keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Norjassa

Olemme päässeet perille,
mutta asunnon kanssa tuli vähän mutkia matkaan,
koska siellä maanantaina ensimmäistä kertaa
käydessä, minulla meni heti hengitys tukkoon
alakerrassa. Sairastan astmaa ja kellarikerroksen
hajun vuoksi en taida asumista siellä sietää.
Emme ole vielä purkaneet tavaroita vaan
asuneet tässä miehen siskolla.

Yritämme selvitellä tilannetta,
mutta muita vuokra-asuntoja ei tällä
hetkellä tunnu löytyvän. Ehkä asumme jonkun
aikaa asunnon yläkerrassa, joka on kyllä
tällä hetkellä ahdettu niin täyteen tavaraa,
ettemme mahdu sekaan.

Norja on kaunis ja tuntuu hyvältä olla
Sortlandissa. Koti nyt antaa odottaa
itseään.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Kaunis talvi !

Ulkona on upeaa ulkoilla, kun
on lauhaa ja valoa.

















Ulkona oli tänään upea valo
ja mikä onkaan kauniimpi kuin
meidän vanha navetta, jonka
edessä hääkuvammekin
kesällä otettiin.


































Vai olenko aivan väärässä?



lauantai 18. helmikuuta 2012

Raskaan viikon huipentuma




Viikko on ollut raskas. En ole paljon lapsia nähnyt,
sillä miehen kanssa teimme pyöreitä päiviä pakkaamisen parissa
lasten ollessa isovanhempien kanssa.









Pakkaamisen lisäksi kuskasimme tavaraa kierrätykseen ja
jäteasemalle. Puutarhakalusteen ja ruohonleikkuri vietiin sisaren
ja hänen miesystävänsä autotalliin. Kun lauantai koitti,
kaiken piti olla lastausta vaille valmista.











Nyt muuttokuorma on matkalla uuteen kotiin,
uuteen maahan ja uuteen arkeen.


tiistai 14. helmikuuta 2012

Väliaikatietoja





Mieheni tuli sunnuntai-iltana Norjasta kotiin ja luvassa on teho
viikko. Nimittäin perjantai-iltana pihaamme saapuu muuttoauto,
joka lähtee lauantaina kohti Norjaa meidän kaikki tavarat mukanaan.

Vähän on tehty ja paljon on tekemättä.

Käyn tänään sairaalassa Niklaksen kanssa
lonkkakontrollissa. Toivotaan, että ne ovat kunnossa
tässä viimeisessäkin tarkastuksessa.

Sitten illalla starttaamme vanhemmilleni asumaan,
eli viimeinen yö täällä kotona on nyt nukuttu.

Voi olla tulossa pientä blogihiljaisuutta,
mutta sen varmaan ymmärrätte.

Tai sitten yllätän ja ajastan jotain postauksia,
yksi olisi ainakin tuolla roikkumassa!







torstai 9. helmikuuta 2012

Kielisyydestä

Mieheni on elänyt elämästään ensimmäiset 20 vuotta Norjassa norjalaisen äidin kasvattamana.
Sen jälkeen hän muutti Suomeen suomalaisen isän asuinpaikkakunnalle ja jatkoi työskentelyä Norjaan isänsä kanssa reissaten. Mieheni suomalainen sukunimi hämää useita ja useat eivät käsitä,
miten Suomessa asuva suomalaisen nimen omaava ei puhu suomea. Hän ehti asua Suomessa
kymmenen vuotta ennen kuin nyt muutamme takaisin lähemmäs hänen juuriaan, jotka
sijaitsevat Senja-saarella.





Me olemme mieheni kanssa puhunneet aina toisillemme englantia. Alussa oli kiehtovaa päästä käyttämään vierasta kieltä, jota olen aina osannut kohtalaisen hyvin. Jos minulta on loppunut sanat, on asia kiertäen selvitetty. On kuitenkin hetkiä, jolloin turhaudun selittämiseen, kun kieli ei luista. Silloin alan vain jupisemaan itsekseni suomea.




Mepsukka syntyi vuoden 2008 lopulla. Mieheni on aina puhunut hänelle ainoastaan norjaa ja minä suomea. Olemme jatkaneet keskinäisiä keskusteluja englanniksi, mutta ajan saatossa on käynyt niin, että puhumme paljon lapsiemme "kautta". Mieheni selittää jotain tyttärellemme ja minä jatkan suomeksi siitä, mihin hän jää tai puhun jotain asiaan liittyvää väliin. Ymmärrän mieheni puhumaa norjaa lähes täydellisesti, kun hän puhuu puhelimessa jne. Hän ymmärtää kotisuomea ihan hyvin myös, mutta pitkien työreissujen vuoksi kielen taito ei pääse kehittymään.




Mepsukka ymmärtää ja puhuu suomea erittäin hyvin. Se on ehdottomasti hänen ykköskieli. Hän laulaa, leikkii, loruttelee, tarinoi suomeksi ja ääntää lähes kaikki äänteet jo oikein. Norjan kielen kehittyminen on ollut hitaampaa isän ollessa vain viikon kuukaudessa kotona. Mepsu katsoo mielellään norjan kielisiä piirrettyjä ja luemme kirjoja isän poissaollessa. Olemme miehen kanssa hämmästelleet, kuinka joka kerta miehen tullessa kotiin Mepsun kielen kehitys jatkuu siitä, mihin on jääty. Hän oppii uutta jatkuvasti ja vastaa jo isälleen myös norjaksi. Hän ei ymmärrä kieltä täydellisesti, mutta mielestäni kohtalaisesti siihen nähden, mitä hänelle on puhuttu. Mepsu ei tiettävästi ymmärrä englantia, mutta käyttää joitain englannin kielisiä sanoja, kuten: sorry, okay, thanks. Lisäksi hän laulaa mielellään Singstarissa englannin kielisiä lauluja ja yrittää lausua sanat oikein. Hän laulaa niitä lauluja myös muuten, kuten suihkussa. Se kuulostaa hauskalta :)





Niklaksen ainoa "sana" on toistaiseksi "äitintyliin".
On jännittävää nähdä, miten kielen taidot kehittyvät muuton myötä.
Itse kullakin.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Sykeröt

Kalastajan vaimo teki sormikiharoita tässä joku aika sitten.
Testasin tätä kiharantekomenetelmää Mepsulle, koska minun oma tukka on sellaista hevosen harjaa, että menisi ikä ja terveys kääriä se sykeröille.


Johonkin tässä taas keskitytään

Niin tietysti Rock n' roll!

Sykeröt

Mepsukka nukkui pinnuliinukat päässä, eikä ainakaan valitellut,
että olisivat painaneet. Osasta oli vähän karannut tukkaa pois,
joten aamulla meillä oli tämän näköinen tuulitukka...




Jonkin ajan päästä tukka oli vähän "asettunut" ja näytti ihan
Mepsumaiselta.



... ei niitä sormia!





Missäs Niklas on?



maanantai 6. helmikuuta 2012

Vastaus haasteeseen!

Minut haastettiin täällä blogimaailmassa ensimmäistä kertaa!
Tämän teki Satu, joka asustelee Norjassa ja reissaa paljon :) Hänen bloginsa
on Destination Unknown. Hän haastoi minut kertomaan, mitkä 5 asiaa ja 5 tavaraa
ovat tällä hetkellä minun "polttavalla hankintalistalla" eli mistä haaveilen.

Well...




Olen rakastanut Nelly Furtadon musiikkia vuodesta 2004. Mieheni
tutustutti minut tähän ihastuttavaan artistiin ja musiikki on keskeinen
muisto meidän yhteiseltä taipaleelta. Jo pitkään olen haaveillut
päästä kuulemaan Nelly Furtado livenä. En ole koskaan ollut
minkään yhtyeen tai artistin oikeassa konsertissa.



Olen reissanut eläissäni kovin vähän:
kerran Bulgariaan ja kerran Lontooseen. Minulla ei ole
mitään kamalaa matkakuumetta enkä suuremmin tykkää
lähteä rantalomalle. Kaupunkilomat ovat aivan toinen juttu.
Lontoo oli upea, mutta Pariisi on ehdottomasti paikka,
jonne vielä aion mieheni kanssa karata...
Haluan Disneylandiin!




Olisi upeaa, jos työllistyisin pian Norjassa sairaanhoitajaksi ja vielä
joskus terveydenhoitajaksi eli ammattiin, johon olen kouluttautunut.
Minulla olisi niin paljon annettavaa itsestäni alalla.




Norjan kielen oppiminen olisi erittäin tärkeää ja aion tehdä töitä sen eteen.




Valokuvauskurssi olisi mahtavuutta!

Ja materia:




Ehdottomasti kaikkia uusia juttuja kameraani. Haluaisin jalustan,
joka on melko perusjuttu ja minulta puuttuu. Sain lisäsalaman
joululahjaksi, mutta en osaa sitä vielä käyttää.




Meidän huonekalut on vuosien varsilta kertyneitä, muuttojen vuoksi vähän
jokaiseen kotiin jotain hankittuja kapistuksia. Haluaisin uusia kaikki olohuoneen
kalusteet sekä keittiönpöydän, vaikka en välttämättä uusiin. Uudet
sohvat olisi ihanat!




Minulla on ollut yksi älypuhelin käytössä, mutta
luovuin siitä miehelleni, koska hänen hajosi. Hetken
olin onnellinen Ericssonin kanssa, mutta se ihastus
oli hetken huumaa!




Sisustuslehden tilaus on poltellut pitkään ja nyt kun muutamme Norjaan,
se tuntuisi todella mukavalta saada postissa. Katsotaan :)


Ja loppuun tälläinen pienen pieni haave... :)


Haastan kaikki lukijani samaan!