lauantai 6. huhtikuuta 2013

¤ Hän on kaksi ¤



Et osannut vielä toivoa, rakas poikani, kun kynttiläsi puhalsit.
Tiedätkö, äiti toivoi hiljaa mielessään puolestasi.
Toivon, että saisit pysyä terveenä ja kasvaa turvallisesti,
pysyä pienenä ja murheettomana mahdollisimman kauan.
Ja tulen toivomaan aina;
tulen suojelemaan sinua
ja toivomaan.





4 kommenttia:

  1. Hei,

    löysin sattumalta blogisi ja vaikuttaa kivalle, jään seuraamaan! Olisi kiva kuulla miten olet päätynyt Norjaan ja missä päin asutte yms, näin uutena lukijana.
    Kauniit lapset teillä :)
    Marie

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Huomasinkin, että jotain tietoa löytyikin sivupalkista :)
    Oletko itse ruotsinkielinen? Se varmaan helpottanut kun muutitte.
    Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiva kun löysit tänne! Tervetuloa seuraamaan!
      Olen kuulen aivan suomenkielinen :) Miehen kanssa puhutaan jostain erikoisesta syystä edelleen englantia. Norjan kielen kuitenkin omaksui todella äkkiä! Paljon helpompaa kuin Ruotsi!

      Poista