perjantai 14. joulukuuta 2012

I got the job!

Perheessä on puhaltanut muutoksien tai epävarmuuksien tuulet monestakin syystä. Minä sain tiedon, että menetän todennäköisesti työpaikkani. Mieheni sai leikkuuajan. Talon ostaminen on ajankohtaista.
 

 


 Niin vain aikaa vierähti hieman eteenpäin ja olemme tilanteessa, että mieheni on käynyt onnistuneesti olkapääleikkuulla Tromssassa ja minä olen saanut uuden työpaikan, vakituisen jopa. Olemme myös ehkä löytäneet talon :) Mutta ennen kuin onnemme on huipussaan, on miehen kuntouduttava leikkuusta. Hänen on hankala nukkua ja ei pysty juuri autella kotihommeissa, saati lasten kanssa. Minun uusi työ alkaa tammikuussa: samanlainen työnkuva, eri kunta ja 100% työaika. Sanoin työnantajalle, ettei muutkaan suomalaiset terkkarit ole mitään laillistamista tarvineet Norjassa ja siinä se sitten oli :) Työmatkaan kulutan sitten aikaa 45 minuuttia suuntaan ja täällä tiet voivat talvella olla tosi vaarallisia, kun keli niin nopeasti vaihtelee. Kun vielä joudun ainakin aluksi viemään lapset hoitoon 10 km vastakkaiseen suuntaan ennen kuin pääsen kohti työpaikkaa, tulee ajoa vielä reipas puoli tuntia lisää. Mutta onpa mahtava fiilis kun on ensi kertaa elämässä vakipaikka :) Nyt vain se talo ja päivähoitoasia kuntoon :)
Niin ja ukko kuntoon ;)
 
 

 
Mepsukan synttäreitä juhlittiin kotosalla keskiviikkona.
Muumitalo, helinäkeijubarbie, filmit, askarteluvihot jne. olivat kaikki niin
mieluisia lahjoja tytölle. Kovasti odotetaan, että päästään Suomeen tapaamaan
kavereita. Samu, Sonja, Veera - teitä kaivataan! Ja kaikki ihanat sukulaiset
ja ystävät. Tänään olen ensimmäistä kertaa erityisesti kaivannut saunaan!
Saisi tämän flunssaisen olon saunottua pois! :D Meijän talon pihalle
tulee sitten suomalainen pihasauna. Mukava kahtua vuoria sitten saunan
lauteilta.
 
 

tiistai 27. marraskuuta 2012

"Vapaapäiviä"

Olemme sairastelleet paljon, mutta vähän kerralla. Niklaksella oli loppuviikosta hakkaava yskä ja kuumetta, joten olin torstain ja perjantain hänen kanssaan kotona. No, sunnuntai-iltana Meea aloitti oksentamaan ja olen sitten ollut hänen takiaan kotona maanantain ja tiistain. Hän oksensi kyllä vain su-ma yön, mutta hoitoon ei saa viedä ennen kuin 48h on kulunut viimeisestä oksennuskerrasta. Keskiviikkona minulla ei ole yleensä töitä, mutta huomiselle olen ottanut asiakkaita, koska perjantaina aion pitää vapaata. Tuntuu kyllä kurjalle, kun käyn pari päivää töissä ja sitten pidän vapaata, kun olen vasta ollut viikon kotona. Mutta... Olemme suunnitelleet jo pitkään nyt tulevaa viikonloppua ja lähdemme jo torstaina töiden jälkeen ajamaan kohti pohjoista mieheni äidille. Sieltä teemme päiväreissun Senjaan (saari, jossa A:n sukulaiset asuvat) sekä lauantaina Tromssaan jouluostoksille. Alustavasti olemme sopineet tapaavamme Tromssassa hyvän ystäväni. Odotan todella malttamattomana reissua, vaikka paljon ajoa tuleekin.

 
Mieheni sai ajan olkapääleikkuulle, joka on sitten parin viikon päästä. HUI! Ensin olimme, että: Jes jes jes, mutta sitten aloimme ajatella, kuinka vaikeaa aikaa leikkuun jälkeinen aika tulee meille olemaan. Miten selviämme Suomen ajomatkasta (16h), kun mieheni ei saa ajaa autoa tai pysty nostella lapsia? Ja me molemmat haluamme palavasti jouluksi Suomeen. Olemme päättäneet selvitä! Vinkkejä otetaan avomielin vastaan! Lentoja yritimme katsoa, mutta ovat 3 vaihdolla ja maksavat maltaita. Matka-aikakaan ei paljon lyhenisi.

 
 
Paljon lahjoja on jo hankittu, mutta paljon on hankkimatta. Aiomme ostaa perhelahjaksi Ipadin. Täällä Norjassa on muuten kaikille Iphone, KAIKILLA:) Siis ihan vanhoilla ihmisilläkin. Kaupoilla on erilaisia sovelluksia puhelimiin ja puhelinta käytetään mielestäni paljon monipuolisemmin.






Kuvat ovat tänään otettuja joulukorttiotoksia pikkuneitistäni. Uusi tukkatyyli tulee hyvin esille:) Tukka on kyllä pinneillä kiinnitetty taakse, eli ei ole aivan lyhyt. Joulukorttiin ajattelin tonttuteeman sijaan jotain muuta. Sisaruskuvaan ei ollut mahdollisuuksia, joten korttiin piti soveltaa Niklaksesta aiemmin otetttu kuva. Otti pikkasen aikaa tuo joulukorttitilaus: noin neljä tuntia? Piti vertailla hintoja ja se kyllä kannatti, oli monien satojen erot, siis kruunujen. Samassa ajassa olisi kuitenkin askarrellutkin, kun sen verukkeella sallin itselleni valmiiden kuvien tilaamisen :) Tehty mikä tehty!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Maakuntamatkailua

Voi minkä otsikon repäisin. Se tuo kyllä mieleen kaikki teiniaikojen hulvattomat reissut... Lähdimme tänään maakuntamatkailemaan mieheni ja Niklaksen kanssa lähdimme kohti Bø:tä. Mepsukka on ollut keskiviikosta asti mummulassa ja tulee sunnuntaina kotiin, joten hän ei ollut mukanamme. On ollut todella rauhallista vain yhden lapsen kanssa. Niksutin ei ole mikään viilipytty, mutta käyttäytyy selvästi rauhallisemmin, kun isosisko ei ole maisemissa.

Edellisessä postauksessa huutelin koulutusasioita, mutta työpaikkani on valtettavasti tällä hetkellä erittäin vaakalaudalla: ensi kuussa lautakunta päättää yhden terveydenhoitajan viran poistamisesta säästösyistä ja toimeenpano on päätöksen synnyttyä heti. Minä siis ainoana sijaisena ainakin heti joudun pois ja irtisanomisaikakin on vain naurettavat 14 päivää. Kaikki kuitenkin toivovat vielä ihmettä, että poliitikot kokouksessaan ymmärtäisivät, että säästöä yritetään aivan väärästä paikasta. Pomo minua kuitenkin varoitteli valmistautumaan pahimpaan. Halusi auttaa ja tiesi, että Bø:ssä olisi vapaa vakituinen terkkarin paikka. Tänään lähdimme seikkailemaan autolla, koska emme tienneet missä koko paikka on. Tie sinne ei ollut kovin helppokulkuinen. Kapea, mutkikas ja noustiin vuoren päälle, tultiin alas. Asfaltilla se meni kivuttomasti, mutta lumimyräkässä en siitä varmaan selviäisi. Ajoaika lähenteli tuntia yhteen suuntaan. Muuten kovin, kovin kaunis paikka. Minulta pääsi pitkästä aikaa kunnon huokauksia maisemia katsellessa. Pitää antaa ajatusten muhia :)



Kun kerta olimme päässeet viimein irtautumaan meidän omasta Sortlandista, niin emme hidastaneet vauhtia, vaan ajoimme samaa kyytiä muihinkin ympäröiviin kuntiin. Kävimme ensi kertaa Myressä ja Støssä, joihin on noin puolen tunnin ajomatka. Suomalainen Linda asuu siellä suunnalla, samoin kalastaja Lauri ja olen saanut vaikutelman, että suomalaisia on siellä totuttu näkemään enemmänkin. Muutaman kuvan nappasin, vaikka vähiin alkaa päivänvalo käymään. Löysimme yhden "kirppiksen" ja kävimme katselemassa ympärille: karmaisevan korkeat hinnat, mutta ah, niin perinteikästä vanhaa norjalaista tavaraa. Ostin kauan etsimän norjanlippuviirin, jonka saa vaikka kieputtaa kuuseen.


Kyllä teki hyvää päästä tekemään jotain miehen kanssa yhdessä. Huvittaa, että ei olla aiemmin kierretty ympäristöä mitenkään. Asia pitää korjata ja ensi viikonloppuna ajattelimme lähteä kaupunkiin nimeltä Harstad. Samalla voi tehdä jouluostoksia. Aika kuluu niin nopeasti, että en kerta kaikkiaan tahdo pysyä mukana :) Rakkaalla veljelläni on tänään 25-vuotis syntymäpäivä <3



Hevoset näyttivät todella kauniilta ja vapailta upeissa maisemissa. Lähtivät köpsyttelemään kohti, kun huomasivat minut heilumassa kameran kanssa tien poskessa. Valoa olisi saanut ollut tilkkanen lisää kuvaamiseen. Milloinkanhan opettelen kuvaan sillä salamalla...


Ennen Mepsun kotiutumista huomenna, ehdin käymään yhdellä loppiksella ja meidän kylän joulumyyjäisissä. Ehkä jotain mukavaa tarttuu matkaan ja voin tulla tänne blogiin löytöjäni näyttämään, kun ei meillä täällä kukaan käy katsomassa :) Vinks vinks.
Täällä siis pientä epävarmuutta ilmassa, mutta kaikki kuitenkin hyvin. En onneksi ota stressiä.

Haastan jokaisen lukijan kommentoimaan ja kertomaan, mikä on ollut parasta tässä viikonlopussa!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Hiphei, keskiviikko voiton vei !

Olenkin kertonut, että minulla on keskiviikkoisin vapaapäivä töistä, mutta viime aikoina olen työskennellyt viittä päivää viikossa. Työpaikalla on ollut sairaslomia ja tehdessä vähän ekstraa, saan pidemmän joululoman. Olen huomannut, että tässä neljän hengen talouden arjen pyörittämisessä se neljä kiireellistä päivää menee melko kivuttomasti, mutta viisi... Silloin olen aika uuvuksissa perjantaina ja jos ohjelmaa on luvassa viikonlopulle (niinkuin viime viikonloppuna), ei ehdi edes kunnolla lepäämään. Ja levätä ei pysty, jos huusholli on nurinpäin, joten sekin kolkuttaa takaraivolla. Elikkä siis tänään on kauan odotettu arkivapaa ! Jihuu !! Nukuin kymmeneen, kun nakitin jälleen sairaslomalla olevan mieheni hoitamaan aamurulianssin ja lapset hoitoon. Hekin toki starttasivat vasta sitten, kun lapset heräilivät. Kahdeksi menemme sitten päiväkodille vanhempainkeskusteluun (onko se sillä nimellä? Ensimmäinen sana, jonka opin ensiksi norjaksi: foreldresamtale!).

Mieheni ehti olla pari päivää töissä pitkän sairasloman jälkeen ja sai haavan silmän pupilliin. Nyt toivotaan parantumista... Sellaisestakin hommasta kun poisti maalia työkalulla, eli ihan kaikki huonekalujen tuunajatkin, huomioikaa työturvallisuus ja käyttäkää pleksejä silmillä. Aika leikkuullekin kolkuttelee muutaman viikon sisään Tromssaan, olkapäävaivaan siis. Pitää saada mies kuntoon! :)

Minulla on suomalainen terveydenhoitajakoulutus, mutta Norjassa olen autorisoitu sairaanhoitaja, sillä terveydenhoitaja-pätevyyttä ei voida Norjassa autorisoida. Tämä on ihan järkeen käypää, sillä terveydenhoitajakoulutus on sinänsä maan lain säädännön ja terveyssuosituksien /-ohjelmien opiskelua, jotka tietysti vaihtelevat maittain. Olin siis tosi onnekas päästessäni työsuhteeseen, jossa pääsen käyttämään terveydenhuollollista osaamistani. En kuitenkaan voi koskaan saada mitään vakituista työtä, sillä hakujonossa olen koulutuksen johdosta aina se viimeinen. Luulin, että minun tulisi käydä koko koulutus Norjassa uusiksi, mutta yksi terveydenhoitaja työpaikallani kertoi, että voisin ehkä hakea hyväksyntää työskennellessäni heillä, vähän niinkuin oppisopimuksella, tuli vaikutelma. Hän sanoi kauniisti, että he eivät halua menettää minua ja haluavat minun saavan autorisoinnin ennen määräaikaisen työsopimukseni päättymistä. En kuitenkaan tiedä, mistä lähtisin liikkeelle ja keneen ottaa yhteyttä. Tässä kohtaa haluan pyytää apua lukijoiltani, sillä paljon Norjassa asuviakin lukee blogiani: tiedättekö ketään suomalaista terveydenhoitajaa Norjassa, joka kenties pystyisi minua auttamaan?

Nyt olen kuluttanut jo xxx määrän kallisarvoista vapaa-aikaani täällä hillumiseen, joten nyt suihkuun ja ihmisten ilimoille ;) Snakkes!

Ps. Nyt se napakymppitalo sitten tuli myyntiin...

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Haikea ihana sunnuntai

Eilen illalla tapasta ja viiniä. Vähän liian vähän unta.
Tänään täytekakkua, pitsaa ja mustikkaisia muffineita.
 
Kynttilöitä, kyyneleitä,
ikävää ja rakkautta.
 
 
 


lauantai 10. marraskuuta 2012

Talo Norjasta

Vielä pitää selventää tätä minun sekamelskaista ajatusten juoksua, jonka tänne blogiin postauksen muodossa vuodatan. Syy, miksi meidän perheen kannattaisi ostaa Norjasta talo, siitä huolimatta, että emme ole 100% varmoja, haluammeko täällä useita vuosia asua, on se, että... Tuleepas pitkä virke! Maksamme vuokraa tällä hetkellä 8500NOK, joka vastaa 1164euroa kuukaudessa. Lähes samalla rahalla lyhentäisi hyväkuntoisen talon lainaa. Norjassa talon voi jälleenmyydä vaikka seuraavalla viikolla ilman, että joutuu maksamaan veroja tai muita ylimääräisiä maksuja. Tällä hetkellä meistä tuntuu pahalle "heittää rahaa menemään" vuokra-asumiseen. Kuitenkin tulevan talon tulisi olla sellainen, jonka sitten tarvittaessa saisi myös myytyä eteenpäin, mutta joka vastaisi meidänkin odotuksia ja tarpeita. Siinä se homma sitten vaikeutuukin. Toivon, että joku korjaa, jos tekstissä on asiavirheitä.
 
Tienasin bruttona Suomessa noin 1600 euroa ja täällä brutto on noin puolet enemmän. Teen kuitenkin 80% työaikaa. Ei täällä kuitenkaan rikastumaan ole päässyt! Hieman helpompaa elämää ehkä silti rahapolitiikan kannalta. Olen nyt vain yhtä taloa, mutta on kiva haaveilla ja jakaa teidän kanssa ajatuksia. Olen ihastunut vanhoihin taloihin, joissa on sipaus modernia tai potentiaalia nykyaikaistaa ilmettä. Olen ihastunut myös ihan sikatyyriisiin uuden karheisiin taloihin. Minulla tulee korvista, että kaikilla maailman ihmisillä on yhtäaikaa juuri sama villitys sisustuksessa: ensin valkoinen, sitten mustavalkoinen ja harmaa. Oikeasti, se saa minut voimaan pahoin. Sisustaminen ja somistaminen ovat niin pinnalla, että sitä saa joka tuutista. Siksi itse ainakin olen oppinut välttämään hyppäämään "viimeistä huutoa" olevien asioiden vietäväksi, olivat ne kuinka houkuttelivia tahansa. Hetken päästä nekin ovat out. No, se sisustuksesta.

Tärkeintä taloa katsellessa on kuunnella itseään ja miettiä talon pohjaratkaisua, talon luonnetta. Uusikin on hetken päästä vanhaa. Tässä yksi taloesittely talovanhuksesta, joka kiehtoo minua paljon!! Talo sijaitsee Stokmarknesissa Vesterålenissa, paikkakunnalla, jossa olen töissä :) 
 
Skarveien 14
 
Entre
 
Gang
 
Kjøkken
 
Del av kjøkken
 
 
Spisestue
 
Stue
 
Bad i 1. etg.
 
Loftstue
 
Fint opparbeidet uteområde
 
En linkittänyt kaikkia kuvia. Loput tiedot löydät täältä: http://www.finn.no/finn/realestate/homes/object?finnkode=36480962&areaId=20406
 
Emme voi emmekä halua muuttaa toiseen kuntaan, joten tämä talo ei ole meitä varten :) Se on ollut myös kauan myynnissä, joten sopivia ostajaehdokkaita ei ole useita. En myöskään ottanut huomioon haaveillessani talon kuntoon liittyviä ostaessa erittäin tärkeitä kysymyksiä, kuten putkiston kunto, katon tai muiden rakenteiden kunto, kosteus. Tämä talo siis miellyyttää ulkonäöllisesti ja pohjaratkaisultaan minua suuresti, mutta tarvetta sen suuremmille selvityksille ei ole.
 
Norjassa talot ovat kalliitta, niinkuin tämäkin vanhus lähes 2.5 miljoonaa Norjan kruunua eli noin 340 000 euroa. Useissa omakotitaloissa on yhden tai kahden huoneen asunto alakerrassa omalla sisäänkäynnillä, jota vuokrataan ja katetaan hyvä osa lainan lyhennys kustannuksista, sillä vuokratulot saa suoraan omaan taskuun ilman, että verottaja vetää mitään välistä. Jossakin vaiheessa asunto alakerrasta voidaan remontoida omaan käyttöön tai omien, siinä vaiheessa ehkä opiskelevien nuorien käyttöön. Tämä on tosiaankin hyvin tyypillistä. Lainaakin saa talon ostoa varten pankista helpommin, jos tulevassa talossa on vuokra-asunto.
 
Olisi hauska lukea jonkun Suomessa asuvan Norjalaisen vuodatusta Suomen kummallisuuksista. Jos joku tietää tälläisen blogin, niin vinkatkaa. Oikein hyvää lauantain jatkoa kaikille. Ikävä teitä rakkaita ystejä ja sukulaisia Suomessa.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kotihaaveita

Oli todella rentouttavat pari päivää olla kotona yksikseen. Sain mukavasti voimia arkeen. Tämä viikko onkin aika vaativa töissä. Meillä on paljon sairaslomia ja olen luvannut tehdä vähän ekstraakin. Saan ylimääräiset tunnit "aikana takaisin" kun pidän vajaan parin viikon joululoman. Siihen ei ole enää pitkä aika. Miten ihmeessä aika kuluu niin joutuisasti!
 
 
Olemme miettineet viime viikkoina paljon asumista. Olen kahlannut läpi talojen myynti-ilmoituksia päivittäin: on vain niin haiku omaan kotiin. Suomessa talotilanne näyttää huolestuttavalta eikä sellaista sopivaa ainakaan näihin hätiin olisi siellä myynnissä. Tosin Suomeen muutto ei ole ajankohtainen ennen kuin mieheni saa toisenlaisen työn eikä hän nyt sitä edes aktiivisesti etsi. Kaipaamme molemmat paljon Suomeen. Todella yllättävää on ollut, että miehelleni on kasvanut niin suuri ikävä sinne. Ulkomailla asumisessa tulee ylä- ja alamäkiä. Olemme katselleet myös taloja Norjasta pitemmän aikaa ja maanantai-iltana kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa yhtä taloa paikan päällä. Norjassa ilmoituksien kuviin panostetaan paljon tai sanottaisiinko niin, että Suomessa kuvat vastaavat mielestäni enemmän realiteettia. Huh huh, olipa melkoinen shokki nähdä netistä aiemmin ihasteltu talo livenä, kamala paikka...! Kuvat otetaan laajakulmalinssillä, jotta jokainen huone näyttää kuvissa paljon todellista isommalta ja aivan eri muotoiselta. Todellisuudessa tämän talon kohdalla kaikki huoneet olivat erittäin pieniä ja lämpöeristyksessä suuria vajeita. Kaikki tehty vähän sinnepäin: juu ei. Mutta oli todella mielenkiintoista käydä katsomassa taloa. Se vain löi liekkiä kipinään. Meillä on ihan hyvä täällä, mutta olisipa se vain mukava oma talo ja tila ympärillä.
Yhden talon jo omistaneena ei halua tyytyä mihinkään väliaikaisratkaisuun. Vaatimukset talolle taitavat olla kuitenkin vähän liian kovat. Jos joskus napakymppitalo tuleekin myyntiin, on siellä varmasti useampia ostajaehdokkaita.
 

 Tiedättekö mitä sattui viime (vai toissa?) viikolla... Meea oli päivähoidossa leikannut tukkaansa ja ihan reiluin ottein. Oli ollut rankka paikka, kun oli tajunnut tapahtuneen. Äitiä ei kuitenkaan hätyytetty paikalle, vaan tapahtuneesta kerrottiin, kun tulin työpäivän jälkeen hakemaan tyttöä kotiin. Aluksi en sanonut mitään. Ajattelin, että Meea saa ottaa itse asian esille, vaikka lopputulos olikin silmiin pistävä. Mutta kun suljin päiväkodin oven ja käsi kädessä kuljimme autoa kohden, purskahdin järjettömään itkuun. Sain kasattua itseni ja käveltyä autolle, mutta siellä suoraan sanoen ulvoin itkua. Sen pienen hetken ajan katsoin pientä rakasta tyttöäni jollakin aivan toisella tapaa, kuin koskaan aiemmin. Tukka, josta olin niin ylpeä, näytti aivan hirveältä. Tukka, jonka joka aamu harjasin ja laitoin hienoksi, josta kehuin lastani. Sen kauneus oli poissa ja en voinut tunteilleni mitään. Sitten tuli häpeä. Miten voin itkeä tälläistä asiaa näin sieluni pohjalta? Miten minua voi niin suunnattomasti ärsyttää, että muut sanovat kaikkien lasten tekevän tämän jossain vaiheessa?  En halunnut Meean kokevan samaa kuin itse lapsena lyhyellä tukalla koin, kun tukkaani nimitettiin poikatukaksi tai minulle sanottiin, että näytin ihan pojalta. Kotona tihrustin vielä jonkin aikaa itkua itsekseni:)
Sen jälkeen istuimme kaikki juttelemaan tapahtuneesta. Kerroimme Meealle, että on normaalia käyttäytymistä, kun hän leikkasi hiuksensa. Hänen ei tarvitse hävetä. Toivoimme, että hän ei leikkaisi enää hiuksiaan, koska saksien kanssa voisi käydä jokin ikävä vahinko. Kerroimme hänelle, että varaisimme ajan parturiin, jotta voisimme vähän fiksata tukkaa. Halittelimme häntä ja kerroimme, että hän näyttää todella nätiltä, oli tukka millainen tahansa. Toivon ja koen, että hän pääsi asian yli (myös äidin romahduksesta huolimatta!). En toivo samanlaista päivää kenellekkään pikkuprinsessan äidille.
 

 
Facebookkiin päivittelinkin kuvia, joita räpsin ikkunan läpi vuonossa uivista delfiineistä.
Pitää siitä omasta talosta olla sitten yhtä hyvät näkymät!
 
 
 


torstai 1. marraskuuta 2012

Yksin kotona

Mieheni otti ja jätti minut... yksin kotiin kolmeksi päiväksi :) hänen sairasloma jatkuu, joten päätti lähteä käymään lasten kanssa äidillänsä. Täältä sinne kestää ajaa n. 6h. Oli luksusta, kun ei tarvinnut kiirehtiä töistä kotiin vaan tein vähän jouluostoksia Stokmarknesin kaupoilla, joissa en olekaan ennen ehtinyt käymään. Ostin vähän lehtiä ja nyt vain olen niin hiljaisessa ja ehkä kylmässäkin talossa, pala suklaata suussa ja nenä kiinni lehdissä. Haaveilen omasta työpöydästä, jossa voisi tuusata kaikenlaista jännää...

Koittakaahan saada jotain fiboja pikku kuvista, jotka puhelimella näpsin lehdestä.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Lunta, tuulta ja sähkökatkoksia

En ole ennen kokenut niin sakeaa lumisadetta kuin viime päivinä täällä. Norjalaisilla on oma sana huonolle säälle, uvær. Silloin kun on uvær, on usein onnettomuuksia liikenteessä. Vapisin torstaina ajaessani töistä kotiin, kun Stokmarknesin sillalla näkyvyys oli vain muutamia metrejä eteenpäin, jäätihku jäätyi tuulilasiin peittäen yhä enemmän näkyvyyttä ja tuuli puhalsi niin, että auton tunsi liikkuvan sekunnin murto-osia hallitsemattomasti. Perjantain olin kotona, sillä mieheni yskä jälleen paheni ja lapset yskivät edeltävän yön. Eilen kotoillessamme sähköt menivät välillä poikki. Meealle nousi kuume. Katsoimme filmejä vilttiin kääriytyneenä itse kukin, onneksi läppäriin jää virtaa sähköjen pettäessä. Tällä hetkellä ulkona sataa jälleen sakeasti lunta, taitaa olla samanlainen löhöpäivä tiedossa.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Työmatkalla

Jos ei töistä tai kotoa, niin jotain siltä väliltä? Ehkä lähdemme siitä liikkeelle. Kun herätyskello eli viimeisen 13 vuoden ajan matkapuhelin piipitää kello 05.25 aamulla, on noustava sukkelasti ylös. Tämä siksi, että aamuaika ei meinaa ollenkaan riittää touhuiluun, jos torkkusormi nappaa lisäaikaa jatkaa unia. Tosin, nyt kun auto pitää aamuisin kuoria jääpeitteen alta ja pian tietysti lumen, saa varmaan aikaistaa suosiolla herätystä kymmenellä minuutilla. Itselleni varaan aikaa 45 minuuttia aamupalaan, laittautumiseen ja pukeutumiseen. Vaadin sen pari kahvikuppia, ennen kuin pääsen vauhtiin eli suuri aika vietetään sumppikupin kanssa. Lapsien laittamiseen menee se toinen 45 minuuttia. Mepsukka on varsinkin vaikea saada heräämään ja vaikea pukea, kun se vetelehtii sohvalla. Ei puhettakaan, että voisin odottaa hänen pukeutua itse: puen hänet varmaan vielä kouluikäisenäkin! Niklas taas herää minun kanssa samaan aikaan ja pitää huolen, että kajaalit lipsahtaa välillä ohimollekin. Kello seitsemän pitää viimeistään startata auton pihasta. Niklas on vaikea laittaa istuimeen; huutaa ja riehuu. Päivän stressihuippu numero 1.
 

 
Tältä näyttää Sortland kun ajamme sitä kohden. Aamulla on pimeää, mutta ei ehkä vielä aivan näin pimeys. 

Tästä sillasta yli Sortlandiin


 
Ajan Meean ensin päiväkotiinsa, joka poikkeaa reitiltä noin 2 km suuntaan. Huonoa töyssytietä, tietyötä. Niklas odottaa autossa usein vähemmän "kiltisti" kun saatan tytön sisälle. Sitten ajan takaisin päätielle ja vien Niklaksen perhepäivähoitajalle. Aikaa matkaamiseen kulunut jo puoli tuntia. Sitten on puoli tuntia aikaa ajaa viimeiset 30 kilometriä töihin kahdeksaksi, mutta se on jo sitten ihan mukavaakin. Ainakin, jos huomaa olevansa hyvin aikataulussa.
 
Sitten muutama kilometri ennen työpaikkaa, Stokmarknesin silta.
 


 
 
Nopeusrajoitus 80km/h ja sillä mennään. Olen oppinut, että alamäet pitää tulla nelosvaihteella tai jopa kolmosella alas, että jarrut säästyisivät ja kestäisivät hitusen kauemmin. Suomessa asialla ei ole yhtä suurta merkitystä. Täällä ajetaan paljon 60-80km/h, vaikka olisikin 80km/h rajoitus, sillä tiet ovat suhteellisen kapeita, mutkikkaita ja vaatisivat usein paljon kunnostusta. Suomessa pidetään huonona kuskina, jos ei osaa pitää tasaista nopeutta, mutta täällä jarruja pitää käyttää ja nopeutta vaihdella.
 
Tänään töistä lähtiessäni työkaverini sanoi minulle, että loppuviikoksi on luvattu huonoa säätä. Mietin, mitähän hän sillä mahtoi tarkoittaa, sillä keli tänään on ollut mitä kamalin: tuulta, kovaa sadetta ja tiet peilijäällä. -Tulee myrsky. Sinun täytyy pitää huolta, että pääset tulemaan töihin ja lähtemään töistä jos silta suljetaan. -Suljetaan...? -Niin, sulkevat sillan, jos tuuli on liian kova.
Niin tietysti... Muutenkin on ollut tarpeeksi tekemistä noiden siltojen ylittämisessä. Mutta onneksi joku on heittänyt niiden päälle vähän kutistushiekkaa eivätkä ne ole enää niin suuria, kuin vielä kesällä...
 
 
 
 
Postauksen kuvat eivät ole ottamiani. Kuvat googlen kuvahaulla hakusanoilla: Sortland brua, Stokmarknes Brua. Kiitos ja anteeksi.
 

lauantai 20. lokakuuta 2012

Meikkipussi

 
Löysin Henkkamaukalta superkätevän jutun, nimittäin uuden meikkipussin. Se toimii todella hyvin: hyvästi toivoton etsintä! Nyt on kynät, terottimet ja siveltimet pikkupussissa helposti löydettävissä. Hintaa oli noin 50kr eli 6.75eur. Tämän saa vielä roikkumaankin sopivalle korkeudelle peilin viereen. Pieni iso asia :)
 

 

 
 
On taas vaihe, ettei osaa kirjoittaa mistään. Olen aloittanut monta postausta, mutta olen alkanut liikaa miettimään sitä, kuka postauksiani lukee ja mitä he ehkä ajattelevat höpinöistäni. Yritin kirjoittaa terveydenhoitotyöstä yleisesti, mutta kuitenkin pelkäsin mainitsevani jotain, mitä ei kannattaisi. En uskalla kirjoittaa siitä. Halusin kirjoittaa suomen ja norjan palkkatason vertailusta, mutta mietin, pitääkö joku minua pöyhkeänä. Jos kirjoitan Norjan hyvistä puolista ja onnesta, mietin, että pahoitan läheisteni mieltä Suomessa. Jos kirjoitan huonoja asioita, ajattelen, että ihmiset kokevat minun valittavan.
 
Tänään saitte lukea meikkipussista.
 
Soitelkaa joku mulle huomenna :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

¤ Syysauringossa ¤


Tänään on ollut upea päivä, josta olemme ulkona nauttineet. 













Parasta seuraa kauniiseen päivään olivat kaksi tutkimusmatkaajaa...