torstai 1. joulukuuta 2011

Iloa joulukuuhun!

Tänä aamuna lapset olivat niin ihanan iloisia ja hassuja aamiaspöydässä. Olin varma, että tästä tulee hyvä päivä. Yö oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvää unta, sillä päätinkin sitten olla olematta tuttina ja tuloksen varmaan arvaatte. Lasten nauru kuitenkin karisti känkkäränkän äidiltäkin...


Kävimme poitsusen 8kk lääkärineuvolassa ja moikkailemassa vanhoja työkavereitani. Vastaanotolla toivottivat minut tervetulleeksi töihin, että tarvetta tekijöille olisi. Poitsun tarkastuksessa mainitsin jatkuvasti napsuvista lonkista, mutta ei lääkäri tutkiessa saanut napsuntaa kuulumaan. Minusta lonkat paukkuvat kotona kauheasti. Toivottavasti se on vaaratonta, kuten minulle aiemmin polilla sanottiin. Pojan menoahan se ei ole haitannut, sillä 7kk ja pari viikkoa päälle, niin jo sujuu kävely tukea vasten. Isänsä jalan jäljillä. Onhan tuo huteraa ja muksahteluja sattuu. Varsinkin kun on tuollainen menevän sorttinen isosiskokin, joka ei aina muista, kuinka pieni poitsu on kaataessaan tämän kumoon halauksin.

Tämä on mielestäni paljon raskaampi aikaa kuin vastasyntyneen kanssa oli, sillä perään katsottavaa löytyy. Poitsu liikkuu niin paljon ja löytää kaiken suuhun. Lisäksi kun yrittää lämmittää taloa takalla, joka on keskellä keittiötä, on haastavaa pitää poitsu loitolla. Pari lähellä piti tilannetta on syntynyt, kun olen laittanut ruokaa ja poitsu päättää nousta vasten kuumaa takan lasia...

Välillä "teen kuolemaa" kun on useita viikkoja 24/7 äiti eikä mitään muuta.
Kuitenkin se on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.

Jotkut pienet asiat arjen askareiden lomassa saavat jaksamaan.
Posti yllätti meidät tänään. Juuri eilen illalla muistin, että emme ole ostaneet ainuttakaan joulukalenteria. Onneksi Mepsukka ei vielä noiden päälle ymmärrä, joten ei osannut kaivatakaan. Anoppini eli lapsien bestemor oli laittanut Mepsukalle hulppean kalenterin...





Eikä äitiäkään unohdettu...



Rakastan näitä vanhoja lasipurkkeja. Kannessa lukee Norge, kierrekansi patinoitunut. Nyt minulla on näitä vanhuksia kaksi ja toivottavasti tulevaisuudessa vielä paljon enemmän.

Kyllä minä rakastan vähän suklaatakin :=)
Noiden karkkiloisten lisäksi...




Mun ja Mepsun herkkua on "suklaaleipä"...

Pappa, mer NUGATTI!!!!!


2 kommenttia:

  1. Elisa sä olet ihana ja maailman paras äiti lapsillesi...mulle sä olet sydänystävä ja aina luotettava kuuntelija...<3 Sä olet niin paljon enemmän kuin vain "pelkkä" äiti...

    <3 tiina

    VastaaPoista