tiistai 17. tammikuuta 2012

Ratkaisu

Tuntui pahalta koko asian ajattelu.
Tuntui, että oikeaa ratkaisua ei ollutkaan.
Ihmiset ympärilläni kyselivät.
Vastasin kaikille eri tavalla, koska
en tiennyt vastausta, mutta en kehdannut myöntää sitä.



Voiko näin suureen kysymykseen olla tietämättä vastausta?
Millainen vastuuton ihminen olen?
Lapsiakin jo kaksi.




Olinko tehnyt vain vääriä valintoja elämässäni,
joiden kautta olen ajautunut tähän,
että en millään valinnalla tee itseäni enää onnelliseksi?

Mieheni ei tiennyt vastausta hänkään,
mutta puhui koko ajan siitä toisesta maasta.
Oli kuitenkin hakemassa merille,
mutta yksin en aikonut lasten kanssa jäädä
vieraalle maalle. Silloin tietäisin vastauksen,
vaan ei sekään ratkaisu tekisi minua onnelliseksi.

Olin kaksikymmentäkuusi,
kahden pienen lapsen äiti,
omakotitalossa,
naimisissa,
mitä haluan elämältä?





Kaksikymmentäkuusi,
mulla on nämä kaikki,
mutta olen
keskeneräinen.





Haluan yhdessäoloa, perhearkea,
jotain, mitä en ole vielä koskaan kokenut.




Ainoa oikea ratkaisu
tuntuu helpotukselta.

Ikävä tänne tulee olemaan kova.
Ikävä näitä ihmisiä mieletön.
Enkä tästä luopuisi,
jollen uskoisi muuton olevan
parasta perheelleni.






Ymmärrättehän?





15 kommenttia:

  1. jo itketää...
    tanja

    VastaaPoista
  2. voi rakas elisa <3 vaikeita valintoja on paljon, mutta kaikella on syynsä, luulen kyllä että yhtäkkiä kun vähiten aavistatkaan niin se rauha laskeutuu ja valinnat tuntuukin paljon paremmilta. Ja mitä ikinä teetkin niin oot mahtava äiti oli se sitten suomessa tai norjassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!! kuka olet, joka näin kauniisti kirjoitit?

      Poista
  3. Ymmärrän...paremmin kuin hyvin...=)
    Mikä voisikaan olla parempi merkki rakkaudesta lapsiin ja Areen kuin se, mitä nyt teet.
    Ystävät eivät katoa...välimatka voi olla pidempi, mutta sydän tietää..=)

    Ikävä tulee varmasti, mutta kaikella on aikansa.

    <3 Tiina

    VastaaPoista
  4. Voi Elisa, tiedän niin tuon tunteen kun ei tiedä vastausta. Mutta valintoja on tehtävä ja olen ylpeä kun olette päättäneet katsoa mitä Norja antaa. Aina voi tulla takaisin (kuten varmaan olet jo tuhannet kerrat kuullu).
    Ja perhehän se tärkein on.
    Uskon että monet meistä ymmärtää, mitä tarkoitat!

    <3 Taru

    VastaaPoista
  5. Olen kauan seurannut blogiasi ja uskon että teet oikean ratkaisun. Saa lapsetkin ehjän kodin, sehän se lopuunsa tärkeintä on. Ja uskon että välillä ikävä tulee suomeen mutta aina pääsee takaisin ja tiedäthän kadut loppuelämän jos et sinne lähtisi ja antaisi sitä mahdollisuutta .. <3

    Mamma88

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mamma88!!! Toivottavasti jäät seuraamaan blogiin, miten meille käy;)

      Poista
  6. Elisa! Itkettää ja tulee ikävä, mutta samalla olen hirveän ylpeä sinusta ja päätöksestänne! Elä hetkessä! Tässä hetkessä Norja on oikea ratkaisu. Sitten kun toinen hetki tulee ja tuntuu siltä, niin teet toisenlaisen ratkaisun. Sen tiedän, että jos ei ota riskejä eikä elä, ei voi tietää mitä mahdollisesti voisi saavuttaa. Minä ymmärrän ja olen täällä tukena. Onhan netti keksitty ja puhelin ja aina voi reissata. Nykypäivänä yhteydenpito on tehty aika helpoksi. Et sinä noin helpolla meikäläisestä eroon pääse! :) Kannustavia haleja sylin täydeltä täältä koko perheelle! -sandra-

    VastaaPoista
  7. Itku silmässä täälläkin luen blogiasi.. Vaikka harvoin näemme, on ihana päästä kiinni elämääsi tämän kautta. Muutto Norjaan on paras ratkaisu koko perheelle ja olen onnellinen puolestasi, että saat Oman Perheen saman katon alle Pysyvästi! <3 <3 --Perhe on tärkein--


    <3 Suski

    VastaaPoista