lauantai 25. elokuuta 2012

Loppis

Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, kuinka paljon
tykkään kirpputoreista. En ole mikään hirveän vihreä
ihminen, että kannattaisin kierrätystä pelkästään maanpallon hyvin-
voinnin vuoksi, vaan löydän mieleistäni tavaraa helpommin
käytettynä kuin uutena. Ehkä siksi, kun en halua maksaa mistään
enempää kuin on välttämätöntä. Rakastan myös tunnetta,
kun löytää jotain oikein ihanaa ja tarpeellista kaiken
sen tarpeettoman ja kauhean tavaran seasta.
 
 
 
 
Täällä Norjassa ei ole samanlaisia kirpputoreja, kuin Suomessa.
Ei ainakaan täällä pohjoisessa... tai ei ainakaan tällä paikkakunnalla... :)
Joo, joo. Mutta mitä täällä sitten on, on LOPPIS. Varsinkin (vai
ainoastaan?) kesäaikaan lähes joka viikonloppu on jossain lähistöllä
tälläinen Loppis, jonka järjestää joku seura tai yhteisö rahan
keräämiseksi x asiaa varten. Ihmiset lahjoittavat äärettömästi
tavaraa A:sta Ö:hön tälle taholle, joka kerää ne saman katon alle
esille suureen tilaan. Loppis-päivinä ihmiset tulevat haalimaan
sinne toisten rojuja ja maksavat järjestävälle taholle
aivan pienen summan, jonka voi
saada jopa itse päättää :)
 
*HALLELUJA OLEN PELASTETTU*
 
Olen käynyt nyt kolmena perättäisenä viikonloppuna
Loppiksella ja rakastan niiden tunnelmaa. On mahtavaa nähdä
vanhaa norjalaista tavaraa ja esimerkiksi anoppini löytää paljon
vanhaa iittalaa loppiksilta ja myy ne sitten huuto.netissä hyvällä
välirahalla... Viimeksi se löysi Kastehelmi-sarjaa, mutta ei
aikonut siitä luopua :) Mutta oman mieleisen aarteen minäkin
tänään löysin futis-likkojen "Nord-Norges Største" loppikselta...
 
 
100 NOK eli onko se jotain 13 euron paikkeilla.
Jalat näyttää olevan väärillä paikoilla. Tarkoittaa vain sitä,
että minä olen sen paikoille laittanut. Mutta
nyt pääsivät lakanavaatteet pahvilaatikoista
pois ja olen ihan superhyper-happy :)
Paljon olisi löytynyt myös tuunattavaa
huonekalua pikkurahalla, mutta
nyt ei tila anna periksi.
 
Hyvää viikonloppua!
Ja venetsialaisia! <3
 

 
 


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Tunteet...

Minulle oli yllätys, kuinka helpolta ja hyvältä täällä asuminen on tuntunut.
Luulin, että olisin negatiivisempi kaikkea kulttuurieroista johtuvia asioita
kohtaan, mutta onnittelen itseäni suvaitsevaisesta asenteesta. Vanhempieni
vierailun jälkeen minulle tuli ensi kertaa kunnon ikävä. Ehkä näin sinä
yönä untakin Suomesta. Koko päivän itkin ja rinnasta ahdisti.
Seuraavana päivänä kaikki oli taas hyvin, nauroin itselleni.
Täällähän on niin mukavaa olla.
 
 
 
Kun mieheni kanssa otamme hieman yhteen (lue: minä marmatan
ja hän kuuntelee) ja kiukututtaa, vyöryy yllättäen kauhea ikävä.
Teen sotasuunnitelmia ja mietin, miten pakenemme täältä koti-Suomeen.
Mitä ihmettä minä täällä teen?
 
 
 
Tilanteen lauettua, katson ympärilleni ja tunnen:
asiat on täällä järjestyneet erittäin hyvin ja olemme saaneet,
mitä lähdimme etsimään. Tämähän on juuri sitä, mitä haluan!
 
 
Tunteiden vuoristoradassa on raskasta. On raskasta vajota
ikävään ja tunnekuohun jälkeen on vähän höntti-olo pitkän
aikaan ja ajatukset harhailevat. Niin kuin Saana minulle kerran
blogiin kirjoitti, on päätös asumisesta vain tehtävä:
asumme nyt täällä ja sillä selvä.
Hän on oikeassa, ei arjesta tule muuten mitään.
Eikä sillä, olen täällä hyvin onnellinen ja päätös
tuntuu jotakuinkin koko ajan oikealta :)
Eikö kuulosta selevä järkisen puheelta?:)
 
 
 
Kuvat on otettu kesäkuussa.
Kamera on taas jotenkin jäänyt unholaan ja
pääosin puhelimella tulee räpsittyä kuvia.
Jos joku haluaa seurata minua
Instagramissa, niin nimimerkillä
mamae85 minut sieltä
löytää <3
 
 


sunnuntai 19. elokuuta 2012


Heinä on haudannut mansikkamäen
Näen vielä hänen juoksevan
Kädessään leija ja kerä
Tuulien perään

Ruusupensaan alla piilossa onnen hileet
Hiljentyneet on talojen äänet
Missä paljain jaloin juoksee hän nyt,
Kun kylään tyhjentyvään
Mä takaisin löydä en

Nyt, kun on täynnä jo huolia syli
Päästävä yli
Tahtoisin takaisin mansikkamäet
Leijan ja hänet

Ruusupensaan alla piilossa onnen hileet
Hiljentyneet on talojen äänet
Missä paljain jaloin juoksee hän nyt,
Kun kylään tyhjentyvään
En takaisin löydä
Tähti ei johtanut pihakoivun luo

(Katri Ylander)




perjantai 17. elokuuta 2012

Kurkistus meille

Muistan puhkuneeni intoa sisustuksen suhteen alkukesästä.
Intoa kesti sen parinkymmenen muuttolaatikon verran, kun sai
nosteltua lempiesineet paikoilleen. Sitten alkoi se turhautuminen,
että aina vainko tätä tavaraa on ja mihin ihmeessä minä kaiken
tukin. Säilytystila vuokratalossamme on onnettoman vähäinen ja
paljon tavaraa onkin matkannut takaisin Blokkeniin miehen työpaikan
varastoon. Mutta voroille tiedoksi, ettei mitään arvokasta :)

Keittiön maalaushomma vähän venähti, kun
tuntui, että ei sitä ekstra-aikaa kuitenkaan suunnattomiin
ollut. Oltiin vain onnellisia, kun oli katto pään päällä,
ei keittiön vihreys haitannut, mutta tarrat jääkaapin ovesta puunattiin.





Mieheni joutuu kaikki maalaushommat tekemään.
Hän on paljon tarkempi kuin minä, mutta täytyy sanoa,
ettei me kyllä kovin häävejä olla näissä hommissa
kumpikaan :D Pari viikkoa sitten se (maalaus) tuli valmiiksi,
vaan kun ei löydy mielenkiintoa lampunvarjostinta
vaihtamaan ! Se siis To do-listalla, järjestysnumeroissa
ei vielä yltää kärkikahinoihin!




Tämä koti on nyt väliaikaskoti ja on sellainen kuin on.
Ei nyt mikään kovin kaunis koti, mutta toivottavasti
kuvat ovat katsojille armollisia ja ihmiset saavat
ihan positiivisen käsityksen asumuksestamme.
En tietenkään halua laittaa enää kuvaa siitä
vessanpytystä, joka kasvaa kauniisti ruohoa
edelleen tuossa keittiön ikkunan alla.






Elisa <3 Suomi


Tämä sininen kirjahylly löytyi tuolta pihavarastosta.
Laitoin vuokraemännälle facebookissa viestin, että toivottavasti
ei haittaa kun raahasin vanhuksen sisään ja pesin sen pölystä
ja homeesta ja annan sille paljon rakkautta.
En tiedä miksi sininen on nyt niin silmää miellyyttävä...
mutta sitä ei kuitenkaan enempää meille,
ettei tapahdu tursuamis-efekti,
tiedätte varmaan, mikä se on :)

Tässä vintin portaat, joista mieheni poisti kokolattiamaton
huikeilla työtunneilla ja maalaukseen käytettiin vaaleanharmaata
lattiamaalia. Jyrkkiin portaisiin oli tarkoitus asentaa kaide ja
suojata tuo sivu, mutta niin nekin asiat ovat jääneet.
Portaisiin on tottuneet niin lapset kuin aikuiset.
Vieraat saavat varoa vähän enemmän...

Näetkös Kati, että muumipallokin löysi paikkansa! :)
Ja jos Johanna lukee, niin taulu on häneltä kierrossa!
I love 2hand!





sunnuntai 12. elokuuta 2012

Ruokakulttuurista ja hoitomaksuista!



Norjassa syödään tyypillisesti 4 ruokaa päivässä, joista 3 on leipäaterioita.
Aamupala on leipää erilaisin leivänpäällisin ja juomana maito.
Samanlainen ruokailu on lounas klo 11-12. Aikuisilla voi olla myös salaatti.
Päivällinen on päivän kohokohta ja perheen yhteinen ateria,
samalla päivän ainoa lämmin ateria. Se syödään tavallisesti klo 16-18.
Päivällisen kanssa ei juoda maitoa vaan vettä.
Iltapalaksi voidellaan jälleen leipää ja juodaan lasi maitoa.




Mielestäni norjalaiset ovat melko ehdottomia mitä syödään milloinkin.
Viikonloppuisin joustetaan hieman ja lounaaksi on lauantaisin
tapana syödä puuroa: riisipuuroa ja norjalaisten omaa "Rømmegrøt": puuro,
 joka valmistetaan vähän kermaviilin tyyppisestä valmisteesta. (Vai onko se
samaa kuin Suomen kermaviili, maku ainakin paljon täyteläisempi ja
parempi, kertokaa!)




Leivän päälle laitetaan tosi paljon erilaista tavaraa!
Kun olin kotihoidossa, piti minun luonnollisesti auttaa aterioiden
valmistamisessa. Työlistalla luki: "voitele aamupala, voitele iltapala", joka
kertoo, että se tosiaan on aina leipää. Leivän päälle laitetaan erilaisia juustoja,
 jonkin verran (vähän) kinkkua, lammasta (useita erilaisia leikkeleitä), kalaa,
sulatejuustoa tuubista, katkarapuja... Ja sitten makeaa, kuten erimakuisia hilloja, hunajaa.
Hyvin tyypillistä on sekoittaa suolaista ja makeaa, eli ensin hilloa ja päälle juustoa.
Minulle kombinaatiot tuottivat aluksi hieman vaikeuksia enkä tiennyt ymmärsinkö oikein,
kun asiakas pyysi esimerkiksi puolukkahilloa ja raejuustoa. :) (On muuten namnam) !


 


Myös itse leipä on erilaista kuin Suomessa. Olen epätyypillinen suomalainen,
koska minusta se on täällä parempaa. Useimmat leipovat sen itse,
koska sitä todella syödään paljon ja se on kaupassa kallista.
Ensin kauhistelin sitä, että kun lapsille ei anneta puuroa aamua iltaa,
vaan leipää jo heti kun vähäänkään ymmärtävät sen maiskuttamisen
päälle noin 8kk iästä lähtien. Vähän aikaa sitä poihdittuani mietin,
miksi ei? Samoista raaka-aineistahan leipä on kuin puuro ja omatekoinen
leipä voi olla vähäsuolaista ja kuitupitoista. Leipä stimuloi enemmän
lapsen syömiseen opettelua kuin pehmeä puuro ja sitä lapsi voi syödä
jo varhaisessa vaiheessa itse, joka harjoittaa myös pinsettiotetta sekä
suu-käsi koordinaatiota. Lisäksi leivänpäällisiä voi vaihdella,
mikä tuo aterioihin huomattavasti enemmän vaihtelua. Leivänpäällä
suositellaankin pienille lapsille rautapitoisia valmisteita, kuten Prim ja
maksamakkara.

Norjassa esimerkiksi kaikki herkkuvanukkaat ovat kielletty ja
nyt aikovat kieltää Happy Mealit mäkkäreistä. Lisäksi lapsille
suunnatut mainokset ovat käsittääkseni kielletty. Leivän päälle
on kuitenkin paljon erilaisia Nugatti-valmisteita, makeaa kuin
 karkki.

Lihallen, Sigerfjord.



Mepsukka ei ole ollut leivän ystävä, eikä juo maitoa.
Kerroin hoitoon, että maitoa tulisi kuitenkin antaa.
Maitoahan (tai maitotuotteita) tulisi saada se puolisen
litraa ja juustoa pari skiivua päälle, jotta riittävä
kalsiumin saanti varmistuu. Meillä mennään
rajoilla ja ajoittain annan purkista tablettia lisäksi.
Niklas tykkää maidosta, mutta meillä ei ole ollut
koskaan kummallakaan lapsella mitään maitopulloa
vaan pelkästään lasista juonti aterioilla. Näin puoli litraa
tuntuu melko suurelta määrältä lasista juotuna. 

Kyllä lapsilla vain nälkä on, kun hoidosta tulevat.
Mutta se on HYVÄ. Päivällinen maistuu hyvin ja samoin
iltapala. Ennen kaikkea uni maistuu iltaisin jo kahdeksalta ja
avot: pari tuntia aivan omaa aikaa (kotitöiden parissa) :)
Muutamana ensimmäisenä päivänä Meea söi hoidossa huonosti,
mutta paransi viikon loppua kohden.



Minun ei tarvitse viedä perhepäivähoitoon omia ruokia,
vaan ne kuuluvat hoitomaksuun, joka on 4000nok /per lapsi/ kk.
Se on paljon rahaa: 1100 euroa yhteensä hoitomaksuihin kuukaudessa.
Saamme kuitenkin kotihoidontuen ja lapsilisien kanssa yhdessä se on noin 550euroa.
Erotuksen noin 500 euroa kuukaudessa hupenee hoitomaksuihin.

Saimme nyt loppuviikosta tiedon, että Meealle on vapautunut päiväkotipaikka.
Hoitomaksu on 2300nok eli 316 euroa: melkein puolet edullisempi kuin perhepäivähoitaja.
Otimme paikan vastaan niillä perusteilla, että perhepäivähoidossa on Mepsun
lisäksi vain Niklas ja yksi kaksivuotias lapsi: kielen kehityksen ja aktiviteettejen
kannalta Mepsun on parempi päästä omaikäistensä ryhmään. Lisäksi yli
kahden sadan euron säästö kuussa on plussaa. Minun kuitenkin on alettava
tekemään Mepsulle eväät hoitoon.



Perhepäivähoito on muuten loistava.
Lapset on otettu kaikin tavoin huomioon.
On omat korit ja naulakot, omat sängyt.
Paljon leluja sisällä ja ulkona.
Ulkona hoitolapsia varten tehdyt kiikut, hiekkalaatikot.
Paljon erilaisia pyöriä, trampoliini.
Aidattu turvallinen piha.


Haleja sukulaisille ja ystäville ja
vaikka ihan kaikille muillekin lukijoille!:)




sunnuntai 5. elokuuta 2012

Onnellisia käänteitä

Hiljaiseloa on todella pitänyt täällä blogissa, mutta ei suinkaan blogin ulkopuolella. Oli aivan ihanaa, kun vanhempani vierailivat täällä. Sen jälkeen onkin ollut mieheni kesäloma ja ajantaju on täysin kadonnut. Olen tehnyt töitä ja kävimme pienen reissun anoppilassa sekä Tromssassa.

Sitten niihin käänteisiin. Hain puoli huolimattomasti terveydenhoitajan töihin ja niin kävi, että minut valittiin. Huomenna alkaa työt lastenneuvolassa naapurikunnassa. Työmatkaa tulee noin 40 km ja toisen auton osto on edessä. Saimme nyt anopin auton lainaan alustavasti. Työ on määräaikainen ja päättyy ensi kesänä. Minua jännittää todella paljon - ei vain työ - vaan myös lasten hoidon aloitus, joka niin ikään on huomenna edessä. Dagmamma on kuitenkin hyvin suosittu ja suositeltu. Enkö ole ollutkin nyt tosi tosi onnekas?

Keittiö on edelleenkin vihreä. Eilen se sai vähän pakkelia. Tosi nopeaa toimintaa :)