maanantai 27. tammikuuta 2014

¤ Second hand on kingii ¤

Siinä missä toiset saavat puistatuksia käytetystä tavarasta ja kierrätyksestä, minä saan säväreitä. Sen te jo tiesittekin. Voisin kierrellä ja ostostella vain käytettyä tavaraa, mikä on todella hankaloitunut tänne muuton myötä. Täällä ei tunneta kirppareita... Täällä on yksi käytetyn tavaran kauppa, joka myy ihmisten lahjoittamia tavaroita ja sieltä saattaa joskus löytää jotain tuunattavaa. Sitten on niitä tapahtumia, kun urheiluseurat ja vastaavat keräävät rahaa sillä muotoa, että ihmiset lahjoittavat heille tavaraa pois nurkista pyörimästä ja he myyvät ne muutamalla kruunulla eteenpäin. Facebookissa myydään jonkun verran huonekaluja, jotka näyttävät tekevän hyvin kauppansa. Hinnat noilla sivuilla ei vastaa ollenkaan kirpparihintoja. Mutta näin tämä tilanne on meidän kaupungissa - toisessa kaupungissa voi olla useampi kierrätyskeskus/antiikkikauppa/tms ja kierrätys kukoistaa. Me asumme saarella, josta on pitkät matkat lähikaupunkeihin, joten oman kaupungin antiin on tyydyttävä! Ja niin kauan kuin joskus jotain löytyy, on sekin aivan riittävää!

Jotain kehystettäväksi


Jotain koristeeksi...




Mikähän on tämän vanhan veistoksen tarina...


Ps. Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. 
Kommentoikaa useemmin. Sama tyyppi näitä vaihtelevia
postauksia aina kirjoittelee ja näyttää tarvitsevan teidän
tsemppejä!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

¤ Etsitään Elisaa ¤

Olen kuluttanut viimeisinä kuukausina paljon aikaa miettien, mitä minulle Norjaan muuton jälkeen tapahtui. En ole todellakaan enää sama ihminen. Olisinko voinut pysyä muuttumattomana? Kuka minä olen nyt? Kuka minä olen ollut? Miten minä muutuin? Minulle muuttaminen Norjaan oli suuri shokki, suurempi kuin monet uskovat, ja olen sen jälkeen sairastanut enemmän ja vähemmän tietoisesti - fyysisesti ja psyykkisesti. Olen persoonana sellainen, että toimin jäljentelemällä muita. Näin muutun alati ympäristön ja ihmisten mukaan. Miellyyttäkseni muita, sopeutumalla joukkoon. No, sellainen olen aina ollut, siitä olen kärsinyt, mutta sellainen vain olen tahtomattani. Täällä se ominaisuus korostui ja kun muutos entiseen olikin huomattavan suuri, menetin kai itseni. Olen elänyt tunteessa, että olen repäisty omasta elämästäni elämään jonkun tuntemattoman elämää tänne Norjaan. Ehkä senkin takia, kun en ole osannut pitää yhteyttä ihmisiin Suomessa. Erilaisuuden ja kuulumattomuuden tunne on ollut ajoittain sietämätöntä, mutta muutosvastarinta on osittain estänyt kehitystä.  Nyt olen vaiheessa, että haluan työstää itsensä takaisin tai löytää - ihan oman itseni - ensimmäistä kertaa.


Olen rohkea ja määrätietoinen, luotan itseeni liikaakin. Kysyn liian vähän ja toimin liian nopeasti. Teen kuitenkin kaiken loppuun, minkä aloitan. Mielellään heti kerralla. Siitä lähdetään liikkeelle itsensä tutkiskelussa. Ja nyt on oltava rehellinen itselleen siitä, mitä tuntee. Eikä ajatella, mitä pitäisi tuntea tai mitä muut haluaisivat kuulla. On kuunneltava itseään ja yritettävä tehdä muutos. Kalastettava positiivisuutta kaikista hyvistä asioista ympärillä. Antaa palaa ja olla oma itsensä joka tilanteessa. Heittäytyä ja ottaa riskejä. Jos en kelpaa tälläisenä kuin olen, niin sitten minun ei tarvitse yrittää olla enempää. Roolien pitää jäädä.


Kunpa se olisikin näin helppoa... Onhan se ihmisluonnolle ominaista, että sopeutuu ja se vaatii aina muutosta. Onko se myös luonnollista, että tuntee olevansa näin "hukassa"? Kunnes vanhaa ei enää muistella ja elämä on vain elämää? Elämä on täynnä valintoja ja valinnoistaan on kannettava vastuu. Menneisyys on mennyttä, mutta tulevaan voi vaikuttaa. On alettava vain vetämään kiskoista oikeaan suuntaan. Kuka minä olen, mihin minä pystyn, mikä tuntuu oikealta. Täällä mennään ylä- ja alamäkeä, mutta jatkossa rehellisemmin omaa itseäni kohtaan.





Kuvat ovat parin vuoden takaa. Aika kuluu... 
<3


perjantai 24. tammikuuta 2014

¤ Tilaa omille unelmille ¤

Tässä talossa rakastan eniten sitä, että meillä on tilaa. Tilaa meidän unelmille, sanoittaisiko niin. Miehellä on omat haaveet ja odotukset, minulla aivan omanlaiseni. Tärkeintä on jokin oma tila, tiedättekö. Kaipasin jo niitä sinkkukämppiä, kun ne oli niinku vain mun. Sitten kun on perhe, ei ole mitään omaa... Identiteettikriisi, ihan totta. Mitä silloin tapahtuu, kun en ole vaimo, äiti tai huushollinpyörittäjä, vaan aivan minä itse minulle itselleni? Siksi on ollut aivan ihanaa, että minulla on oma huone (joka ei siis ole keittiö, pyykkihuone tai makuuhuone). Sen kanssa tulee tapahtumaan vielä paljon! Nyt kekkasin siirtää koneen pois ikkunan vierestä. Vintiltä olin kantamassa tuota mustaa pöydän raatoa ulkovarastoon, kunnes välähti jossain aivojen sopukoissa, että tuohonhan sitä pitää yrittää. Tuollaista kulmapöytää olen halunnut ja sellaisen aion myöhemmin hankkia, mutta sitä päivää saa hetken odotella. 



Mun huoneessa voi nukkua vieraita, koska huone on iso. Hankittava olisi myös sohvasänky, olisi kaiketi kätevämpi. Mutta on tuossa sängylläkin kiva pötkötellä ja lukea lehtiä tai kirjaa... Kuntopyörä on saanut levähdellä rauhassa; onneksi sitä lapset joskus veivaa, että voi sitä hyvällä omalla tunnolla pitää näkösällä.



Ja vielä yksi nurkka :)




maanantai 20. tammikuuta 2014

¤ Ripaus vaaleansinistä ¤

Joulun jälkeen iski kauhea inho punaista kohtaan ja kaikkea sitä tavaraa, jota oli jouluksi esille nostanut. Kun sai kerättyä kaiken laatikoihin, iski tyhjyyden tunne. Oliko täällä näin tyhjää ennen joulutavaroiden esille laittoa, vai tuntuuko vain? Piti käydä palkkapäivän jälkeen kaupungilla pyörimässä ja jotain uutta sai sieltä mukaan. Uutta ja uutta... Vaaleansininen maljakko ja kirkas kynttilänalusta lähtivät mukaan käytetyn tavaran kaupasta muutamalla kruunulla. Tein tälläisen pienen asetelman: kivet ovat kerättyä täältä meren rannalta ja simpukat ovat tuotu Bulgariasta minun ensimmäiseltä ja toistaiseksi viimeiseltä etelän reissulta. Helmet ovat rikki menneestä rannekorusta. 




Vaaleansinisestä tai savunsinisestä tai harmaansinisestä on tullut lempivärini kuluneiden parin vuoden aikana. Nyt se löytyy minun neutraalista olohuoneestani. Jännäksi käy, kuinka kauan sitä pystyn pitämään... Yhden harmaan vitriinin ostin alesta myös, sellaisen seinälle kiinnitettävän, joka muuttuikin sinertäväksi olohuoneessamme. Jaiks... Mutta voihan sen tarvittaessa maalata? :)


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

¤ Pakkaspäivä ¤

Viime yönä en saanut nukuttua. Ensin koukutuin televisiosta tuleviin elokuviin ja kun viimein ajattelin nukkumista kahden aikoihin, perheen miesväki oli vallannut kokonaan sängyn. Sain ujutettua itseni mukaan, mutta sitten alkoi pienempi mies läpsiä minua poskelle unissaan. Seuraavaksi heräsi tytär yskimään ja hänen palvelemiseen sekä uudelleen nukuttamiseen vierähti tunteroinen. Tänään minulla oli tarkoitus lähteä kamerani kanssa retkelle aamupäivällä, mutta heräsin sitten puolelta päivin... Lähdin kuitenkin kameran kanssa matkaan pikkumiehen nukahdettua päikkäreille ja Mepsun mentyä ulos naapurin lapsien kanssa. Oli tosi kylmä päivä, -11C. Teille Suomessa on varmaan turha tälläisillä lukemilla kylmästä puhua, mutta oli se jäätävää! Oli tarkoitus kiivetä pienelle vuorelle, mutta olin ihan väärin varustein liikenteessä. Lenkkarit lipsui ja onneksi käännyin, kun alastulo olikin sitten hengen vaarallista. Muiden kävelijöiden jäljistä päätellen he olivat käyttäneet kengissä niitä piikkejä... Ajoin sitten autolla pientä lenkkiä ja nappasin ihan muutamia kuvia.








Sitten tulikin jo kiire kotiin ja syömään. Lähdettiin vielä Meean ja hänen hyvän päiväkotikaverin kanssa elokuvateatteriin katsomaan 3D:nä "Det regner kjøttboller 2". Googlettelun jälkeen selvisi, että tämä on Suomessa nimellä Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2. Hauska filmi!


perjantai 17. tammikuuta 2014

¤ Kännykuvia ¤

Mun tietokone on alakerrassa ja siinä on niin onneton nettiyhteys, kun modeemi on täällä ylhäällä. Täällä ylhäällä on siis miehen valtakunta - tai noh, meidän kakkosolkkari. Istahdin sitten sen koneelle, vielä kun se on töissä, ja aloin selaamaan DropBoxia. En tiedä kuinka paljon siitä kukin tietää, mutta se on sellainen ohjelma, jonka avulla siirrämme puhelimilla otetut kuvat automaattisesti tietokoneelle. Vielä en ole päässyt auringon säteitä kuvaamaan, niin piristykseksi julkaisen joitain kuvia kyseisestä kansiosta.



Itselle pieni motivaatiopommi - ulos ja kamera mukaan!



keskiviikko 15. tammikuuta 2014

¤ Koukussa ¤

 Kohta on kovasti jo aika riisua tuo alapuolella kuvassa
näkyvä kranssi valoistaan ja samalla laittaa koko kranssi
toistaiseksi piiloon. Se keikkui tuossa ensin ilman valoja
monta kuukautta, kunnes jouluksi sai valot ja toi
ihanaa valoa ja tunnelmaa.


En ole oikeastaan pitänyt sitä kauhean jouluisena, mutta taitaa 
se kuitenkin riidellä vastaan, kun mieli kaipaa raikkaan keväistä kotia.
Mietin vain, mitä sen tilalle? Pidän kovasti noista tapetoiduista/kehystetyistä seinäalueista,
mutta vieläkään ei ole kunnolla välähtänyt, mitä niihin ripustaisi. Löysinpäs nyt ainakin 
vanhan vivahteisen koukun, joka sai pintaan valkoista spraymaalia kerroksen.


Koukkuunhan voi keksiä milloin mitäkin! Mutta hennonko sitä rei'ittää tuohon seinään! WHÄÄ!

Naurattaa ajatus siitä, jos joku mies eksyy/on eksynyt lukemaan tätä blogia... Omaa miestäkin säästää parhaansa mukaan tälläisiltä pohdinnoilta ja höpinöiltä. Tunnen sen katseen selkärangassa asti, kun pohdin jotain tälläistä turhaa. Onneksi se kuitenkin ymmärtää antaa mun touhuta ja tuhista yksinäni, ja vaihtaa mieltäni asioista aivan rauhassa. Osaa sanoa, että "se on just hyvä" oikeessa kohtaa. Vaimo kiittää! :)

Terkkuja Suomeen !!




maanantai 13. tammikuuta 2014

¤ Jännäpäivä ¤

Meidän perheen isillä on tänään tärkeä ja jännittävä päivä,
kun aloittaa työkokeilun putkimiehenä. Näemme pian, miten käsi kestää
työtä ja jos niin, onko tässä uusi ammatti ja leipätyö.




Me muut ollaan tänään kotona, kun Niklasesta tuli niin lenssunen.
Vuokrattiin lauantaina tv-boksin kautta filmi, joka pyörii nyt viidettä kertaa.
Kyseessä on norjalainen lastenmusikaali, joka vie aikuisenkin mennessään.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ! 


MORMOR OG DE ÅTTE UNGENE




sunnuntai 12. tammikuuta 2014

¤ Ulkoilua ¤

Ei vielä aurinkoa, mutta jo runsaasti enemmän päivänvaloa -- ja kymmenen astetta pakkasta!











<3 

torstai 9. tammikuuta 2014

¤ Auringon säteistä haaveillen ¤

Tämä kaamos veti minusta mehut jo heti alkuun marraskuussa, mutta tammikuu tuntuu helpommalta kuin viime vuonna. Enää muutamia päiviä, niin saatamme saada auringon säteitä vuonoomme. Kaikki riippuu siitä, onko sää selkeä vai tuhnuinen. Lumikuukaudet ovat (toivon mukaan) edessä, joten vielä ei täällä pohjoisessa voi lipuuttaa keväälle. Löysin viime huhtikuussa naapurin kissasta otetun kuvan, joka nosti hymyn huulille.


Aurinko saa "vaarallisemmankin" kissan tulemaan ulos luolastaan...


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

¤ Sunnuntai ¤

Tämä viikko olikin sitten pyhitetty siivoamiselle, joulu laatikkoihin. Joka vuosi niiden laatikoiden määrä vain kasvaa, jotka laitetaan odottamaan seuraavaa vuotta. Vaikka mukaan mitään en ole hankkinut. Huomasin, että tuli ehkä siivottua jopa perusteellisemmin kuin joulun alla. Tyhjältä näyttää taas, mutta olen tyytyväinen, että punaista ei ole näkyvillä. Kunnon väriähkyn saa, vaikka en edes paljoa punaisia koristeita käyttänytkään. Olen sellainen, että kodin värimaailman pitää olla täysin neutraali ja harmoninen, muuten hypin seinille. Ihastun kyllä väreihin ja haluaisin niitä käyttää enemmän, mutta joka yritys on päättynyt hyvin äkkiä siihen, että väri pitää saada pois.

Anoppi oli löytänyt kirpparilta vanhoja suomalaisia kuusen kynttiläjalustoja ja kynttilöitä.
Tähden olen väkertänyt rannalta kerätyistä kepeistä.







Opin tänään itsestäni jotain aivan käsittämättömän tärkeää,
luulen sen olevan avain hyvinvointiini. En tietenkään kerro enempää :)

Hauskaa viikkoa! 

torstai 2. tammikuuta 2014

¤ Vuoden vaihde ¤

Uudenvuodenaattona menimme mieheni siskon perheelle syömään ja sain elämäni maistuvinta lohta perunoiden, kermakastikkeen ja purjosalaatin kera! Mieheni ja hänen siskonsa ovat kaksosia ja molemmat ihan parhaita ruoan laittajia. Heillä on myös muka pieni kilpailu koko ajan meneillään, kuka laittaa parasta ruokaa. Minähän nautin tilanteesta mielin määrin :D






Årets siste og beste middag <3


Ensimmäistä kertaa olimme vuoden vaihteen Norjassa ja ilmat olivat todella aivan ihanteelliset. Vähän tietysti olisi voinut olla lunta, mutta aivan selkeää ja tyyntä. Pieni pakkanen. Ihmiset olivat todella panostaneet pommeihin: en ole koskaan nähnyt vastaavaa pommitusta. Tietysti raketit ovat saman hintaisia kuin Suomessa, joten tavallaan halvempia norjalaisille ostaa. Ja kyllä sitä pauketta kelpasi katsoa, kun näki niin laajasti eri puolille erilaisen maaston vuoksi ja ihan joka puolella paukkui! Ihmiset olivat kiivenneet ylös vuorille ja lähettivät sieltäkin raketteja! Minulla ei ollut jalustaa mukana ja vain huonoin kameran linssi kunnossa, niin kuvat on vähän mitä on. Hienoja olivat ja lapset ihan innoissaan. Pienimmät tosi nukahtivat ennen puolen yön tosipauketta :)










Nyt kiinni uuteen vuoteen! :D