lauantai 31. maaliskuuta 2012

Laivalla

Mieheni siskon mies on töissä erään laivan kapteenina,
jonka nimi on M/F Hamarøy ja se seilaa Lødingen - Bognes väliä.
Yksisuuntainen matka kestää noin 1.5 tuntia.

Kuva: VG.no
Hamarøy425.jpg
M/F Hamarøy. Kuva: Torghatten Nord AS

Olin lasten kanssa mukana yhdellä edestakaisin matkalla. Täältä
Sortlandista ajettiin autoilla Lødingeniin (näitä nimiä on niin vaikea
 taivuttaa) noin tunnin ajomatka ja sieltä kavuttiin laivaan tai enemminkin aina
laivan ohjaamoon saakka, missä saatiin koko matkan ajan ihmetellä.
En paljon päässyt heilumaan kameran kanssa, koska voitte kuvitella,
mitä Niklas tuumasi nappien ja kytkimien ihmemaasta :)











Upea matka ja ennen kaikkea ilma suosi meitä!
Lupasin tulla mukaan joskus myös huonolla kelillä,
vain tietääkseni, mitä se on. Ilman lapsia kuitenkin :)
Hieno nähdä 360 astetta kaunista maisemaa!
Tänään annan kameran laulaa kunnolla. Lähdemme jälleen
upeisiin maisemiin - näin minulle on luvattu - Svolværiin.
(Ylimmästä kuvasta voi paikallistaa, missä paikka on.)
Muistin jopa ladata kameran akun, jotta ei käy vanhanaikaisesti...

Kuulemisiin!

Elisa


PS. Mitä eroa on jäädä rattijuopumuksesta kiinni
Suomessa tai Norjassa? Eikö Suomessa selviä yleensä
parin sadan euron sakoilla ja parin viikon kortittomuudella?
Norjassa joutuu maksamaan sakkoa 1.5x kuukauden palkka,
menemään vankilaan 3 viikoksi ja menettää ajokortin 2 vuodeksi
(sen jälkeen ajokortti pitää tenttiä uudestaan eli ajokoe ja kirjalliset).
Mitä jos ei opi ja jää uudestaan kiinni? Ajokortti hyllytetään loppuiäksi!
Kuninkaalta voi anoa korttia takaisin, tiedä sitten, kuinka laupias hän on!
Mitäs mieltä olette tästä?

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Sopeutumassa

Mistä aloittaisin... Siitä, että eilen oli tosi kova koti-ikävä?
Niin, eilen meidän rakas Niklas täytti yhden vuoden ja tuntui oudolle,
kun ei ollut perhettä suuna päänä tulossa ovista ja ikkunoista synttärijuhlille.
Ei, puhuttiin vain pitkä Skype-puhelu Suomeen. Sunnuntai taitaa olla pahin
ikävöinti päivä, koska meillä oli Suomessa asuessa tapa käydä joka sunnuntai
vanhemmillani syömässä ja sinne tuli sisaruksiani, kälyjä, lankoja... Kaikki porukalla
päivitettiin kuulumiset ja rentouduttiin yhdessä. Siellä he olivat eilenkin,
nyt nenä kiinni puhelun ajan läppärin ruudussa. Lauloivat Niklakselle paljon onnea,
heiluttelivat ja päristelivät kiireettä.
Ihana perheeni.





Mitä sopeutumiseen tulee, niin olen huomannut pienien asioiden kasvaneen suuriksi.
Asioiden, joiden en ennalta käsin ajatellun painavan vaakakupissa juuri mitään.
Kuten se, että anoppi lupasi tehdä Niklaksen synttärikahveille kakun ja olihan hän tehnytkin,
kaksi jopa. Toinen kakuista oli marenkinen (?) suussa sulava kakku Världens bästa ja toinen
suklaaleivoskakku tomusokerikuorrutteella. Todella hyviä. Mutta,  missä synttärikakku?
Mieheni mukaan kermakakkuja ei enää tehdä, koska ihmiset eivät pidä niistä,
on niin paljon parempiakin kakkuja. Samaa sanoi hänen siskonsa. Olin pitänyt
täytekakkua kuitenkin itsestäänselvänä synttärikakkuna,
 joten en heti ainakaan sopeudu ajatukseen sen puuttumisesta.




Kahvipöydässä juttelimme päiväkoti- ja kouluasioista. Norjassa kaikki
tai ainakin lähes kaikki lapset on päiväkodissa ja niitä, jotka eivät
halua laittaa lastansa hoitoon, kummeksutaan. Koska kaikki lapset
ovat päiväkodissa, esiopetus on poistettu ja lapset menevät kouluun
6-vuotiaana. He käyvät peruskoulua 10 vuotta. Eiväthän nämä
isoja asioita ole, mutta kun on itse oppinut siihen,
että ainakin alle 3-vuotiaan lapsen paras paikka on olla kotona,
se tyrmätään täällä täysin. 1-vuotias kuuluu jo hoitoon.
Tuntuu, että näkökantojani ei täällä ymmärretä tai
ne ei päde.



Monta konfliktia Suomen ja Norjan suosituksissa on tullut esille
esimerkiksi alle 1-vuotiaan ruokavalion suhteen. Mieheni siskolla on lähes Niklaksen
ikäinen vauva ja kuinka eri tavalla, me lopulta lapsia hoidamme ja heitä ruokimme.
Lapset saavat leipää paljon, päälle margariinia ja kaviaaria tai Prim-levitettä, joka
on jonkinlainen makea vuohenjuustovalmiste. Norjalaiset äidit ovat äimistelleet,
etteikö Suomessa laiteta mitään vauvojen leivänpäälle margariinin lisäksi!
Tavasimme vauvanruoka-opasta, jossa sanottiin, että alle 1-vuotiaalle suolaa tulee
käyttää varoen. Suomessa suolaa ei suositella alle 1-vuotiaalle ollenkaan, enkä
rehellisesti sanottuna tiennyt, että sitä edes voi antaa vähissäkään määrin lapselle.
Mallasta laitetaan jokaiseen äidinmaidonkorvikepulloon synnäriltä lähtien vatsan toimimisen
takaamiseksi. Lapset saavat mehua jo todella varhaisessa vaiheessa.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.




Ruoan lisäksi vauvat puetaan täysin eri tavalla ja koen,
että minun tapaani pukea vaunuissa istuva vauva on heille kummallinen.
He käyttävät paljon villaa, lampaantaljoja ja untuvapusseja,
kun minun vauvani on ihan ulkoilutamineissa.
Prosessoin sisäisesti vastakkain asetteluja ja
tunnen tekeväni kaikki väärällä tavalla.
Olen heistä kummallinen ja kasvatan lapseni
kummallisesti? Arvatkaa vaan, mitä
tämä tekee koti-ikävälle?




Ymmärrän, että maassa maan tavalla, mutta jotkin asiat vievät
vain pohjan kaikelta oppimaltani. On niin monia asioita, jotka ovat
Suomessa ja Norjassa eri tavalla, mutta minä haluan yhden oikean vastauksen
ja raivoan sisäisesti: kumpi nyt on sitten OIKEA TAPA!
En voi olla kaikessa väärässä.




Kun minulta on kysytty, kuinka olemme sopeutuneet, olen vastannut,
että hyvin. Luonto on kaunis ja minulla on palo tutustua siihen paremmin.
Kaupat on auki pitkään (viikolla klo 23 ja lauantaina klo 22, su suljettu)
ja ruoka on ollut todella hyvää. On ihana olla ydinperheenä yhdessä:
äiti, isä ja lapset. Sopeutumista pitää kuitenkin tehdä kaiken suhteen,
jota en aiemmin ymmärtänyt. Se ei olekaan mikään
piece of cake. Mutta en ole luovuttamassa :)

torstai 22. maaliskuuta 2012

Uudesta asunnosta

Käytiin eilen katsomassa sitä asuntoa,
jonne olemme toukokuussa muuttamassa.
Se sijaitsee siis Sigerfjordissa eli noin 10km
Sortlandin keskustasta tänne Blokkeniin päin.


Siinä asui tällä hetkellä yksinhuoltaja-äiti ilmeisesti
kahden lapsen kanssa, eivätkä he olleet norjalaislähtöisiä.
Ihan niinkuin sillä olisi jotain merkitystä, tämä
on nyt vain minun johdanto pölinää.




Talo oli aika vanha eikä näyttänyt kyllä
vasta remontoidultakaan. Huoneisto oli sotkuinen,
eikä sitä oltu siivottu näyttöä varten. (Tai sitten
se oli ollut aiemmin todella sotkuinen).
Seinät kaipailisivat vähän maalia...
Oli vihreää ja sinistä, jyrkät portaat peitti
kokolattiamatto. Kaikki makuuhuoneet oli
yläkerrasssa. Potentiaalia löytyy kuitenkin,
sillä vuokraisäntä (mieheni tuttava) lupasi
auttaa maalaamisessa. Ajattelin myös,
jos portaista vetäisi kokolattiamaton pois ja
portaat maalaisi sekä asentaisi liukuesteet.
Porraskaide puuttui ja se on lasten kanssa
kulkiessa kyllä asennettava.





Talo oli aika ahtaalla, eikä parkkitilaa ollut
kuin muutamalle autolle. Lapsiperheitä oli
paljon naapurustossa ja omaa nurmikkoa ja
terassia löytyi kiitettävästi. Meri oli muutaman
kymmenen metrin päässä ja vuoret näkyivät
ikkunoista. Päiväkotiin muutama sata metriä.





Tämä asunto saisi kelvata. Minulla vain tuo rima taitaa olla liian korkea? Kun
ei asuntoja ole tarjolla, on otettava mitä saadaan. Mutta terveydestä
tinkimättä tietysti. Otan asunnolta kuvia sitten ennen-
ja jälkeen mikäli vain onnistuu. Ensi viikolla
lähdemme ajamaan kuitenkin kohti Keski-
Pohjanmaata ja mieheni tulee sitten seuraavalla
viikolla yksin takaisin. Minä ja lapset tulemme
takaisin Norjaan sitten toukokuulla, kun muuttoon
ei ole enää niin pitkästi aikaa. Onhan se taas
muutos asettua uuteen paikkaan ja lähteä
täältä Blokkenin rauhasta ja niin
upeista maisemista...





Nyt tuli taas aivan unelmatalo myyntiin Sortlandissa...






maanantai 19. maaliskuuta 2012

Sol !

Ihanaa, kun aurinko on viimein näyttäytynyt ja on ollut
valtavan ihanaa ulkoilla. Kun katsoo näitä maisemia, huokaisee
vain syvään, kuinka kaunis maa voi ollakaan. Olen
kameran kanssa juossut mäkiä ylös ja alas, maannut
lumihangissa selällään ja mahallaan, aiheuttanut
yleistä hämmennystä kameralla tähtäillen.
Mieheni mukaan olen kuin japanilainen
turisti.


Kestättekö vielä katsoa näitä samoja maisemia?











 
 
Toissapäivänä oli ilman lapsia valokuvaamassa ensimmäistä kertaa
ja käytin ajan luovaan kuvaamiseen. Mielestäni sain upeita kuvia, kun
keksin eri kuvauskulmia ja asetteluja. Kun saa kuvata pari tuntia niin,
ettei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun, saa asetuksista aivan eri
tavalla kaiken irti. Kyllä hyvien kuvien saaminen vaatii paneutumista.
No, tulin sitten kuvaamisen jälkeen innosta posket hehkuen sisälle ja
löin muistikortin koneeseen siirtämistä varten. Ihmettelin, kun kuvat eivät
auennutkaan... Olin kuvannut kuvat RAW-muotoon eikä minun ohjelmani
pystyneet avaamaan niitä muokkausta varten. Että sellaista... Täytyisi
joku ohjelma löytää, jolla ehkä kuvat pelastaisin. Harmittaa vietävästi.
 
Tänään on ollut upea ilma niin kuin kuvista näkyy.
Meidän onni ei ole kuitenkaan kääntynyt epäonnisista sattumista...
Eilen mieheni oli vapaaottelu-harjoituksissa ja harjoitusten päätteeksi
hänen olkapäänsä loksahti paikoiltaan. Olkapää on mennyt kolme kertaa aiemminkin
ja nyt se tapahtui jälleen. Tänään lääkäri teki lähetteen leikkausta varten. Edessä
on nyt viikon sairasloma ja sen jälkeen vain käden kevyttä käyttämistä muutamat
viikot ennen operaatiota. Meidän tulevan muuton aikana mies on täysin poissa laskuista
kantamisen suhteen. Eipä hän juuri voi minua paljon täällä asunnollakaan auttaa, kun ei
voi kättään käyttää. Tästäkin tietysti selvitään, mutta kyllä nyt kaikki sattuu samaan
syssyyn.
 
Tänään mieheni veli Ilkka (yhtyeen Benea Reach solisti) on TV Norgella 4-stjernes middag ohjelmassa viihdyttämässä. Hauskaa katsoa, katsokaa tekin :) (joilla kanava näkyy)!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Yksi haave toteutui

Sain nimittäin eilen iki-ihanan iPhone 4s puhelimen ja aivan mahtavia juttuja tämän kanssa voi tehdä. On myös mielestäni 100 kertaa parempi kuin aiempi älypuhelimeni samsung galaxy, josta sittemmin luovuin. Kirjoittaminen tällä on paljon helpompaa. Olen ladannut nyt joitakin sovelluksia, joista parhaat ovat Facebook, blogger ja etsy. Lapsille löytyy ilmaisia sovelluksia myös ja mukavaa tekemistä silloin, kun joudutaan esimerkiksi odottamaan jossain. Laitoin nyt Suomen numeroin vanhaan puhelimeen, mutta jostain syystä se ei löydä toistaiseksi verkkoa. Voin ja minun pitää soitella paljon nyt tästä Norjan numerosta, koska liittymäpakettiin kuuluu noin 20 tuntia puhetta Pohjoismaihin. Ja 600 tekstarit. Eli linjat kuumiksi :)
Pääsiäisenä tullaan Suomeen ja olen lasten kanssa sitten ainakin pari viikkoa maisemissa, kun mieskin aikoo painaa ylitöitä ja meillä ei sitä kotia täällä vielä ole.

Katsotaan millainen tästä puhelin postauksesta tuli vai joudutko klikata piiloon koko tekstin :) palaamisiin!