sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Nimeni on Helmi ja nyt on Helmikuu

Koti-ikävä Suomeen on hälvennyt valon ja terveyden myötä. Olo tuntuu voimaantuneelta ja odottavalta. Tuntuu, että kaikki on mahdollista, täällä voin saavuttaa mitä vain.
 
 Odotamme talomarkkinoille taloa, joka saa meidän polvemme tärisemään :D Mieheni hurmasi talo, jota kävimme tiistaina katsomassa. 250 neliötä mahdollisuuksia miljoonan verran alle meidän ylärajabudjetin. Mutta siihen lumoutui joku muukin niin paljon, että seuraavana päivänä ennen puoltapäivää oli talo myyty. Meidän tarjouksen antamista hidastaa kunta, joka ei vielä osaa päättää, haluaako se antaa meille aloituslainaa vai kenties vielä jonkun kuitin siitä, paljonko maksamme kuukaudessa ruokakauppaan. Kolmen kuukauden tuumailun jälkeen tarkistettiin vielä, paljonko lapsien päiväkoti kustantaa, vaikka kunnallisessa päivähoidossa ovat. Niin ja sitten kunnan mies muisti vielä mainita, että heillä ei ole starttilainaan vielä rahaa, vaan pitää odottaa maaliskuuhun. Suomalaisen tulee tulkita tämä, että ehkä ensi syksynä. Alan tottua norjalaisiin :)


Ensin en ymmärtänyt kaamoksen vaikeutta. Näin vain upeita värejä taivaalla, kun olin luullut kulkevani päivästä toiseen pilkkopimeydessä. Joulukuu vaihtui tammikuuksi ja Suomen loman tunnelmat vaihtuivat suoraan arkeen ja työpaikan vaihdokseen. Uusi työmatka, josta minua oltiin etukäteen peloteltu. Uusi kunta, uudet uteliaat ihmiset, uudet ennakkoluulot. Päälle sairastuminen influenssaan ja valon kaipuu. Tammikuu oli äärimmäisen vaikea. Kaamos on tammikuussa pitkä.
 
 Helmikuu toi valon ja lumen, työmatka alkoi käydä tutuksi. Tapasin suomalaisen Lindan ja vanha työkaveri kutsui perheemme pitsalle. Sain kuulla, että saan pian vieraita Suomesta...  
 
 
Sisustan olematonta uutta kotiamme. Mietin, mistä luovun ja mitä hankin uutta.
Uudessa talossamme on sitten paljon tilaa. Vierashuone ja hyvä sänky. Työhuone valokuvausharrastukselle. Elokuvahuone. Jokunen neliö sisustettavaa... siivottavaa.
Siitä tulee hyvä. Tästä tulee hyvä. Uskokaa tai elkää :)
 
 

4 kommenttia:

  1. Tuollaisista kunnan starttilainoista en ole kuullutkaan. Onko niiden tarkoituksena saada perheitä asettumaan kuntaan? Ja kyllä, kuulostaa niin norjalaiselta, että asia tulee kuntoon sitten joskus... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pankit ei myönnä (ainakaan täällä) kuin 80% talon myyntihinnasta lainaa. Loput pitäisi olla sitten säästettynä. Meillä ei ole säästöjä, mutta mahdollisuus hakea kunnasta lainaa tämä 20%. Tukea voivat hakeat nuoret perheet, maahan muuttaneet, muuten vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset. Mutta ankara syyni kyllä on päällänsä, eli ei lainaa ihan tuosta noin vain saa. Meillä on kova luotto, että saamme lainan. Molemmilla vakityöpaikka eikä juuri velkoja. Jos lainaa ei heru niin me nostamme kytkintä tästä maasta :D

      Poista
    2. Kiva lukea, että siellä hyvä boogie:)
      Kyllä te starttilainan saatte. Niin mekin saatiin. Hyvää kevättalvea sinne. Ihanaa kun taas yksi kaamos on selätetty... ihanaa tämä valon lisääntyvä määrä. Tänään oltiin retkellä ja tuli sellainen olo, että kyllähän täällä viihtyy:)
      Mutta totuus on se, että niitä kaamoksia tulee lisää... mulla tämä 3. oli pahin. Ja tuli oikeesti tossa lopussa sellainen olo, että tän on pakko olla vika.
      Mutta uusi ihana koti on tärkeä viihtyvyyden kannalta. Toivon että se teidän koti löytyy pian ja laina asia ratkeaa. Menkää käymään siellä officessa...se voi nopeuttaa toimintaa.

      Poista
    3. A on käynyt ja soittanut ja ja... Pitäisi tieten minun olla asialla. Laittasin kunnan miehen hommiin :) Mutta en tykkää hoitaa asioita, jotka A hoitaa kielen kannalta paremmin. Huomenna on taas tapaaminen...
      Kyllähän tekin Norjaan jäätte. Laitetaan treffit pystyyn nyt keväälle?

      Poista