maanantai 30. tammikuuta 2012

Yöllisiä ajatuksia


Tänään kaivoin esiin olohuoneeseen ensimmäisen muuttolaatikon ajatuksena laittaa valokuvakansioita olohuoneen lipastosta sinne, mutta kuinkas kävikään, lapset saivat todella mukavan majan siitä!





Poitsun kertyviä kuukausia ei ole tullut hehkutettua, mutta hän on tosiaan jo 10-kuinen. Kävely ei ole kaukana ja kiipeilemään hän on jo kovin alkanut. Sohvalta, pöydältä, Mepsun PULPETIN TUOLILTA olen yllättänyt pikkumiehen seisomasta. Niin, ei tässä kyllä vain voi keskittyä pakkaamiseen! Hän on oikein ihana iloinen pikkumies edelleen ja äidin perään enemmän kuin Mepsu koskaan on ollut.






Kun makasin tänään poitsun huoneessa odottaen hänen nukahtavan, liikutuin vähän siitä, miten joudun luopumaan talostamme. Onhan se selvää, että se on koti, jonne nyt oudot ihmiset tulevat tohinan ja innon kanssa. Mietin, miten he kohtelisivat taloa. Rakastaisivatko he yhtä paljon eteisen narahtaa lattiaa kuin minä rakastan vai korjaisivatko sen piirteen pois? Antaisivatko he olohuoneen raitatapetin olla seinässä koloineen kymmenineen? Katsovatko he terassilta ilta-aurinkoa vastaleikatun nurmikon tuoksussa arvostaen omaa pihaa ja kotia sydämensä pohjasta?






Mepsu kertoo kaikille, että me muutamme Norjaan ja että uusi perhe tulee asumaan tänne.
Hän huolehtii, että pyytää kaikkia käymään meillä Norjassa ja olettaa, että monet muuttaa meidän mukanamme. Olen luvannut Mepsulle, että hän saa Norjassa yhteisen huoneen poitsun kanssa. Se on hänelle nyt tärkeää ja ehkä ihan hyvä ratkaisu lievittämään ikävää. Itse olen aika herkistynyt... Olen tietysti todella innoissani muutosta, mutta on kyllä todella haikeaa jättää hetkeksi hyvästit...
Itkettää, mutta niin kai sen välillä pitääkin? Sitten voin nostaa katseen ylös ja nähdä positiivisia puolia. Olen ollut myös huolissani siitä, saammeko kaiken mahtumaan rekan mukana. En haluaisi hylätä rakkaita huonekaluja ja tavaroitani. Ei myöskään ole järkeä luopua kalliilla hankitusta pilkkahintaan, kun kuitenkin kaikkea lopulta tarvitsemme. Minun pitäisi osata lakata huolehtimasta liikaa. Olen kuitenkin oppinut jo hiukan tekemään niin.





Minuun otti yhteyttä täällä blogissa suomalainen kalastaja, niin kuin kommenteista edellisissä teksteissä voitte lukea. Sorlandin lähiympäristöstä löytyy suomalaisia perheitä ja norjansuomalaisten blogiyhteisö on tiivis. Saan varmasti apuja heiltä sopeutumiseen tarvittaessa ja jo se, että tiedän suomalaisia olevan lähellä, auttaa uuteen maahan asettumisessa, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Toivon, että pystyisin kohdata norjalaiset avoimesti ja tulla myös osaksi heitä, etten seuraisi elämää jatkuvasti ulkopuolisena. Se vaatii minulta rohkeutta ja avoimuutta, jonka olen ehkä vuosien saatossa hieman kadottanut.




Olen aina ollut melko itsekeskeinen ja omistushaluinen, vaihtanut kaveripiiriä useasti enkä ole ylpeä kaikesta siitä, miten olen käyttäytynyt. Niin monelle vanhalle ystävälle tahtoisin sanoa, kuinka tärkeitä he minulle ovat edelleen. Nykyinen kaveripiirini on suppea, vaikka tuttuja onkin paljon. Muutossa harmittaa ehkä eniten se, että joudun taas luopumaan kavereistani ja ystävistäni - nyt kun osaisin pitää heistä kiinni. Keskustelin rakkaan ystäväni kanssa tästä muutosta ja jälleen niistä syistä, joiden vuoksi muuttoon päädyttiin. Se, että hän ymmärsi ja tuki minua päätöksissä, vei minun sydämeltäni painolastia pois huomattavasti. Kuitenkin asia on vielä jotenkin keskeneräinen sisälläni ja joudun sitä melko lailla käsittelemään. Nyt pitäisi osata kuitenkin rauhoittua nukkumaan. Takassa on vielä tuli: näillä pakkasilla joutuu kyllä lämmittämään. Saan varmaan pian poitsunkin viereen unikaveriksi, minunkin on helpompi nukahtaa, kun hän tuhisee vieressä :)

Kuulemisiin rakkaat !

(ps. Kuvat ovat otettu veljeni kihlajaisjuhlista ja lisäsin ne vain keventämään tekstiä!)

perjantai 27. tammikuuta 2012

Enkelin siivin

Ostin itselleni jotain tänään.





Kun näin sen roikkumassa ihanan pienen sisustusputiikin hyllyllä
muiden kaltaistensa seassa, tuntui, että se on jo minun.
Mitä minun koruni tekee tuolla? Oliko minulla joskus ollut tuollainen?
Olinko nähnyt sen unessa? Minun täytyi ostaa se, tuoda se kotiin.






Enkelin siivet saavat suojella minua.
Ne saavat lennättää minut takaisin Suomeen,
kun huudan ikävää. Ne saavat tuoda minulle
turvan tunteen ja muistuttaa syistä,
joiden vuoksi Norjaan muutettiin.
Ne saavat muistuttaa kodista.


Koru Bijoux by US/Blossom





maanantai 23. tammikuuta 2012

Vaaleanpunainen

Sunnuntaina ihailin kotikyläni kauneutta. Oli myös huojentavaa
huomata, kuinka lähiperhe hyväksyy tulevan muuton ja siitä
voidaan keskustella ääneen. Kyllä kotonakotona on välillä
aivan ihana olla.


"Vanha silta"


Ihana ihana vanha rakennus, josta haluaisin niin tuon oven itselleni nojailemaan sisustukseen!






Ystäväni kävi minulla viikonloppuna kylässä todella pitkästä aikaa.
Kerroin hänelle, kuinka vietän paljon aikaa kotona eikä tule lähdettyä minnekään.
 Hän sanoi: "Elisa, olen tuntenut sut 10 vuotta eikä tämä kuulosta yhtään tapaiseltasi."
Ajattelin asiaa ja tunnustan muuttuneeni melko kotihiireksi Mepsun synnyttyä.

Olin ajatellut löytäneeni itseni lapsen syntymän myötä,
mutta olinko sittenkin kadottanut? Olen elänyt vain lapsille ja
kodille... En ole päässyt yksin minnekään, minulla ei ole harrastuksia...
ei aikaa pitää itsestään huolta. Norjassa pääsen ehkä lenkillekin joskus.
Ystäväni oli oikeassa, minun on alettava elämään myös
itselleni.

Nyt kaiken vapaa-ajan syö muuttoon valmistautuminen. Se käy niin,
että kaikki tavara pitää mennä läpi ja katsoa, mistä pystyy luopumaan.
Niitä tavaroita olen kiikuttanut selkä vääränä paikalliselle kirpputorille.
Kuitenkin jotakin tulee löydettyä samalla tilalle...
Onneksi se on vähäistä ja lohdutan itseäni sillä,
että muuton myötä joudun sanoa hyvästit rakkaille
kirppiksille.



Ihana greengate tyynynpäällinen oli tämän päivän the löytö




Myös hempeä sininen nostaa itseään mieliväreihin romanttisen sisustustyylin suuntaan. Tuikkutalo lahja välittäjältä talon myynnin kunniaksi.


Kaikki lähtee lämpimistä jaloista :)

Tänään kävi ihania vieraita ja huomenna tulee rakas ystävä.
Otan kaaaaiken ilon irti vierailijoista.
On vähän jo lähtöjännitystä.

torstai 19. tammikuuta 2012

Suunnitelmia

Muuttouutinen on kiirinyt ja olen saanut paljon ihania yhteydenottoja! Kiitos niistä! Muutto tulee aika nopeasti enkä ehdi varmaankaan kyläilemään sitä ennen, kun tekemistäkin riittää ihan mukavasti. Kesällä pidetyssä hääjuhlassa tapasi onneksi lähes kaikki sukulaiset ja ystävät, ja muuton vuoksi niin laajan piirin häihin kutsuimmekin. Talon omistajuus vaihtuu helmikuun loppupuolella, joten muuttokuorman on lähdettävä puolen kuun paikkeilla - noin kolmen viikon päästä.

Perinteisesti kaksi mekkoa päällekkäin
Olen erittäin innoissani muutosta. Tuntuu syylliseltä ja vaikealta, koska lähimmäiset surevat niin kovasti. Tiedän sen olevan väliaikaista, vaikka ikävä jääkin elämään. Eihän sitä tiedä, miten pitkään tai lyhyesti Norjassa viihdymme. Tietysti toivon todella paljon, että viihtyisimme hyvin. Norja on kaunis ja hyvä maa, jolla luulen olevan paljon antaa. Muutamme todella kauniille alueelle lähelle lofootteja. Lue ja paikanna: Sortland






Mieheni ei ole koskaan pitänyt isyyslomaa kummastakaan lapsesta. Tipumme tässä asiassa kahden maan väliin, sillä mieheni ei kuulu meidän muiden perheen jäsenten tapaan Kelan maksujen piiriin vaan saa sosiaaliturvan Norjasta. Norjasta ei kuitenkaan makseta isyysvapaita, koska perhe asuu "ulkomailla". Isyysvapaata pystyy Norjassa pitämään aina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Harmiksi Mepsu juuri ehti sen täyttää. Poitsulta miehelläni on kuitenkin 8 viikkoa palkallista vapaata, kun muutamme. Voin mennä täksi ajaksi esimerkiksi täyspäiväselle norjan kielen kurssille tai vaikkapa johonkin valokuvaukseen liittyvään...!



Pikkutaiteilijan tuotoksia

Minulla ei ole kiire töihin, kun asumme Norjassa. Voin olla lasten kanssa kotona niin pitkään, kun huvittaa (ja jos ei huvita, niin töitä pitäisi helposti löytyä). Meidän tulevan asunnon vuokra on erittäin pieni, koska kyseessä on mieheni pomon omistama asunto työpaikan välittömässä läheisyydessä. Pärjäämme täten mieheni palkalla ja kotihoidon tuella ihan hyvin. Jos olisimme jatkaneet Suomessa asumista, olisi joutunut palaamaan töihin pikimmiten. On kuitenkin yhdelle taloudelle liian kallista asua kahdessa osoitteessa ja vielä reissata autolla tuota väliä jatkuvasti. Mieheni ei siis lähde merille, vaan jatkaa työtään telakalla. Meidän tuleva asunto on remontoimaton 180 neliön paritalo 1950-luvulta. Neljä makuuhuonetta, kaksi olohuonetta, keittiö, monta varastoa. Paljon vihreää, keltaista, punaista! Eikö kuulosta aivan mun sisustukseen sopivalta! ;) Ei ole aivan lempivärejä... mutta sisustaja ja valokuvaaja sisälläni odottaa paljon patinoitunutta pintaa, paljon kaunista tuunattavaa! Ja parasta kaikessa on, että mieheni on erittäin mukana ja innoissaan!


 
Kiitos ihanista kommenteistanne.
Tarvitsen teitä tässä prosessissa ihan kamalasti!
Olitte tuttuja tai tuntemattomia,
jokainen kommentti lämmittää todella paljon!


tiistai 17. tammikuuta 2012

Ratkaisu

Tuntui pahalta koko asian ajattelu.
Tuntui, että oikeaa ratkaisua ei ollutkaan.
Ihmiset ympärilläni kyselivät.
Vastasin kaikille eri tavalla, koska
en tiennyt vastausta, mutta en kehdannut myöntää sitä.



Voiko näin suureen kysymykseen olla tietämättä vastausta?
Millainen vastuuton ihminen olen?
Lapsiakin jo kaksi.




Olinko tehnyt vain vääriä valintoja elämässäni,
joiden kautta olen ajautunut tähän,
että en millään valinnalla tee itseäni enää onnelliseksi?

Mieheni ei tiennyt vastausta hänkään,
mutta puhui koko ajan siitä toisesta maasta.
Oli kuitenkin hakemassa merille,
mutta yksin en aikonut lasten kanssa jäädä
vieraalle maalle. Silloin tietäisin vastauksen,
vaan ei sekään ratkaisu tekisi minua onnelliseksi.

Olin kaksikymmentäkuusi,
kahden pienen lapsen äiti,
omakotitalossa,
naimisissa,
mitä haluan elämältä?





Kaksikymmentäkuusi,
mulla on nämä kaikki,
mutta olen
keskeneräinen.





Haluan yhdessäoloa, perhearkea,
jotain, mitä en ole vielä koskaan kokenut.




Ainoa oikea ratkaisu
tuntuu helpotukselta.

Ikävä tänne tulee olemaan kova.
Ikävä näitä ihmisiä mieletön.
Enkä tästä luopuisi,
jollen uskoisi muuton olevan
parasta perheelleni.






Ymmärrättehän?





lauantai 14. tammikuuta 2012

Lauantaina laulattaa

Meillä on ihan hittijuttu tuo Playstation3 ja Singstar.
Siihen kun yhdistetään internet ja Visa!
Lauluja saa nimittäin ostettua yksitellen ja valikoima on valtava.
Mepsukka tykkää laulaa tosi paljon ja päivittäin meillä laulu raikaakin.
En tiedä onko tyttö poikkeus, mutta haluaa laulaa myös englanninkielellä
ja tämän hetkinen lempilaulukin on Amy Diamondin
What's in it for me.

*

Olemme huomanneet tyttäremme alkaneen ymmärtämään englantia keskusteluistamme yhä enemmän. Erityisen ilahduttavaa on, että Joulun jälkeen Norjan kielen sana-arkku avautui ja tyttö käyttää kieltä paljon enemmän. Hän myös on alkanut puhumaan norjaa lausein, kun ennen käytti yksittäisiä sanoja.









Vaikka onkin koko ajan kotona, eikä välillä tiedä, mitä viikonpäivää elellään,
on silti viikonloppu erityisempi. Silloin on kiva sallia herkkuja, laulaa vähän enemmän,
hassutella,
kylpeä pitkän kaavan mukaan

ja minulle tärkeää lapsien mentyä nukkumaan on tunnelmointi
kera pitkän skype-puhelun Norjaan.














Perhosia on masu pullollaan suklaan lisäksi tietysti.
Ensi viikko tuo tullessaan jännittäviä hetkiä,
enkä malta odottaa,
että pääsen jakamaan suunnitelmamme täällä blogissa.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Inspiraatiota by Ellos






 


Nämä kun saisi hyvällä omalla tunnolla klikata ostoskärryyn,
mutta oikeesti,
vain vaaleanpunaisissa päiväunissani!





tiistai 10. tammikuuta 2012

Elämäni Dilemma



Suomalaisnorjalaisia unelmia.

Halu olla molemmissa maissa
yhtäaikaisesti.



Fasade
www.finn.no


HERREGÅRD 008
www.finn.no






Tekee mieleni sanoa,
Minun kaunis Norjani.
Se on jo lähtemätön osa minua.

Mutta vain pieni osa,
jos ajatellaan,
mitä Suomi minulle merkitsee.



Kannustalo Ainola


kuva google



Sydän ja järki eivät auta päätöksen teossa.
Tuntuu, että mikään ei ole hyvä ratkaisu.




Vielä on aikaa.

Saako tämän laulun sanat ja video ketään muuta kyyneliin?