sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Nimeni on Helmi ja nyt on Helmikuu

Koti-ikävä Suomeen on hälvennyt valon ja terveyden myötä. Olo tuntuu voimaantuneelta ja odottavalta. Tuntuu, että kaikki on mahdollista, täällä voin saavuttaa mitä vain.
 
 Odotamme talomarkkinoille taloa, joka saa meidän polvemme tärisemään :D Mieheni hurmasi talo, jota kävimme tiistaina katsomassa. 250 neliötä mahdollisuuksia miljoonan verran alle meidän ylärajabudjetin. Mutta siihen lumoutui joku muukin niin paljon, että seuraavana päivänä ennen puoltapäivää oli talo myyty. Meidän tarjouksen antamista hidastaa kunta, joka ei vielä osaa päättää, haluaako se antaa meille aloituslainaa vai kenties vielä jonkun kuitin siitä, paljonko maksamme kuukaudessa ruokakauppaan. Kolmen kuukauden tuumailun jälkeen tarkistettiin vielä, paljonko lapsien päiväkoti kustantaa, vaikka kunnallisessa päivähoidossa ovat. Niin ja sitten kunnan mies muisti vielä mainita, että heillä ei ole starttilainaan vielä rahaa, vaan pitää odottaa maaliskuuhun. Suomalaisen tulee tulkita tämä, että ehkä ensi syksynä. Alan tottua norjalaisiin :)


Ensin en ymmärtänyt kaamoksen vaikeutta. Näin vain upeita värejä taivaalla, kun olin luullut kulkevani päivästä toiseen pilkkopimeydessä. Joulukuu vaihtui tammikuuksi ja Suomen loman tunnelmat vaihtuivat suoraan arkeen ja työpaikan vaihdokseen. Uusi työmatka, josta minua oltiin etukäteen peloteltu. Uusi kunta, uudet uteliaat ihmiset, uudet ennakkoluulot. Päälle sairastuminen influenssaan ja valon kaipuu. Tammikuu oli äärimmäisen vaikea. Kaamos on tammikuussa pitkä.
 
 Helmikuu toi valon ja lumen, työmatka alkoi käydä tutuksi. Tapasin suomalaisen Lindan ja vanha työkaveri kutsui perheemme pitsalle. Sain kuulla, että saan pian vieraita Suomesta...  
 
 
Sisustan olematonta uutta kotiamme. Mietin, mistä luovun ja mitä hankin uutta.
Uudessa talossamme on sitten paljon tilaa. Vierashuone ja hyvä sänky. Työhuone valokuvausharrastukselle. Elokuvahuone. Jokunen neliö sisustettavaa... siivottavaa.
Siitä tulee hyvä. Tästä tulee hyvä. Uskokaa tai elkää :)
 
 

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Äitienpäivänä

Norjassa on tänään äitienpäivä. Meinasi mennä ohitse, mutta perjantaina vieraillessani kirjakaupassa, tulin nähneeksi ständin: Morsdag 10.2. Oli sitten kaupungilla muuallakin postereita kauppojen hyllyillä ja ikkunoissa. Feissarin perusteella norjalaiset äidit saavat aamupalan (sänkyyn), pieni lahja tai/ja kukkia ja kortti :) Minulla on tänään oikeastaan ensimmäinen kunnon äitienpäivä... Koskaan emme ole aiemmin voineet päivää juhlistaa tätä perhejuhlaa, koska mieheni on ollut töissä. Sain ihania kukkia, Meea koristeli kakun ja hukutti ihaniin piirrustuksiin. Heräsin aamulla vohvelin tuoksuun ja nyt päivälliseksi on tekeillä ranskalaisia (omatekoisia), kanan filettä ja kermakastiketta by A! Ollaan myös ulkoiltu ja käyty sunnuntai-ajelulla tsekkaamassa yhtä taloa, jota mennään tarkemmin katsomaan tiistaina ;) Ihana päivä!




 
 
PS. Kalamuija: se haaste meni ihan pommiin - Kuinka mää muistan ottaa ne kuvat niistä ruoista? :)
 
Hyvää äitienpäivää myös muille norjansuomalaisille äideille!
 
 

lauantai 2. helmikuuta 2013

Marimekko-muistitaulu

Norjalaisessa sisutuslehdessä Rom 1-2-3 annettiin vinkki muistitauluun, jossa on Marimekon mustavalkoinen iso unikkokuosi. Minusta se näytti tosi hienolta. Suureen korkkitauluun voisi helposti kiinnittää kankaan ja ripustaa seinälle - valmista! Tiesittekin, että haaveilen siitä omasta työpisteestä... tälläinen muistitaulu tulisi ehdottomasti työpöydän taakse seinälle. Katsoin jo huuto.netistä kangasta, mutta kysymys kuuluukin, onko jollakin lukijallani ylimääräistä palaa kyseistä kangasta? Miksihän mieleeni tulee tätini Hilkka? :)



Huono kuva muistitaulusta napattuna lehdestä


Tuohon tapaan muistitaulu tulisi työpöydän taakse. Voisi olla tuollainen suurempikin.



Ihanaa viikonloppua!
Meillä on Paaaaaljon lunta!