sunnuntai 16. helmikuuta 2014

¤ Loma mielessä ¤

Nimittäin talviloma Suomeen! Tässä sopivasti sairastelen lomaa edeltävästi, että lomalla voi olla iskussa :) Toiset on tunnollisia työntekijöitä ja sairastaa vapailla, niin minulla se on kyllä aina alkuviikko ja mieluiten ennen lomia! Pitäisi varmaan ottaa tuota kalanmaksaöljyä siinä missä muutkin, jos pysyisi paremmin terveenä. Työn ja lasten kautta saan kyllä mukavasti altistusta. Töissä "joudun" suositella kalanmaksaöljyn käyttöä, mutta itse otan D-vitamiinin purkista.

Oli vähän vaikeaa istua parturituolissa eilen, kun tauti oli alkamaisillaan. Tiedättehän, aivastuttaa ja nokka valuu... Eihän siellä istuttukkaan kuin reilu kolme tuntia! Oli muuten ensimmäinen ja mitä todennäköisimmin viimeinen kerta, kun värjään hiukseni parturissa täällä. En tiedä, missä hinnoissa eri puolella Suomea liikutaan, mutta minusta tuo maksamani 250 euroa lyhyen/puolipitkän tukan raidoista ja hiusten siistimisleikkuusta oli yli kipukynnyksen ja reilusti. Olisi ollut varmaan fiksua tiedustella se hinta ensin, mutta kun leikkaus oli viimeksi sellaisen 70 euroa, niin ajattelin, ettei muutama raita tee enempää kuin 150 yhteensä. Saattoi olla, että en osannut kertakaikkiin ilmaista itseäni oikein parturille, sillä tarkoituksesta poiketen niitä raitoja tuli sen verran, että olen lähes blondi. Kyllä vähän eilen itketti: ei onneksi se tukka, vaan se raha. Onneksi olo lohdutuskainalo, mihin käpertyä :)

En ehdi varmaankaan nyt hetkeen blogin ääreen, kun illat pakkaillaan ja keskiviikkona lähdetään kohti Pohjoista. Tjuhuu!! Menemme mieheni äidille yhdeksi yöksi ja torstaina ajamme Kilpisjärven kautta kohti Keski-Pohjanmaata. Tulee ihan mahtava loma! Miehen kanssa otamme alkuun miniloman kahdestaan ja olemme tulevan viikonlopun Jyväskylässä. Sitten ollaan vielä 5-6 päivää vanhemmillani.


Yksi kuva pitää joka postaukseen löytyä. Kirppislöytö tämä veistos,
joka jollakin tapaa puhuttaa, mutta etsii vielä paikaansa meiltä. 
Tästä tulee mieleen myös ihana kummitätini Marra,
jolla on koti täynnä ihanaa taidetta :)




Palataan jossakin välissä asiaan!

Halauksin, Elisa



maanantai 10. helmikuuta 2014

¤ Laminaatin alta löytyy kultaa ¤


Meillä on joka huoneessa vähän erilaiset laminaatit. Edellinen asukastäti suosi vain mäntysuopaa,
joten lattia oli hyvän tahnakerroksen peitossa. Nyt se on alkanut jo luistamaan sukalle :)




Niklaksen huoneessa on sellainen pieni erillinen huone/tila, jota käytetään nyt väliaikaisesti varastona, kunnes siitä jossain välissä vapautuu nukkumissoppi ja itse huone jää leikeille. Siellä lattia on joitakin senttejä alempana ja paljastaa, minkälainen ihana lattia laminaatin alla piileksii. 





sunnuntai 9. helmikuuta 2014

¤ Punaviinihuuli ¤

Nyt ollaan takaisin "tosiarjessa", kun mies on töissä pitkiä päiviä ja olen itsekin palannut tekemään töitä joka päivä. Hyvä fiilis! Nyt on jo tosi valoista, kun ajelee töihin ja tulee kotiin. On upeita auringon nousuja ja laskuja juuri autoa ajaessa. Pitää kuitenkin pitää tiukasti katse tiessä! Oletteko te koskaan miettineet, että mitä jos tien poskessa pönöttää hirvi, miten sen huomaa? Itsellä on monesti ajatus ollut mielessä, kun tuntuu, että matka taittuu liiankin huomaamatta. No, työpaikkani on 50 kilometrin päässä kotoa ja tie on mutkaista sekä melko kapeaa. Henkilöautot mahtuu hyvin tulemaan vastakkain, mutta rekat joutuvat usein pysähdellä. Ajan yhden vuoren läpi, kierrän useamman ja ylitän viimeksi yhden. Hirvivaara tiellä on erittäin suuri. Olen nähnyt reilun vuoden aikana n. 20 hirveä/poroa. Ja kyllä ne on huomannut onneksi kauempaa, väsyneempi silmä on pikkulikkeen havainnut. Tälläinen "treenailu" lisää luottoa omaan huomiointikykyyn. Onneksi hirvi ei ole vielä juossut kurvissa vastaan: siinä voisi reagointiaika ottaa takkiin.

(Edit: pakko vielä jälkikäteen lisätä, että eihän sitä tosiaan tiedä, kuinka
monta eläintä sitä on jäänyt näkemättä! Kaamos aikana varmasti useampi!)





Perjantaina huomaa, että kotityöt ovat jääneet kiireessä vähemmälle. Mitenköhän sitä oppisi tekemään joka päivä vähän, että perjantaina ei tarvitsisi yötä myöten siivota. Tuntuu turhalle yrittää imuroida aiemmin viikolla ja jättää lattianpesu loppuviikolle, kun joutuu kuitenkin taas ensin imuroida. Ei pölyjäkään viitsi huiskutella toisina päivinä, kun tuntuu, että pitäisi saada siistiä kerralla. Vinkkejä otetaan vastaan!

Lauantaina heräsin punaviinihuuliin ja hönttöön oloon, jonka sain aikaan lasillisella punkkua siivousurakan päätteeksi. Se karkoitettiin Meean kanssa pikku kauppareissulla. Mies kokkasi lasangea meille ja siskonsa perheelle. Jälkkäriksi saatiin kälyn leipomia solbolleja, heh, aurinkopullia. Onhan tuo möllykkä juhlimisen arvoinen asia!




Tänään on äitienpäivä ja olemme syöneet kakkua! Nyt keittiöstä kantautuu hyvän ruoan tuoksu. Uuteen viikkoon on kerätty voimia ja mielissä kutkuttelee jo lähestyvä Suomen loma. Kun kävin eilen iltasella ulkona, niin vastaan tuli ihan Suomen tuoksu. En tiedä mikä se oli, mutta piti sulkea silmät ja vetää keuhkot täyteen ilmaa.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

¤ Kulttuurijuhlaa ¤

Perjantaina meidät kutsuttiin "kulttuurijuhlaan". Turvakeskuksen asukkaat olivat leiponeet viikkoja perinneruokiaan ja kaikki huipentui iltaan, jossa esitettiin tansseja, lauluja sekä pidettiin puheita. Sekä tietenkin syötiin ihan ähkyyn itsemme! Somalialainen ruoka oli todella hyvää, kun taas eritrealainen ruoka aivan liian tulista minulle. Meea löysi leikkikaverin kollegani saman ikäisestä tytöstä ja turvakeskuksen lapset otettiin leikkiin mukaan.



Meean kokemukset monikulttuurisuudesta ja erinlaisuudesta pohjautuvat päiväkodissa opittuun. Heillä on ollut ainakin kaksi teemaviikkoa aiheena Afrikka. Päiväkotiryhmässä on myös yksi tummaihoinen tyttö, joka on adoptoitu vauvana norjalaiseen perheeseen. Muistan, kun Meea näki tummaihoisen pojan ensimmäisen kerran edellisessä päiväkodissa. Hän kysyi, että miksi tuo poika on aina niin likainen? Onhan se normaalia, että kysyy, kun huomaa jotain tavallisesta poikkeavaa. Yksinkertainen selitys riittää - ei lapsi monta kertaa kysy. Sen tumman ihon alla on sellainen ja sellainen poika, jonka kanssa on mukava leikkiä. Ihonväri unohtuu. Nyt kun Meea on isompi, asiaa on helpompi selittää. Kerroin Meealle yhtenä päivänä auringon säteitä ihaillessamme, että siellä afrikassa aurinko paistaa lähes jatkuvasti ja niin lähellä maata, että se on paljon kuumempi kuin meillä. Se liittyy siihen, että afrikkalaisten ihokin on tummempi. "Ahaa!", tuumi Meea.




Meea kertoo ylpeänä hoidossa, että mun äiti on "helsesöster" ja opettaa afrikan lapsille hampaan pesua. Se on jäännyt päällimäisenä mieleen, kun olen kertonut työstäni. Juhlissa Meea ihmetteli: "äiti, tunnetko sää nämä kaikki!?", kun jokainen vastaantulija tervehti, kätteli ja kumarteli. - Kyllä, he ovat kaikki mulle tuttuja ja ovat mukavia ihmisiä. Tämä selvä, ei muuta kuin juoksentelemaan väkijoukkoon.

Hyviä esityksiä, hyvää ruokaa. Hyvää tunnelmaa, nauravia suita. Oli helpottavaa nähdä, että heillä on hetken asiat hyvin, sinä iltana. Liikutuin aivan kyyneliin, kun Meea tanssi norjalaisen tytön ja muiden turvakeskuksen lasten kanssa somalialaista kansanmusiikkia ihmisten kerääntyessä ympärille taputtamaan ja riemuitsemaan.




Erilaisuus on rikkautta, mutta aivan erityistä rikkautta on suvaitsevaisuus.

(ps. ihan loistavaa nähdä aurinko!)