lauantai 27. lokakuuta 2012

Lunta, tuulta ja sähkökatkoksia

En ole ennen kokenut niin sakeaa lumisadetta kuin viime päivinä täällä. Norjalaisilla on oma sana huonolle säälle, uvær. Silloin kun on uvær, on usein onnettomuuksia liikenteessä. Vapisin torstaina ajaessani töistä kotiin, kun Stokmarknesin sillalla näkyvyys oli vain muutamia metrejä eteenpäin, jäätihku jäätyi tuulilasiin peittäen yhä enemmän näkyvyyttä ja tuuli puhalsi niin, että auton tunsi liikkuvan sekunnin murto-osia hallitsemattomasti. Perjantain olin kotona, sillä mieheni yskä jälleen paheni ja lapset yskivät edeltävän yön. Eilen kotoillessamme sähköt menivät välillä poikki. Meealle nousi kuume. Katsoimme filmejä vilttiin kääriytyneenä itse kukin, onneksi läppäriin jää virtaa sähköjen pettäessä. Tällä hetkellä ulkona sataa jälleen sakeasti lunta, taitaa olla samanlainen löhöpäivä tiedossa.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Työmatkalla

Jos ei töistä tai kotoa, niin jotain siltä väliltä? Ehkä lähdemme siitä liikkeelle. Kun herätyskello eli viimeisen 13 vuoden ajan matkapuhelin piipitää kello 05.25 aamulla, on noustava sukkelasti ylös. Tämä siksi, että aamuaika ei meinaa ollenkaan riittää touhuiluun, jos torkkusormi nappaa lisäaikaa jatkaa unia. Tosin, nyt kun auto pitää aamuisin kuoria jääpeitteen alta ja pian tietysti lumen, saa varmaan aikaistaa suosiolla herätystä kymmenellä minuutilla. Itselleni varaan aikaa 45 minuuttia aamupalaan, laittautumiseen ja pukeutumiseen. Vaadin sen pari kahvikuppia, ennen kuin pääsen vauhtiin eli suuri aika vietetään sumppikupin kanssa. Lapsien laittamiseen menee se toinen 45 minuuttia. Mepsukka on varsinkin vaikea saada heräämään ja vaikea pukea, kun se vetelehtii sohvalla. Ei puhettakaan, että voisin odottaa hänen pukeutua itse: puen hänet varmaan vielä kouluikäisenäkin! Niklas taas herää minun kanssa samaan aikaan ja pitää huolen, että kajaalit lipsahtaa välillä ohimollekin. Kello seitsemän pitää viimeistään startata auton pihasta. Niklas on vaikea laittaa istuimeen; huutaa ja riehuu. Päivän stressihuippu numero 1.
 

 
Tältä näyttää Sortland kun ajamme sitä kohden. Aamulla on pimeää, mutta ei ehkä vielä aivan näin pimeys. 

Tästä sillasta yli Sortlandiin


 
Ajan Meean ensin päiväkotiinsa, joka poikkeaa reitiltä noin 2 km suuntaan. Huonoa töyssytietä, tietyötä. Niklas odottaa autossa usein vähemmän "kiltisti" kun saatan tytön sisälle. Sitten ajan takaisin päätielle ja vien Niklaksen perhepäivähoitajalle. Aikaa matkaamiseen kulunut jo puoli tuntia. Sitten on puoli tuntia aikaa ajaa viimeiset 30 kilometriä töihin kahdeksaksi, mutta se on jo sitten ihan mukavaakin. Ainakin, jos huomaa olevansa hyvin aikataulussa.
 
Sitten muutama kilometri ennen työpaikkaa, Stokmarknesin silta.
 


 
 
Nopeusrajoitus 80km/h ja sillä mennään. Olen oppinut, että alamäet pitää tulla nelosvaihteella tai jopa kolmosella alas, että jarrut säästyisivät ja kestäisivät hitusen kauemmin. Suomessa asialla ei ole yhtä suurta merkitystä. Täällä ajetaan paljon 60-80km/h, vaikka olisikin 80km/h rajoitus, sillä tiet ovat suhteellisen kapeita, mutkikkaita ja vaatisivat usein paljon kunnostusta. Suomessa pidetään huonona kuskina, jos ei osaa pitää tasaista nopeutta, mutta täällä jarruja pitää käyttää ja nopeutta vaihdella.
 
Tänään töistä lähtiessäni työkaverini sanoi minulle, että loppuviikoksi on luvattu huonoa säätä. Mietin, mitähän hän sillä mahtoi tarkoittaa, sillä keli tänään on ollut mitä kamalin: tuulta, kovaa sadetta ja tiet peilijäällä. -Tulee myrsky. Sinun täytyy pitää huolta, että pääset tulemaan töihin ja lähtemään töistä jos silta suljetaan. -Suljetaan...? -Niin, sulkevat sillan, jos tuuli on liian kova.
Niin tietysti... Muutenkin on ollut tarpeeksi tekemistä noiden siltojen ylittämisessä. Mutta onneksi joku on heittänyt niiden päälle vähän kutistushiekkaa eivätkä ne ole enää niin suuria, kuin vielä kesällä...
 
 
 
 
Postauksen kuvat eivät ole ottamiani. Kuvat googlen kuvahaulla hakusanoilla: Sortland brua, Stokmarknes Brua. Kiitos ja anteeksi.
 

lauantai 20. lokakuuta 2012

Meikkipussi

 
Löysin Henkkamaukalta superkätevän jutun, nimittäin uuden meikkipussin. Se toimii todella hyvin: hyvästi toivoton etsintä! Nyt on kynät, terottimet ja siveltimet pikkupussissa helposti löydettävissä. Hintaa oli noin 50kr eli 6.75eur. Tämän saa vielä roikkumaankin sopivalle korkeudelle peilin viereen. Pieni iso asia :)
 

 

 
 
On taas vaihe, ettei osaa kirjoittaa mistään. Olen aloittanut monta postausta, mutta olen alkanut liikaa miettimään sitä, kuka postauksiani lukee ja mitä he ehkä ajattelevat höpinöistäni. Yritin kirjoittaa terveydenhoitotyöstä yleisesti, mutta kuitenkin pelkäsin mainitsevani jotain, mitä ei kannattaisi. En uskalla kirjoittaa siitä. Halusin kirjoittaa suomen ja norjan palkkatason vertailusta, mutta mietin, pitääkö joku minua pöyhkeänä. Jos kirjoitan Norjan hyvistä puolista ja onnesta, mietin, että pahoitan läheisteni mieltä Suomessa. Jos kirjoitan huonoja asioita, ajattelen, että ihmiset kokevat minun valittavan.
 
Tänään saitte lukea meikkipussista.
 
Soitelkaa joku mulle huomenna :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

¤ Syysauringossa ¤


Tänään on ollut upea päivä, josta olemme ulkona nauttineet. 













Parasta seuraa kauniiseen päivään olivat kaksi tutkimusmatkaajaa...