkoon. Harstadissa asuessamme ajoimme Lofooteille monta kertaa tuon sillan yli, nykyään taitaa päästä vähän suorempaan niitä tunneleita pitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa! Mielenkiintoista! Kauanko asuit Harstadissa?

      Poista
  5. Ei vitsit mä haluan lähteä tuonne mukaan :)

    VastaaPoista
  6. Huikeat on näkymät, kyllä tuolla mieli virkistyy tarpoessa!
    t. Mimmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Se on ihan uskomatonta, mitä mielelle tuolla tapahtuu!

      Poista
  7. Kateeksi käy, mitkä ulkoilumaisemat! Meillä ei koiraa saisi tuolta pois kirveelläkään;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kun ilmat on hyvät niin tämä paikka on paratiisi. Usein ovat koirien kanssa noilla vuorilenkeillä ihmiset :)

      Poista
    2. Heippa! Kun ilmat on hyvät niin tämä paikka on paratiisi. Usein ovat koirien kanssa noilla vuorilenkeillä ihmiset :)

      Poista