torstai 26. huhtikuuta 2012

Ikävöintiä

Vaikka täällä on ollut mukavaa olla ja tavata
rakkaita ystäviä sekä sukulaisia, on minulla
aivan järjetön koti-ikävä. Se tunne on aika jännä,
kun ei ole kotia, jota ikävöisi, mutta kuitenkin
haluaisi jo päästä kotiin. Ikävä Norjaankin. 




Pisin aika, jonka muistan olleeni pois kotoa, on jotain kymmenen
päivää. Nyt siitä on kulunut kaksi ja puoli kuukautta, kun viimeksi nukuin
yön kotona. Silloin hyvästelin tavaramme matkalle Norjaan.




Haukkukaa minut materialistiksi,
mutta minulla on niin ääretön ikävä kaikkia rojujani! :)
Olen pitänyt näitä neljää paitaa ja kaksia housuja ihan
tarpeeksi. Parilla kengillä ja takilla, ilman korujani
tai muita asusteita päivästä toiseen.




Mitä asunnolta kävimme tavaroistamme hakemassa,
oli lasten leluja ja vaatteita. Omiakin jonkin verran,
mutta suurin osa oli ihan alimmaisena, joten niitä
ei lähdetty kaivamaan. Ja missä minun koruaartenikaan
ovat, kukaties. Olen katsellut kyynel silmässä kuvia
vanhasta talostamme ja muistellut mitä kaikkea
omistan! Taitaa olla aika naurettavaa...
Mulle oma paikka on vain niin tärkeä!
Musta ei ikinä tulis reissunaista!




Mepsukan on ollut varmasti vaikea käsittää,
mitä on meneillään. Miten meillä ei ole kotia,
missä hänen tavaransa ovat ja miksi emme ole
tavaroiden luona. Voi pieni tyttönen. Hänen
kuuluisi saada leikkiä rakkailla leluillaan ja
olla vailla huolta. Hyvinhän tuo näyttää
kuitenkin pärjäävän. Muuttoon on vielä
noin kuukausi aikaa. Pitkä kuukausi,
mutta toivottavasti odotus palkitaan
ja saamme talosta viihtyisän.
Pääasia, että se on homeeton!




Lähden pian lasten kanssa parturiin. Otin äsken kuvia
vielä Niklaksesta ennen tukan leikkuuta. Saa nähdä,
kuinka mun pikkuvauva vanhenee, kun takatukka lähtee!
Sen jälkeen neuvolaan piikille!




tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kaverit on parasta

Lunta on vielä siellä ja täällä,
mutta ruohoakin löytyy jo hyvästi.
Aurinko hellii joka toinen päivä. 




On tuntunut siltä,
ettei ole ollut mitään,
mistä postauksen olisi
tehnyt.




Kun sain kameran kaivettua laukusta
ja viritettyä kuvauskuntoon, sain viimein
jotain tänne bloginkin puolelle.





Voi ette usko kuinka ihania kirpparilöytöjä olen tehnyt.
Saati sitten mitä löysin meidän vanhan navetan vintiltä!




Uskotteko, kuinka ihanaa on ollut kyläillä ja saada vieraita?
Aivan ihanaa. Kyllä ystävät on ihania.
Meidän neitikin nauttii kuusinolla kavereidensa
tapaamisistaan. Puhuu heistä alati.
He ovat hänelle tärkeitä.

Äitin kanssa ulkoilu on välillä
pitkästyttävää.






Ehkäpä lisää kyläilyä !




tiistai 17. huhtikuuta 2012

Väliajalla

Tuntuu hullulta, että kamerani on pysynyt kameralaukussa eikä bloggeriinkaan tule klikkailtua. Ehkä pieni hengähdystauko kaikesta on ollut paikallaan.

Kohta taas uutta intoa puhkuen!

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Svolvær

Terveisiä Suomesta! Pääsiäinen meni vähän kurjasti, kun sairastuimme
kaikki vuorollamme kovaan vatsatautiin ja olen vieläkin itse
toipilaana. Mieheni lähti tänään takaisin Norjaan puolikuntoisena.
Parannuttuani pääsemme kyläilemään ja AAH, kirpputoreille!
Niitä on ihan KAMALA IKÄVÄ!

Tämä postaus oli jostain syystä jäänyt julkaisematta.
Teksti tästä eteenpäin aikaisemmin kirjoitettua...

**

Ajoimme lauantain ratoksi Svolværiin, jonne
matka taittui yhteen suuntaan parissa tunnissa.
Me asumme Vesterålenin saaristossa ja Svolvær
on Lofoottien saaristossa. Kyllä maisemat
jonkin verran jylhistyivät ja kaunistuivat,
mutta ei kuitenkaan mitään suurta eroa
 "meidän maisemiin". Tiellä ei ollut paljon mahdollisuuksia
pysähtymiseen, koska kaikki pienet levikkeet
olivat jo parkkeerattu täyteen autoja, joten kuvia
kauniista maisemista en saanut.
Saatte tyytyä kaupungissa otettuihin
maisemakuviin, joka kuitenkin oli
 näkemisen arvoinen sekin! :)

Ajoimme useasta tunnelista, joista yksi oli jopa
6 kilometriä pitkä. Yksi tunneli meni meren alta. Norjan pisin tunneli on
lähellä Bergeniä ja se on noin 25 kilometriä pitkä. Ajatella! Tai
pikemminkin, ei kannata ajatella - ainakaan, kun ajaa tunnelissa.
Minulla ei ollut mitään hätää, ennen kuin annoin vähän
mielikuvitukselle kyytiä tuossa kuuden kilsan tunnelissa.
Alkoi paidan kaulus vähän kiristää! :)

Tässä kuvia kaupungista nimeltä Svolvær.
















Kahvittelua, shoppailua, maisemia.
Ennen kotiin lähtöä vatsa täyteen uskomattoman hyvää
pitsaa ja vähän matkamässyä Rema1000:sta.
Kiltit lapset, kiltit aikuiset.
Ja kesällä sitten lofoottien kärkeen saakka!



Ulkona syömässä

Ei tule vielä kuvia ihanasta Svolværistä,
vaan eilisestä päivästä, joka vietettiin ihan tässä
Blokkenilla miehen siskon perheen kanssa
ulkoilmassa grillaillen ja nautiskellen.
Toivon mukaan kuvista välittyy päivän
kiireetön ja iloinen tunnelma sekä
mahtava ilma.












Ylihuomenna olisi sitten aika lähteä täältä Norjasta Suomeen.
Menen lasten kanssa reiluksi kuukaudeksi asumaan vanhemmilleni,
koska täällä työasunnossa on välillä erittäin ahdasta ja ahdistavaa.
Vaikka on ihana jälleen nähdä perhettä ja tuttuja, on minusta
hieman surullistakin jo lähteä takaisin. Aivan kuin mitään
ei olisi tässä ajassa vielä "saavutettu", jonka olemme täällä
viettäneet: ei ole kotia, ei edes henkilönumeroita.
Kuin olisimme vieläkin vasta matkalla Norjaan.
Kuitenkin kuunnellessani tytärtäni huomaan,
että jotain tämä Norjassa olo on saanut aikaan.