keskiviikko 28. toukokuuta 2014

¤ Lapsi ja kuvankäsittely ¤

Sain jo 8 vuoden ikäisenä oman filmikameran. Olin ainut koulussa, jolla oli oma kamera. Olin siitä todella ylpeä ja rakastin ottaa kuvia. Meea on saanut vanhan digikameran, jolla räpsii kuvia. Hän innostuu helposti, kiertää pihaa kameran kanssa, mutta unohtaa sitten kameran ja kuvaamisen pitkiksi ajoiksi. Hän viihtyy ehkä vielä paremmin kuvattavana ja on todella luonnollinen malli. Haluan painottaa, etten koskaan käske häntä tekemään mitään kameran edessä muuta kuin hymyilemään, "SMIL!", hän poseeraa itse miten poseeraa.






 Näytin Meealle kuvankäsittelyä. Mielestäni on parempi opettaa hänelle heti, että kuvia muokataan jälkikäteen ja miten kuvaa voi suorastaan muuttaa jälkikäteen. Kerroin hänelle, että jotkut jopa muuttavat kasvoja ja kehon muotoa ohjelmien avulla. Meistä se tuntui väärälle: sittenhän siinä kuvassa ei ole se sama henkilö enää. Valo- ja väriefektit tuntuivat hauskoilta.

Meealla on ollut koko kevään päiväkodissa teemana ! "Jeg er meg" eli minä olen minä, johon olen ollut vanhempana todella tyytyväinen. Se aihe muun muassa ennalta ehkäisee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen eteen työtä on tehty kiitettävästi meidän kunnassa. Kerron siitä mielelläni lisää kiinnostuneille. Mielestäni suurin haaste lapsen ja ehkä etenkin tytön kasvatuksessa on ja tulee olemaan terveen itsetunnon kehityksen tukeminen ja vahvistaminen. Keskustelu kuvankäsittelystä lapsen ikää vastaavalla tasolla on mielestäni tarpeen.



2 kommenttia:

  1. Onpas taas vierähtänyt aikaa kun olen viimeksi ehtinyt istahtaa ja lukea Teidän porukan kuulumisia. Toivottavasti ehditään teidän loman aikan istahtaa ja jutella. Haluaisin kuulla enemmän tuosta "minä olen minä"- jutusta, ehkä voisin käyttää sitä jollakin tavalla myös omiansa työssäni ja tuoda samaa ajatusta tänne.

    Hurjan paljon halauksia
    T. Tiina

    VastaaPoista
  2. Joo ihanaa nähä taas sua! Jutellaa sit tästäki :) Haleja!!!

    VastaaPoista