sunnuntai 4. joulukuuta 2011

2. adventti

Heippodeippis!

Jouluostoksilla käynti ei ollut eilen aivan niin järkevää. Tai ainakaan kaupoilla oleminen puolen päivän aikaan - niin järkyttävästi oli ihmisiä, että lastenvaunuilla liikkuminen oli todella tukalaa. Myös jonottaminen jonkun pienen asian takia... Tai vaikka suuremmankin! Jonottaminen SUCKS! Iltapäivällä kaupat tyhjenivät ja oli helpompi keskittyä ostostelemaan sen sijaan, että aika meni ihmisiä väistellessä ja stressiä kerätessä pakahduttavan kuumassa kassajonossa. Oltiin ihan kahden poitsun kanssa. Mepsukka oli mummolassa ja ukkilassa viikonlopun. Oli ihan mukava viettää aikaa poitsun kanssa ja keskittyä kunnolla hänen touhuihinsa kotosalla. Mitä kaikkea hän jo osaakaan ja mitä taitoja hän on vastikään saanut! Kävely onnistuu hyvin pöydästä vähän tukea hakien. Tuki vaihtuu helposti pöydästä sohvaan ja meno jatkuu. Yhden käden tuki riittää seisoessa ja äidillä on sellainen tunne, että kohta ei tukea tarvita lainkaan. Poitsu ymmärtää kiellon ja tunnistaa oman nimensä. Leikkiäkin hän jo osaa ja naurattaa äitiä hupsuttelemalla. Mahtavuutta! Olen mielestäni saanut poikaan vielä vahvemman siteen kuin mitä Mepsukkaan sain vauvana. Tuntuu, että ymmärrämme toisiamme... Toivon säilyttäväni tämän tunteen! Samalla kuitenkin tuntuu, että Mepsukkaan ote tai side on heikentynyt todella paljon. Tuntuu, että hän jää usein ulkopuoliseksi kotona ja se särkee sydäntäni. On kuitenkin tilanteita, joissa poika pitää ottaa ensin huomioon turvallisuuden takia. Aikaa tytön kanssa touhuilulle on erittäin vähän.

Mepsukalle oli tullut kamala yskä ja on tänään lämpöillyt. Raju yskä johti kahteen otteeseen kunnon oksentamisiin. Välillä on syli ollut ainut hyvä paikka, mutta vähän hän innostui iltasella leipomaan pipareita. Tai syömään taikinaan, mikä sekin on hyvä, sillä mitään muuta en ole saanut häntä syömään.



Uusimmassa Pirkka-lehdessä oli muuten aivan ihana virkattu piparkakkutalo. Voi kunpa osaisin ja ehtisin! Olen muutenkin niin kiinnostunut aloittamaan käsityöharrastusta, että vain opettaja puuttuu. En nimittäin osaa yhtään enkä ymmärrä ohjeista tuon taivaallista. Että tsemppiä vaan sille, joka mua suostuu opettamaan! Olen aina ollut sellainen, että pitäisi saada kerralla valmiiksi. Käsitöillä olisi hyvä opetella pikkuhiljaa tekemistä.


Illalla tanssittiin tietysti tähtien kanssa niin kuin varmaan useassa lapsiperheessä tehtiin. Meillä ohjelma löydettiin vasta pari viikkoa takaperin, joten intoa olisi voinut jatkua pidempääkin. Tällä kertaa lupasni juhlamekonkin päälle. Juhlakengät tietysti, ne on Mepsukalla usein jalassa.
Minäkin oikein jännitin voittajaa ja olin tyytyväinen lopputulokseen! Anteeksi huonot kuvat, en tiedä mikä minulla on, kun en osaa enää ottaa kuvia.





Ihailtavia nuo lapset, kun sairaanakin jaksavat. Toivotaan, että poitsulle ei tulisi tautia, vaan en usko siltä välttyvän. Itsellänikin tuntuu pala kurkussa ja on hieman alavireinen olo. Mies tulee kotiin loppuviikosta ja viikonloppuna juhlitaan Mepsun 3 v. synttäreitä!! Yhtä lahjojen availua tytöllä tämä kuu. Lahjoista puheen ollen, loistepuussakin on muutama lahja, mutta niitä ei saa avata...




En tiedä jäävätkö tuohon, mutta siihen päätyivät kunnes ripustan ne muuaalle!
Jälleen, rauhallista myöhäisiltaa ja hauskaa alkavaa viikkoa huomiselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti