maanantai 26. maaliskuuta 2012

Sopeutumassa

Mistä aloittaisin... Siitä, että eilen oli tosi kova koti-ikävä?
Niin, eilen meidän rakas Niklas täytti yhden vuoden ja tuntui oudolle,
kun ei ollut perhettä suuna päänä tulossa ovista ja ikkunoista synttärijuhlille.
Ei, puhuttiin vain pitkä Skype-puhelu Suomeen. Sunnuntai taitaa olla pahin
ikävöinti päivä, koska meillä oli Suomessa asuessa tapa käydä joka sunnuntai
vanhemmillani syömässä ja sinne tuli sisaruksiani, kälyjä, lankoja... Kaikki porukalla
päivitettiin kuulumiset ja rentouduttiin yhdessä. Siellä he olivat eilenkin,
nyt nenä kiinni puhelun ajan läppärin ruudussa. Lauloivat Niklakselle paljon onnea,
heiluttelivat ja päristelivät kiireettä.
Ihana perheeni.





Mitä sopeutumiseen tulee, niin olen huomannut pienien asioiden kasvaneen suuriksi.
Asioiden, joiden en ennalta käsin ajatellun painavan vaakakupissa juuri mitään.
Kuten se, että anoppi lupasi tehdä Niklaksen synttärikahveille kakun ja olihan hän tehnytkin,
kaksi jopa. Toinen kakuista oli marenkinen (?) suussa sulava kakku Världens bästa ja toinen
suklaaleivoskakku tomusokerikuorrutteella. Todella hyviä. Mutta,  missä synttärikakku?
Mieheni mukaan kermakakkuja ei enää tehdä, koska ihmiset eivät pidä niistä,
on niin paljon parempiakin kakkuja. Samaa sanoi hänen siskonsa. Olin pitänyt
täytekakkua kuitenkin itsestäänselvänä synttärikakkuna,
 joten en heti ainakaan sopeudu ajatukseen sen puuttumisesta.




Kahvipöydässä juttelimme päiväkoti- ja kouluasioista. Norjassa kaikki
tai ainakin lähes kaikki lapset on päiväkodissa ja niitä, jotka eivät
halua laittaa lastansa hoitoon, kummeksutaan. Koska kaikki lapset
ovat päiväkodissa, esiopetus on poistettu ja lapset menevät kouluun
6-vuotiaana. He käyvät peruskoulua 10 vuotta. Eiväthän nämä
isoja asioita ole, mutta kun on itse oppinut siihen,
että ainakin alle 3-vuotiaan lapsen paras paikka on olla kotona,
se tyrmätään täällä täysin. 1-vuotias kuuluu jo hoitoon.
Tuntuu, että näkökantojani ei täällä ymmärretä tai
ne ei päde.



Monta konfliktia Suomen ja Norjan suosituksissa on tullut esille
esimerkiksi alle 1-vuotiaan ruokavalion suhteen. Mieheni siskolla on lähes Niklaksen
ikäinen vauva ja kuinka eri tavalla, me lopulta lapsia hoidamme ja heitä ruokimme.
Lapset saavat leipää paljon, päälle margariinia ja kaviaaria tai Prim-levitettä, joka
on jonkinlainen makea vuohenjuustovalmiste. Norjalaiset äidit ovat äimistelleet,
etteikö Suomessa laiteta mitään vauvojen leivänpäälle margariinin lisäksi!
Tavasimme vauvanruoka-opasta, jossa sanottiin, että alle 1-vuotiaalle suolaa tulee
käyttää varoen. Suomessa suolaa ei suositella alle 1-vuotiaalle ollenkaan, enkä
rehellisesti sanottuna tiennyt, että sitä edes voi antaa vähissäkään määrin lapselle.
Mallasta laitetaan jokaiseen äidinmaidonkorvikepulloon synnäriltä lähtien vatsan toimimisen
takaamiseksi. Lapset saavat mehua jo todella varhaisessa vaiheessa.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.




Ruoan lisäksi vauvat puetaan täysin eri tavalla ja koen,
että minun tapaani pukea vaunuissa istuva vauva on heille kummallinen.
He käyttävät paljon villaa, lampaantaljoja ja untuvapusseja,
kun minun vauvani on ihan ulkoilutamineissa.
Prosessoin sisäisesti vastakkain asetteluja ja
tunnen tekeväni kaikki väärällä tavalla.
Olen heistä kummallinen ja kasvatan lapseni
kummallisesti? Arvatkaa vaan, mitä
tämä tekee koti-ikävälle?




Ymmärrän, että maassa maan tavalla, mutta jotkin asiat vievät
vain pohjan kaikelta oppimaltani. On niin monia asioita, jotka ovat
Suomessa ja Norjassa eri tavalla, mutta minä haluan yhden oikean vastauksen
ja raivoan sisäisesti: kumpi nyt on sitten OIKEA TAPA!
En voi olla kaikessa väärässä.




Kun minulta on kysytty, kuinka olemme sopeutuneet, olen vastannut,
että hyvin. Luonto on kaunis ja minulla on palo tutustua siihen paremmin.
Kaupat on auki pitkään (viikolla klo 23 ja lauantaina klo 22, su suljettu)
ja ruoka on ollut todella hyvää. On ihana olla ydinperheenä yhdessä:
äiti, isä ja lapset. Sopeutumista pitää kuitenkin tehdä kaiken suhteen,
jota en aiemmin ymmärtänyt. Se ei olekaan mikään
piece of cake. Mutta en ole luovuttamassa :)

14 kommenttia:

  1. Opiskellessani kätilöks i (huom! melkein 20v sitten), lastentautien erikoislääkäri muistutti meitä:"Muistakaa aina kuunnella vanhempia, koska HE ovat lastensa erikoisasiantuntijoita".
    Ymmärrän hyvin nuo aatoksesi erilaisesta kulttuurista, samoissa paineissa itse painiskelen sairaanhoitajan työssä. Ymmärrän Sinua myös siksi, että olen kolmen, nyt jo murrosikäisen, pojan äiti. Heidän ollessaan pienokaisia, olin varsin tarkka ravinnosta sekä elämän säännöllisyydestä. Siksipä olen pannut merkille vohvelien syöttämisen lapsille, tutin käyttämisen äidin suussa, jne, jotka olivat jo 17v sitten Suomessa päivän selviä ja epäsuosiossa.
    Olet suomalainen ja suomalaisen lastenhoitokulttuurin omaava. Siinä ei ole mitään pahaa, ehkä jopa päinvastoin ;-). Ajattelisin, että muiden mielipiteitä tärkeämpää olisi se, että eri kulttuureista tulevien vanhempien ajatukset kohtaisivat ja niissä olisi johdonmukaisuus.
    Täällä muuten syödään "fløtekake" eli kermatäytekakkua syntymäpäivänä. Muiden monien pöydässä olevien kakkujen lisäksi.
    Anteeksi tästä romaanista. Bloggauksesi oli niin innostava ja ajatuksia herättävä. Minne olisimme näitä aatoksia purkaneet ns. ennen vanhaan, kun ei nettiä tai blogia olisi ollut...
    Take care :-)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Vastauksesi auttoi minua taas karaistumaan ja ajattelemaan asiaa valoisammin! Sanopa muuta, tämä on erittäin hyvä väylä muun muassa vertaistuelle!!
      Niin, varmasti työelämään siirtyminenkään ei ole kivutonta. Jo ensi silmäys Sortlandin terveysasemaan osoitti, että toisenlaista on kotimaahan verrattuna.
      Toki se voi olla sitten vain mieheni suvun tai tuttavapiirin kyllästyminen tuohon täyskäriin, eipä tullut tarkennettua. Kiitos ;)

      Poista
  2. Ei varmasti ole mitään oikeaa tai väärää. Suomessa ollaan aika usein liian jyrkkiä monien suositusten suhteen ja niitä noudatetaan todella tarkasti. Tässä lienee kanssa iso kulttuuri ero. Ajattele niin, että sinä saat kasvattaa lapsesi niin kuin sinä näet parhaaksi ja sitten toiset niin kuin he. Tuskimpa Norjassakaan nyt niin kamalia virheitä on tehty esim. suolan suhteen koska norjalaiset ovat yksi pisimpään elävä kansa.

    Päiväkotiin lapset laitetaan varmasti aikaisin sen takia, ettei ihmisillä ole varaa olla kotona pidempään. Kotihoidontuki on käsitykseni mukaan huonompi kuin Suomessa. Ei heitäkään saa arvostella sen vuoksi, että laittavat lapset aikaisin hoitoon.

    Maassa maan tavalla, niin se vain menee :) Tsemppiä sopeutumisen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Saana, se on vähän makuasia, mikä on liian jyrkkä suhtautuminen suosituksiin. Enkä sitä ajatellutkaan suola-asiasta kuultuani, että norjalaiset olisivat väärässä, vaan sitä, miksi asiaa ei ole kyseenalaistettu Suomessa. Kuitenkin ammatissani joudun juuri tätä ohjantaa perheille antamaan. Kuin matto olisi monissa opeissa vedetty jalkojen alta. Mutta tämä on positiivinen herätys, vaatii vain juuri sitä sopeutumista. Ja opiskelua :)

      Kotihoidontuki on vähän korkeampi kuin Suomessa, mutta suhteutettuna kaikkeen varmasti vähän huonompi. En arvostele kenenkään ratkaisuja: ihmettelin vain, että yhteiskunta ei tue olemaan kotona lapsen kanssa (toisin kuin Suomessa), vaan kannustaa töihin lapsen täytettyä 1.

      Kiitos tsempeistä!

      Poista
    2. Ajattelen pitkälti samalla tavalla kuin Saana. Synnytin keskimmäisen lapsemme Norjassa ja meillä ei kyllä mallasta laitettu korvikkeeseen, sillä sitä ei edes kerjäämättä saanut laitoksella. Verensokeri piti mitata ensin ja vasta sen jälkeen arvioitiin onko tarve. KYLLÄ, silloin minä raivosin, kun huomasin lapsen tarvitsevan lisää ruokaa. Ja saimme, koska b gluc oli matala. Uniasioissa en juuri muita kuunnellut. Voksiposen sain lainaan ystävältä ja välillä lapsi nukkui siellä hyvin tyytyväisenä villavaatteissa ja välillä haalarissa. Ja kumpikin tyyli oli hyvä. KOskaan ei palellut. Norjalaisilta kannattaa kyllä mielestäni pukeutumisesta ottaa oppia. He taitaa tuulisen sään pukeutumisen aika paljon paremmin kuin minä :) ja moni muu meikäläinen.

      Hoitoon meneminen aikaisin on itselleni ollut itsestään selvää.Olen halunnut kotoa nopeasti muuhun elämään. Ja Norjassa todella monet äidit tekevät esim. 75 %, se ei ole mikään ongelma saada käytäntöön. Itse olin todella tyytyväinen päivähoitoon. En tiedä sattuiko kohdallamme vaan niin hyvät hoitopaikat, mutta en voi valittaa yhtään mistään. Esikoinen on edelleen hyvin paljon ulkona eikä koskaan valita huonosta kelistä. On vain huonot vaatteet... vai miten se meni ;)

      Se mistä itse olin tosi kiitollinen niin pottaopetus! Suomessa saimme esikoisen 2 v neuvolassa noottia siitä kuinka hän ei ollut vielä kuiva. Norjassa oli meininkinä se, että lapsi oppii ajallaan. Ja niin oppi! Ihan ajallaan.

      RUokakulttuurista: minä kuuluin siihen kastiin, joka arvosteli norskien ruokakulttuuria rajullakin otteella. Mutta minut herätti Riku Riihilahden kolumni (Riku on urheilutoimittaja ja naimisissa norjalaisen kanssa, ja kahden lapsen isä), jossa RIku pui ruokatottumuksia. Onko lopulta olemassa oikeaa ja väärää tapaa syödä? Onko vain kulttuuriero? Haittaako se ketään, jos norjalaislapset syövät ensimmäiset leipäsiivunsa paloteltuna jo 1 vuotiaana. Haittaako se, jos siinä päällä on maapähkinävoita? Siihen loppui minun arvosteluni. Me syödään näin ja he syövät noin.

      Emme voi muuttaa kultuuriamme emmekä varsinkaan toisten kulttuuria. Eli pointtini tässä: ole ihmeessä ylpeä teidän perheen tavoista! Sinä olet sinun lastesi paras asiantuntija ja ylläpidät omaa kulttuuriasi, jota lapsesi voivat viedä eteenpäin. Ota parhaat palat molemmista, olet etulyöntiasemassa! Nauti siitä ja sulattele asioita. Tuo kassikaupalla ruisleipää ja omia ruokaherkkujasi, kun käyt Suomessa.
      Ihmettelyä tulet saamaan osaksesi, mutta selitä ja sano, että meillä tehdään näin Suomessa :) Jos koet arvostelua esim. siitä, että puhut suomea lapsille (siihen tulet takuulla törmäämään;) niin vastaa rinta rottingilla, että jokaisen on opittava äidinkielensä, jotta voi oppia muita kieliä ongemitta.

      Tsemppiä hirmuisesti

      Poista
    3. Kiitos tsempeistä!
      Pottaopetuksesta haluan sanoa vain sen, että kun itse olen ollut lastenneuvolan terveydenhoitaja, niin ihan lapsen tahtiseen kuivaksi opetteluun kannustimme.

      Poista
  3. Hei, Olipa mukava löytää tänne, kun jätit merkkiä käynnistäsi minun blogiini.

    Toivon, että uskallat tehdä omalla tavalla, mutta olla myös avoin uudelle. Oikeastaan on paljon helpompaa kun voitarjoilla lapselle samaa muussia eikä joudu erikseen ottamaan suolatonta sivuun =D

    Toivottavasti sopeudut sinne niin, että olet ma itsesi kulttuuriprintösi kanssa ja integroidut uuteen kulttuuriin omine erikoispiirteinesi.

    Koti-ikävä on varmasti kamalaa...Mutta kyllä uskon sen jossain vaiheessa lievenevän ja muuttuvat taka-alan asiaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnia saada sinut tänne vieraaksi :D
      Toivon myös, että sopeudun! Olisi ihana asua täällä! Tämä alku on varmasti sitä aikaa, kun eroavaisuuksia etsitään ja vertaillaan, ihmetelläänkin, ennen kuin ne sitten hyväksytään tai ollaan hyväksymättä ja jatketaan.
      Oman polun löytäminen vie aikaa. Miehenikin rohkaisi minua olemaan vain oma suomalainen itseni ja tekemällä parhaalla katsomallani tavalla. Sen kun nyt sisästäisi ja osaisi ottaa löysin rantein :)
      Kiitos paljon viestistäsi!

      Poista
  4. Olen itsekkin joskus ajatellut ja ihmetellyt ja ehkä hieman myös "vertailut" meitä Suomalaisia Norjalaisiin.. asioihin lähinnä mitä tuot esille tekstissäsi :) Täytyy kyllä myöntää etten kanskaan ymmärrä moniakaan asioita kuten myös tuota että suolaa laitetaan lasten ruokiin ja että leivän päälle tungetaan joks minkälaista töhönää :D ..ite harvemmin laitan edes margariinia! :D Ei muuta kuin hoidat lapset vain kotona jos siltä tuntuu sanottiin siihen mitä tahansa, on minusta kuitenkin huomioitava että Meea ja Niklas ovat "Suomalais-syntysiä" ja tällä hetkellä kun kaikki on uutta ja tilanteet/tunteet elävät ja menevät mahollisesti laidasta laitaan kokisin itse, että lapsille olisi liian ressaavaa aloittaa päiväkoti.. varsinkin pikku niklaksella joka on kuitenkin pieni poika vielä, meea voisi olla eriasia, mutta kyllä teidänki lapset vielä hoidossa kerkiää olla, joten ole Elisa lujana vain! :) ja teet niin kuin hyvältä sydämessä tuntuu eikä niin kuin toisetkin tekevät, se on rikkaus olla erilainen!
    :)
    Tsemppiä nyt! pärjäät kyllä, mutta nyt luja asenne! ;)

    terkuin 3 lapsen äitee Kannuksesta ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla sieltä Suomestakin ;)
      Juu kun saataisiin nyt ensin koti täältä niin voisi sitten katsoa tuota asiaa uudemman kerran, että tarvitsevatko hoitopaikkaa vai ei. Mitään päiväkerhoja en ole löytänyt, Mepsukkahan olisi niistä nauttinut, niinkuin ennen muuttoa teki. Kuulenhan sinulta lisääkin?

      Poista
  5. Täytyy sanoa, että tämä ulkomailla asuminen ja työskentely on avannut ajatuksia monella lailla. Omista ja monien muidenki bloggauksista voi lukea ihmettelyä tuosta ruokakulttuurista ja ravintosuosituksista. Erilaisia ovat. Olen myös miettinyt tuota "oikeaa ja väärää". Ainakin täällä maalla ei juuri ylipainoisia näy, sitä vastoin paljon hyvinvoivia ja pirteitä norjalaisia. Ei täällä ihan pieleen voida mennä. Joissain kohdin olen alkanut muttamaan omia (huonoja) ruokatottumuksia norjalaisiin...

    VastaaPoista
  6. Poimi omasta mielestä parhaat asiat itsellesi! Niin minäkin kehottaisin tekemään! Niin minä olen tehnyt ja koen sen hyväksi tavaksi. (ainakin tähän asti) Sitähän elämä loppuviimein on. Ensin tulee uusia juttuja miehen mukana, sitten anopin, sitten elinympäristön mukana, sitten eri kulttuurien.. Lista on loputon. Myös netti avaa maailman aivan uusille ajatuksille. Olen monesti todennut että elämä ei ole ihan mustavalkoista vaan harmaan eri sävyjä. Ja vähän lilaa ja ruskeaakin! ;) Ja eikai tuo hyvin juttujen poimiminen hankalaa aina olekkaan, vaan se että joutuu tiettyjen raamien sisällä asumaan. Raamit saattaa joskus vähän rajoittaa omaa ajatusmaailmaa. Sopeutuminen on hankalaa.. Täytyy olla vahva hyvällä itsetunnolla, mutta toisaalta taas hyvin nöyrä. Hyvällä mielikuvituksella keität kyllä hyvät sopat, sinun näköiset. Luota siihen!

    Uhhuh tulipas lässynlässytystä nyt paljon! :D Mutta hyvin herättävän tekstin olit kirjoittanut! Kiitos!
    Tsemppiä! -Sandra-

    VastaaPoista
  7. Et varmasti ole väärässä, vaikka teet asiat toisella tavalla kuin norjalaiset. Eri maissa vain on erilaiset tavat. Ja sinä lopulta päätät itse, miten omat lapsesi hoidat ja kasvatat.

    Pienten lasten syömisiä olen minäkin ihmetellyt, vaikkei minulle edes ole omia lapsia ja sitä kautta saatua kokemusta. Esim. monet lapset syövät järkyttävän paljon sokeria, ja joidenkin vanhempien mielestä karkki on jotakuinkin lapsen perusoikeus. Tietenkään kaikissa perheissä ei ole näin. Mutta oli kyllä aivan äimän käkenä, kun meidän viikonloppulapsi kertoi, miten hänen alle 2-vuotias pikkusiskonsa saa niin paljon lauantaikarkkia, ettei jaksa syödä kaikkea päivän aikana. Pitää jatkaa karkinsyömistä sunnuntaina O_o

    VastaaPoista
  8. Ainakin yksi asia on paremmin Norjassa, siellä suositaan täysimetystä 6 kk ja vauvalle ensimmäiset kiinteät on maissi- tai riisivelliä. Suomessa ilmeisesti yhä edelleen perunalla aloitellaan? Mutta eipä ole lastani flunssat vaivanneet.

    VastaaPoista