sunnuntai 2. helmikuuta 2014

¤ Kulttuurijuhlaa ¤

Perjantaina meidät kutsuttiin "kulttuurijuhlaan". Turvakeskuksen asukkaat olivat leiponeet viikkoja perinneruokiaan ja kaikki huipentui iltaan, jossa esitettiin tansseja, lauluja sekä pidettiin puheita. Sekä tietenkin syötiin ihan ähkyyn itsemme! Somalialainen ruoka oli todella hyvää, kun taas eritrealainen ruoka aivan liian tulista minulle. Meea löysi leikkikaverin kollegani saman ikäisestä tytöstä ja turvakeskuksen lapset otettiin leikkiin mukaan.



Meean kokemukset monikulttuurisuudesta ja erinlaisuudesta pohjautuvat päiväkodissa opittuun. Heillä on ollut ainakin kaksi teemaviikkoa aiheena Afrikka. Päiväkotiryhmässä on myös yksi tummaihoinen tyttö, joka on adoptoitu vauvana norjalaiseen perheeseen. Muistan, kun Meea näki tummaihoisen pojan ensimmäisen kerran edellisessä päiväkodissa. Hän kysyi, että miksi tuo poika on aina niin likainen? Onhan se normaalia, että kysyy, kun huomaa jotain tavallisesta poikkeavaa. Yksinkertainen selitys riittää - ei lapsi monta kertaa kysy. Sen tumman ihon alla on sellainen ja sellainen poika, jonka kanssa on mukava leikkiä. Ihonväri unohtuu. Nyt kun Meea on isompi, asiaa on helpompi selittää. Kerroin Meealle yhtenä päivänä auringon säteitä ihaillessamme, että siellä afrikassa aurinko paistaa lähes jatkuvasti ja niin lähellä maata, että se on paljon kuumempi kuin meillä. Se liittyy siihen, että afrikkalaisten ihokin on tummempi. "Ahaa!", tuumi Meea.




Meea kertoo ylpeänä hoidossa, että mun äiti on "helsesöster" ja opettaa afrikan lapsille hampaan pesua. Se on jäännyt päällimäisenä mieleen, kun olen kertonut työstäni. Juhlissa Meea ihmetteli: "äiti, tunnetko sää nämä kaikki!?", kun jokainen vastaantulija tervehti, kätteli ja kumarteli. - Kyllä, he ovat kaikki mulle tuttuja ja ovat mukavia ihmisiä. Tämä selvä, ei muuta kuin juoksentelemaan väkijoukkoon.

Hyviä esityksiä, hyvää ruokaa. Hyvää tunnelmaa, nauravia suita. Oli helpottavaa nähdä, että heillä on hetken asiat hyvin, sinä iltana. Liikutuin aivan kyyneliin, kun Meea tanssi norjalaisen tytön ja muiden turvakeskuksen lasten kanssa somalialaista kansanmusiikkia ihmisten kerääntyessä ympärille taputtamaan ja riemuitsemaan.




Erilaisuus on rikkautta, mutta aivan erityistä rikkautta on suvaitsevaisuus.

(ps. ihan loistavaa nähdä aurinko!)

6 kommenttia:

  1. "Erilaisuus on rikkautta, mutta aivan erityistä rikkautta on suvaitsevaisuus." -miten hienosti kiteytetty! Tervehdys keski-suomesta, olen hetki sitten löytänyt blogisi, viihdyn ajatustesi parissa.

    VastaaPoista
  2. Voi mahtavaa, että olen saanut uuden lukijan :)

    VastaaPoista
  3. Hei! Löysin tänne Unelmana Koti -blogin kautta. Ihan pakko kommentoida, kun postauksen aihe on itsellenikin hyvin ajankohtainen työn puolesta. Saimme työpaikalle(päiväkotiin) avustajaksi Somaliasta kotoisin olevan naisen ja tämä viikko onkin mennyt lähinnä lasten kulttuurishokkia hoidellessa. Valtaosalle asia on ok, mutta muutamat ovat ilmaisseet pelkonsa eri näköistä ihmistä kohtaan. Ei olla tehty asiasta numeroa vaan ollaan käyty avointa keskustelua erilaisuudesta, ollaanhan mekin kaikki erinäköisiä :) Toivon, että kun aikaa kuluu ja tutustutaan kunnolla toisiimme, hänen läsnäolonsa kääntyy meille suureksi rikkaudeksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todella, että pian kaikki viihtyvät puolin ja toisin. Tosi mahtava juttu! Olin eilen juuri kurssilla ja siellä oli tästä, miten suoria me skandinavialaiset(?) olemme. Jos jokin ei mene niinkuin pitää, ilmoitamme asiasta suoraan. Afrikkalaisten (muunmuassa) viestiminen on paljon epäsuorempaa ja suoran he voivat kokea syyllistämisenä/käskemisenä ja loukkaavana. Ei sillä, että heitä tulisi "käsitellä" eri tavoin, vaan tämän asian tiedostaminen voi tuoda lisää ymmärrystä. Voi olen oppinut tästä niin paljon ja ihan innoissani :D

      Poista
  4. Monikulttuurisuus on rikkaus :) Kiva kuulla, että teillä on ollut mukava ja "erilainen" päivä <3

    - Systeri<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tako takk :D Eli KIITOS :) Soitellaan!

      Poista