keskiviikko 22. elokuuta 2012

Tunteet...

Minulle oli yllätys, kuinka helpolta ja hyvältä täällä asuminen on tuntunut.
Luulin, että olisin negatiivisempi kaikkea kulttuurieroista johtuvia asioita
kohtaan, mutta onnittelen itseäni suvaitsevaisesta asenteesta. Vanhempieni
vierailun jälkeen minulle tuli ensi kertaa kunnon ikävä. Ehkä näin sinä
yönä untakin Suomesta. Koko päivän itkin ja rinnasta ahdisti.
Seuraavana päivänä kaikki oli taas hyvin, nauroin itselleni.
Täällähän on niin mukavaa olla.
 
 
 
Kun mieheni kanssa otamme hieman yhteen (lue: minä marmatan
ja hän kuuntelee) ja kiukututtaa, vyöryy yllättäen kauhea ikävä.
Teen sotasuunnitelmia ja mietin, miten pakenemme täältä koti-Suomeen.
Mitä ihmettä minä täällä teen?
 
 
 
Tilanteen lauettua, katson ympärilleni ja tunnen:
asiat on täällä järjestyneet erittäin hyvin ja olemme saaneet,
mitä lähdimme etsimään. Tämähän on juuri sitä, mitä haluan!
 
 
Tunteiden vuoristoradassa on raskasta. On raskasta vajota
ikävään ja tunnekuohun jälkeen on vähän höntti-olo pitkän
aikaan ja ajatukset harhailevat. Niin kuin Saana minulle kerran
blogiin kirjoitti, on päätös asumisesta vain tehtävä:
asumme nyt täällä ja sillä selvä.
Hän on oikeassa, ei arjesta tule muuten mitään.
Eikä sillä, olen täällä hyvin onnellinen ja päätös
tuntuu jotakuinkin koko ajan oikealta :)
Eikö kuulosta selevä järkisen puheelta?:)
 
 
 
Kuvat on otettu kesäkuussa.
Kamera on taas jotenkin jäänyt unholaan ja
pääosin puhelimella tulee räpsittyä kuvia.
Jos joku haluaa seurata minua
Instagramissa, niin nimimerkillä
mamae85 minut sieltä
löytää <3
 
 


2 kommenttia:

  1. Oli jotenkin kotoisan oloinen viesti. Vaikka en olekaan asunut vielä kauaa pois Suomesta, niin silti olen yllättynyt miten hyvältä kaikki on tuntunut. Aluksi pelkäsin miten totun pikkukylään Helsingin jälkeen: ei kahviloita, kauppoja, ratikoita, metroa, liikennettä = ei mitään tekemistä. ;) Nyt onkin ollut yllättävän ihana tulla kotiin, olla läheisten ihmisten kanssa ilman "pakko lähteä kaupungille"-tunnetta.
    Toisaalta olen tuntenut myös hiukan huonoa omatuntoa siitä, että kaikki on tuntunut niin hyvältä. Aivan kuin se olisi väärin Suomessa asuvia läheisiä kohtaan.

    Lähden käymään Suomessa parin viikon päästä, mielenkiintoista nähdä millaiset tunteet nousevat pintaan, kun olen taas täällä, kotona. :)

    Mukavaa loppuviikkoa sulle!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ja ihana teksti <3 Tosi kiva kuulla, että elämä alkaa olemaan mallillaan ja arki sujuu. Olen myös erittäin iloinen teidän puolesta, että löysit näin pian oman alan töitä, se auttaa varmasti jaksamaan! Minulle ainakin työt olivat se henkireikä aluksi, toki teillä on myös lapset mutta tekee varmasti hyvää, että tekee asioita itsenäisesti myös kodin ulkopuolella.

    Mulla meni tosi helposti ekat reilu puoli vuotta, ei ollut pahemmin koti-ikävä, paitsi juurikin silloin kun riideltiin. Tuli aina sellainen olo, että jos meille tapahtuu jotain niin eihän minulla ole täällä mitään, olen ihan yksin. Siitäkin olen päässyt nyt kokonaan pois. Alku oli ehkä myös sitä raskainta aikaa parisuhteelle, mutta nyt tuntuu että kaikki vaikeudet on ollut vaan käytävä läpi, että on löytynyt tasapaino ja onni.

    Ekan puolen vuoden jälkeen, kun tuli eka kaamos oli pari TODELLA vaikeaa kuukautta. Pahaolo ei oikeastaan helpottanut ennen kuin kaamos loppui. Suosittelenkin teidän koko perheelle reilua yliannostusta D-vitamiinia nyt syksyn tullen. Olen kuullut, että se todellakin auttaa ja onhan siitä ihan tutkittuakin tuoretta tietoa, että vanhat annoskoot ovat olleet liian pieniä. Jos teillä on vaan mahdollisuus niin miettikää pahimmaksi ajaksi etelän matkaa, mua ei oikeastaan Suomessa käyminen silloin auttanut yhtään.

    Kaikkea hyvää ja kaunista syksyä :)

    VastaaPoista