torstai 26. huhtikuuta 2012

Ikävöintiä

Vaikka täällä on ollut mukavaa olla ja tavata
rakkaita ystäviä sekä sukulaisia, on minulla
aivan järjetön koti-ikävä. Se tunne on aika jännä,
kun ei ole kotia, jota ikävöisi, mutta kuitenkin
haluaisi jo päästä kotiin. Ikävä Norjaankin. 




Pisin aika, jonka muistan olleeni pois kotoa, on jotain kymmenen
päivää. Nyt siitä on kulunut kaksi ja puoli kuukautta, kun viimeksi nukuin
yön kotona. Silloin hyvästelin tavaramme matkalle Norjaan.




Haukkukaa minut materialistiksi,
mutta minulla on niin ääretön ikävä kaikkia rojujani! :)
Olen pitänyt näitä neljää paitaa ja kaksia housuja ihan
tarpeeksi. Parilla kengillä ja takilla, ilman korujani
tai muita asusteita päivästä toiseen.




Mitä asunnolta kävimme tavaroistamme hakemassa,
oli lasten leluja ja vaatteita. Omiakin jonkin verran,
mutta suurin osa oli ihan alimmaisena, joten niitä
ei lähdetty kaivamaan. Ja missä minun koruaartenikaan
ovat, kukaties. Olen katsellut kyynel silmässä kuvia
vanhasta talostamme ja muistellut mitä kaikkea
omistan! Taitaa olla aika naurettavaa...
Mulle oma paikka on vain niin tärkeä!
Musta ei ikinä tulis reissunaista!




Mepsukan on ollut varmasti vaikea käsittää,
mitä on meneillään. Miten meillä ei ole kotia,
missä hänen tavaransa ovat ja miksi emme ole
tavaroiden luona. Voi pieni tyttönen. Hänen
kuuluisi saada leikkiä rakkailla leluillaan ja
olla vailla huolta. Hyvinhän tuo näyttää
kuitenkin pärjäävän. Muuttoon on vielä
noin kuukausi aikaa. Pitkä kuukausi,
mutta toivottavasti odotus palkitaan
ja saamme talosta viihtyisän.
Pääasia, että se on homeeton!




Lähden pian lasten kanssa parturiin. Otin äsken kuvia
vielä Niklaksesta ennen tukan leikkuuta. Saa nähdä,
kuinka mun pikkuvauva vanhenee, kun takatukka lähtee!
Sen jälkeen neuvolaan piikille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti