sunnuntai 12. elokuuta 2012

Ruokakulttuurista ja hoitomaksuista!



Norjassa syödään tyypillisesti 4 ruokaa päivässä, joista 3 on leipäaterioita.
Aamupala on leipää erilaisin leivänpäällisin ja juomana maito.
Samanlainen ruokailu on lounas klo 11-12. Aikuisilla voi olla myös salaatti.
Päivällinen on päivän kohokohta ja perheen yhteinen ateria,
samalla päivän ainoa lämmin ateria. Se syödään tavallisesti klo 16-18.
Päivällisen kanssa ei juoda maitoa vaan vettä.
Iltapalaksi voidellaan jälleen leipää ja juodaan lasi maitoa.




Mielestäni norjalaiset ovat melko ehdottomia mitä syödään milloinkin.
Viikonloppuisin joustetaan hieman ja lounaaksi on lauantaisin
tapana syödä puuroa: riisipuuroa ja norjalaisten omaa "Rømmegrøt": puuro,
 joka valmistetaan vähän kermaviilin tyyppisestä valmisteesta. (Vai onko se
samaa kuin Suomen kermaviili, maku ainakin paljon täyteläisempi ja
parempi, kertokaa!)




Leivän päälle laitetaan tosi paljon erilaista tavaraa!
Kun olin kotihoidossa, piti minun luonnollisesti auttaa aterioiden
valmistamisessa. Työlistalla luki: "voitele aamupala, voitele iltapala", joka
kertoo, että se tosiaan on aina leipää. Leivän päälle laitetaan erilaisia juustoja,
 jonkin verran (vähän) kinkkua, lammasta (useita erilaisia leikkeleitä), kalaa,
sulatejuustoa tuubista, katkarapuja... Ja sitten makeaa, kuten erimakuisia hilloja, hunajaa.
Hyvin tyypillistä on sekoittaa suolaista ja makeaa, eli ensin hilloa ja päälle juustoa.
Minulle kombinaatiot tuottivat aluksi hieman vaikeuksia enkä tiennyt ymmärsinkö oikein,
kun asiakas pyysi esimerkiksi puolukkahilloa ja raejuustoa. :) (On muuten namnam) !


 


Myös itse leipä on erilaista kuin Suomessa. Olen epätyypillinen suomalainen,
koska minusta se on täällä parempaa. Useimmat leipovat sen itse,
koska sitä todella syödään paljon ja se on kaupassa kallista.
Ensin kauhistelin sitä, että kun lapsille ei anneta puuroa aamua iltaa,
vaan leipää jo heti kun vähäänkään ymmärtävät sen maiskuttamisen
päälle noin 8kk iästä lähtien. Vähän aikaa sitä poihdittuani mietin,
miksi ei? Samoista raaka-aineistahan leipä on kuin puuro ja omatekoinen
leipä voi olla vähäsuolaista ja kuitupitoista. Leipä stimuloi enemmän
lapsen syömiseen opettelua kuin pehmeä puuro ja sitä lapsi voi syödä
jo varhaisessa vaiheessa itse, joka harjoittaa myös pinsettiotetta sekä
suu-käsi koordinaatiota. Lisäksi leivänpäällisiä voi vaihdella,
mikä tuo aterioihin huomattavasti enemmän vaihtelua. Leivänpäällä
suositellaankin pienille lapsille rautapitoisia valmisteita, kuten Prim ja
maksamakkara.

Norjassa esimerkiksi kaikki herkkuvanukkaat ovat kielletty ja
nyt aikovat kieltää Happy Mealit mäkkäreistä. Lisäksi lapsille
suunnatut mainokset ovat käsittääkseni kielletty. Leivän päälle
on kuitenkin paljon erilaisia Nugatti-valmisteita, makeaa kuin
 karkki.

Lihallen, Sigerfjord.



Mepsukka ei ole ollut leivän ystävä, eikä juo maitoa.
Kerroin hoitoon, että maitoa tulisi kuitenkin antaa.
Maitoahan (tai maitotuotteita) tulisi saada se puolisen
litraa ja juustoa pari skiivua päälle, jotta riittävä
kalsiumin saanti varmistuu. Meillä mennään
rajoilla ja ajoittain annan purkista tablettia lisäksi.
Niklas tykkää maidosta, mutta meillä ei ole ollut
koskaan kummallakaan lapsella mitään maitopulloa
vaan pelkästään lasista juonti aterioilla. Näin puoli litraa
tuntuu melko suurelta määrältä lasista juotuna. 

Kyllä lapsilla vain nälkä on, kun hoidosta tulevat.
Mutta se on HYVÄ. Päivällinen maistuu hyvin ja samoin
iltapala. Ennen kaikkea uni maistuu iltaisin jo kahdeksalta ja
avot: pari tuntia aivan omaa aikaa (kotitöiden parissa) :)
Muutamana ensimmäisenä päivänä Meea söi hoidossa huonosti,
mutta paransi viikon loppua kohden.



Minun ei tarvitse viedä perhepäivähoitoon omia ruokia,
vaan ne kuuluvat hoitomaksuun, joka on 4000nok /per lapsi/ kk.
Se on paljon rahaa: 1100 euroa yhteensä hoitomaksuihin kuukaudessa.
Saamme kuitenkin kotihoidontuen ja lapsilisien kanssa yhdessä se on noin 550euroa.
Erotuksen noin 500 euroa kuukaudessa hupenee hoitomaksuihin.

Saimme nyt loppuviikosta tiedon, että Meealle on vapautunut päiväkotipaikka.
Hoitomaksu on 2300nok eli 316 euroa: melkein puolet edullisempi kuin perhepäivähoitaja.
Otimme paikan vastaan niillä perusteilla, että perhepäivähoidossa on Mepsun
lisäksi vain Niklas ja yksi kaksivuotias lapsi: kielen kehityksen ja aktiviteettejen
kannalta Mepsun on parempi päästä omaikäistensä ryhmään. Lisäksi yli
kahden sadan euron säästö kuussa on plussaa. Minun kuitenkin on alettava
tekemään Mepsulle eväät hoitoon.



Perhepäivähoito on muuten loistava.
Lapset on otettu kaikin tavoin huomioon.
On omat korit ja naulakot, omat sängyt.
Paljon leluja sisällä ja ulkona.
Ulkona hoitolapsia varten tehdyt kiikut, hiekkalaatikot.
Paljon erilaisia pyöriä, trampoliini.
Aidattu turvallinen piha.


Haleja sukulaisille ja ystäville ja
vaikka ihan kaikille muillekin lukijoille!:)




19 kommenttia:

  1. Olipas ihanan positiivinen kirjoitus norjalaisesta ruokailusta ja päivähoidosta! Maassa maan tavalla tyyliin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuula:) On kyllä monen asian suhteen täällä aivan vallan omaksunut maan tapoja omikseen:))

      Poista
  2. Kiitos myöskin tästä postauksesta. Täysin samaa mieltä näistä ruokailuista. Kuka sanooa miten on oikea tapa syödä. Norjalaiset syövät säännöllisesti ja meille on tarttunut yhden lämpimän ruuan "taktiikka" kotiinkin. Arkisin lapset tosin syövät lämmintä ruokaa ja vielä kotonakin, mutta lomilla ja viikonloppuisin en valmista kuin yhden lämpimän aterian.
    Päivähoitomaksu on meillä täällä Suomessa yhdestä lapsesta 260 e.... Ja kahdesta saisi pari kymppiä alennusta, mutta kyllä ne tässäkin maassa osaa kiskoa hintaa. Iltapäiväkerhokin maksoi 80 e/kk.
    Joko sait autorisoinnin ?? ja saat tehdä sh palkalla töitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos puolin ja toisin :)Kyllä, autorisointi tuli todella nopesti, vaikka varoittelivat monen kuukauden odotuksesta. Eli sain tehdæ heinäkuun töitä kotihoidossa sairaanhoitajana ja nyt sitten terkkarina. Jihuu

      Poista
  3. Heippa, oon seurannu sun blogia aika ajoin, tää oli taas tosi kiva postaus. Nämä kultturierot tuo mulle edelleenkin joskus päänvaivaa ja monesti tulee mietittyä suomen oloja aatelleen, että siellä asiat ovat paremmin, esim. nää lasten päivähoitoasiat ja koulusysteemit. (mulla vaivaa parhaillaan kauhee suomi-ikävä!)
    Meille on aina sanottu, että päiväkoteihin on täällä kauheen vaikee päästä ja jonot on pitkät. Niinpä aattelin että tää syksy on sitten se jolloin jomman kumman (isän, joka tällä hetkellä on työttömänä) on jäätävä kotiin hoitamaan lapsia siihen asti kun hoitopaikka järjestyy. No laitoimme hakemuksen viime maanantaina ja jo keskiviikkona meidän tytöille oli hoitopaikka päiväkodissa varattu, hakivat siihen hoitopaikkaan 3-vuotiasta tyttöä ja sen vuoksi asiat ilmeisesti näin nopeesti järjestyi. Nuo ruokailutottumukset mua täällä välillä mietityttää, kun ei ole sitä lämmintä ruokaa tarjolla kuin kerran viikossa. Mulla itellä tulee leipä ja ruskee juusto tai maksamakkara joskus korvista ulos ;)
    Ihanaa loppukesää teille sinne Lofootien alkupäähän :) vai voiko sitä niin sanoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna!
      Meillä kesti pari kuukautta hoitopaikan saannissa. En tiedä, oliko useista yhteydenotoistamme ja -kröhöm- valituksellamme osuutta asiaan, että sen nyt saimme.
      Pidimme niin tärkeänä, että Meea pääsee opiskelemaan paremmin kieltä ikäistensä kanssa, kun ei koulun alkuun ole enään pitkä aika:hui!
      Onpa mukavaa, että saitte teidänkin muksulle hoitopaikan. Onhan se iso askel, mutta ajatellaan vain kaikkia positiivisia puolia!

      Joo, ei olla aivan lofooteilla, Vesterålenissa :D

      Poista
  4. Ajattelin vain kirjoitta, että kiitos mukavasta blogista! On mukava lukea arjestanne Norjassa. Aina ei uskoisi, miten suuriakin eroja meidän norjalaisten ja suomalaisten tottumuksissa on:). Onko se muuten totta, että tuo päivällinen mitä norjalaiset syövät siinä 16-18 välillä on heille 'pyhä' eli sillä tapaa että eivät silloin esim. ota vastaan vieraita tai vastaa puhelimeen vaan keskittyvät syömiseen ja perheen kanssa olemiseen:)). Näin mulle kerran väitti norjankielen opettaja... T. Suomesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava kun kirjoitit ja sait minut hyvälle tuulelle :) On se minusta ainakin "pyhempi" kuin Suomessa. On tyypillistä keskustella, mitä perhe aikoo syödä päivälliseksi. Ruokaa arvostetaan jotenkin enemmän, kuin Suomessa. Minulla ei kauheasti ole kokemusta, miten täällä eri perheissä se ruokahetki rauhoitetaan, mutta norjalainen mieheni on meillä ainakin tottunut sulkemaan kaikki mölytoosat (radio, tv, liesituuletin) ennen kuin alamme syömään. Jos joku soittaa, hän sanoo syövänsä ja soita myöhemmin uudelleen. Ehkä tämän opettajan puheissa on perää.

      Poista
  5. Minä anonyymi taas täällä: juu just tuosta se ope kertoi, että nimenomaan ei koskaan vastata puhelimeen päivällisen aikaan:). Se oli mielestäni ihan hyvä tapa täällä koto-Suomessakin. Täällähän on myös usein puhuttu ja kirjoiteltu siitä miten tärkeä tuo perheen yhteinen ateria on. Valitettavasti sitä ei kai modernissa yhteiskunnassa aina voida toteuttaa, perheillä on nykyaikana paljon menoja ja harrastuksia.
    Kaikkea hyvää sinne ja jatka hyvän blogin kirjoittelua:=))

    VastaaPoista
  6. Sun kirjoitus liittyy mun tämänpäiväiseen ongelmaan: lounas ja leivän runsaus :)

    Teen toistaiseksi Norjasta käsin töitä Suomeen etänä, mutta istun silloin tällöin Kristiansandin konttorissa. Tänään on ensimmäinen ns. konttoripäivä ja paikan pomo ehdotti aamulla, että "Mennäänkös sitten yhdessä lounaalle?". Odotin innoissani mihin mennään, mutta päämäärä olikin viereinen kahvihuone. Pöydällä oli leipätarvikkeet ja hedelmiä ja muuta mahdollista (niinkuin kirjoititkin, että puolukasta raejuustoon). Kaikki söivät yhdessä ja tunnelma oli tosi mukava, siitä pisteet kyllä Norjalle! Mutta mulle jäi hirmuinen nälkä ja nyt oonkin sitten litkinyt automaattikaakaota ettei taju lähde ;)

    Tuo leipälounas tulee olemaan mulle hankala juttu. Suomessa totuin siihen, että valitsin työpaikkaruokalasta salaatin ja kalan/lihan. Jätin pois perunat ja leivät. En karppausmielessä,
    mutta leipä ja hiilaripitoiset sai mut aina niin väsyneeksi, pysyn paljon pirteämpänä ilman hiilareita. Täällä ei sitten saakaan mitään muuta kuin leipää, hilloa ja ruskeeta juustoa.. :) Toki voin ottaa tavaksi hakea aina salaatin tms. Pitää suunnitella nämä etäpäivät niin ettei kaakaosta tule ainoa energianlähde :)

    Hauskaa päivää sinnepäin Norjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, olen samaa mieltä, ei tee mieli syödä lounaaksi leipää. Olen ottanut kyllä edellispäivän päivälliskeittoa ja salaatteja mukaan töihin evääksi. Muut saa nakertaa näkkäriä vieresä;)

      Poista
    2. Ja kiitos, sinullekin paljon tsemmpiä tuollaisiin päiviin eritoten :D

      Poista
  7. Tarkoitatko rømmea? Se on aika paljon kermaviilin tapainen tuote. Ihan vastaavaa tuotetta taalla ei ole. Mutta munkin mielesta rømme on paremptaa.. esim. dipissa:)
    Kiva, etta suhtaudut noin positiivisesti paivahoidon ruokailuihin:) Vaikka se onkin "vain" leipaa. Nukkuvatko lapset hoidossa?
    Itse olen vahan kriittisempi, mutta minulla ei olekaan kokemusta paivahoidosta taalla Norjassa. Pojat menivat suoraan kouluun. Mutta olisi kiva jos olisi kouluruokailu ja mielellaan siis lamminruoka:) Mutta ei ole ja tahan on totuttu. Joka aamu matpakket matkaan ja hyvin ovat parjanneet. Aika juoksee.. kohta meidan vauvakin on sen ikainen etta pitaisi paivahoitoa alkaa miettimaan. Apua. On ollut asenne, etta en halua hanta norjalaiseen paivakotiin. Ja meidan kunnassa on huono hoitotilanne. Mutta katotaan:) Ehka sitten jos silloin viela taalla asutaan. Mutta toiv. ainakin ekat 2v saan olla kotona. Tsemppia arkeen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Römme :D Namskis.
      Mistä tässä postauksessa kirjoitin, oli lähinnä aamu- ja iltapuuron korvaaminen leivällä.
      Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että lapset tarvitsisivat kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Voisin toki laittaa perhepäivähoitoon Niklakselle omaa ruokaa tai pilttiä lämmitettäväksi, mutta en ole sitä tehnyt... Matpakkeen on muuten yhdellä sivustolla tosi inspiroivia kuvia, koitan sen jostain löytää.
      Mitä, ette kai te vain ole harkinnut pois muuttaa?
      Kiitti tsempeistä :D

      Poista
  8. Ei me olla. Mutta alussa tultiin vuodeksi pariksi.. ja nyt ollaan oltu jo yli 2v:) Mutta viihdytaan. Kaikki riippuu miehen tyøtilanteesta. Mutta siis voi olla, ettæ ollaan taalla vielæ 10v:n paastakin:) Joo yrita løytaa sivu ja vinkkaa minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, ettette ole lähdössä! Itse olen "lähdössä" Suomeen ainakin yhtenä päivänä viikossa ja sellaiset päivät on tosi raskaita.. Mutta siitä vaikka postaus ihan erikseen. Täällä nyt vain ollaan ja eletään täällä :D

      Poista
  9. Mulle eka rømmegrøt oli "järkytys". Luulin laittavani suuhuni jotain samettista, kun ulkonäkö oli sellainen. Suussa maistui lähinnä hapantunut maito. Söin lautasellisen tyhjäksi, koska halusin muodostaa mielipiteen, onko se hyvää vai ei ihan minun makuuni. Taivuin jälkimmäisen suuntaan, voin rømmegrøtiä toistekin syödä, mutta ei siitä herkkuruokaa mulle tullut. Täällä muuten syövät spekemat'ia sen kanssa, siis suolalihaa ja em. puuroa suuhun. Se voikin jo olla hyvä kombinaatio :-)

    VastaaPoista
  10. Kiitos jalleen mukavasta kirjoituksesta! Taalla Australiassa lasten paivahoito on myos tosi kallista. Yksi hoitopaiva tarhassa maksaa n.80AUD/lapsi (=64EUR/paiva/lapsi), joten Suomen kunnallisen paivahoidon hinnat ovat siis tosi, tosi edullisia. Taalla onkin enemman kuin tavallista, etta pienten lasten aidit ovat joko kotona hoitamassa lapsia kouluikaan (5-6v) asti tai tekevat osa-aikatyota. Monilla perheilla hoitovaihtoehtona on myos kotona "nanny" tai au pair, koska se tulee paljon edullisemmaksi.

    Lapset aloittavat taalla koulun 5- tai 6-vuotiaina, joko julkisessa tai yksityisessa koulussa. Julkiset koulut ovat maksuttomia, mutta niiden taso (lue: oppimistulokset) vaihtelee melkoisesti, joten yksityiskoulu on ihan normaali vaihtoehto. Se tosin verottaa vanhempien kukkaroa lukukausimaksujen muodossa useita tuhansia euroja vuodessa per lapsi. Lasten koulupaiva on aina 7-8 tuntinen luokka-asteesta riippumatta ja koulupuku pakollinen (ostettava itse). Koulusta ei saa paivan aikan ruokaa, vaan lapset tuovat evaat mukanaan kotoa (leipaa, hedelmia, vihanneksia, myslipatukoita, perunalastuja!!!! ja juomapullon).

    Akuuttiterveydenhoito on maksutonta julkisella puolella, mutta on tavallista, etta lahes kaikilla keskituloisilla ja hyvatuloisilla on yksityiset sairausvakuutukset, joilla saa terveyden- ja sairaanhoitoa yksityispuolella. Yksityisen sairausvakuutuksen ottaminen kannattaa, silla kuukausimaksut ovat edullisempia, kuin vaihtoehtoinen "terv.huolto vero" hyvatuloisilta, jos sairausvakuutusta ei ole. Aikuisille ei ole tarjolla julkista hammashoitoa kuin poikkeustapauksissa (koditon, tyoton, rahaton). Ambulanssikyyti ei kuulu julkiseen terv.huoltoon eli ilman erillista vakuutusta maksat kyydista tayden hinnan (lue tuhansia euroja). Lasten hampaiden oikomishoito ei kuulu maksuttomien palveluiden piiriin - tuttaville tuli 2
    lapsen oikomishoidosta yhteensa n. 5000e lasku, joka kattaa pari ensimmaista hoitovuotta...

    Summa summarum.... Elama perheellisena Suomessa on siis kuitenkin suhteellisen edullista ja yhteiskunta tukee koulutusta, terveytta ja tyontekoa monin tavoin, vaikka sita ei helposti huomaakaan. Hinta tasta on korkeahko verotus, joka kuitenkin takaa melkoisen tasa-arvoiset lahtokohdat suomalaisille perheille ja lapsille. Joskus on mentava kauas, etta nakee paremmin lahelle!

    Mukavaa syksya sinne pohjoiseen taalta Australian kevaasta! <3 Anne

    VastaaPoista