maanantai 6. lokakuuta 2014

Ihminen kuuluu luontoon



Estetiikan hakuinen sieluni saa täyden tyydytyksen näistä maisemista. Luonnossa on hyvä olla. Vuorelle kiipeämistä tahditti metsurin moottorisahan pärinä. Se ja puun tuoksu toivat sopivasti kotoisan olon; tunsin, että isi on lähellä.

Onnettomuuksilta ei ole täysin vältytty, kun kaaduin kahteen otteeseen niin, että vasen olkapää pääsi kunnolla venähtämään. Hetken jo luulin, että meitä olkapäävammaisia on tässä taloudessa kaksi. Juoksu tai jyrkempi kiipeäminen eivät vielä onnistu, mutta kävelylenkeillä käsi heiluu normaalisti mukana.

Täällä kerätään voimia.


My soul gets food when I see this landscape. I get peace inside me when I'm out there in the nature. I managed to fall not one but two times while hiking and for a minute I thought that I am as injured as my husband. Collecting strength and getting back stronger... 

4 kommenttia:

  1. Saitpa kauniisti vangittua kuviin kävelyreissumme! Kiitos yösijasta ja ihanasta seurasta. :) Voi hyvin ja ollaan kuulolla!! <3 t. Linda

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia, ja terveisiä täältä vähän etelämmästä, vihdoinkin on hetki aikaa istahtaa ja tutustua blogien maailmaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin sinun menoja seuraillut mielenkiinnolla. Eri nainen olet :)

      Poista