tiistai 22. marraskuuta 2011

Uudet rattaat

Olisin halunnut tänään kirjastosta kahmata mielin määrin jouluaiheisia lasten kirjoja. Ihania tunnelmallisia satuja kauniine kuvineen. Mepsukka kuitenkin hylkäsi tuollaiset. Puppe kirja lähti mukaan, jonka nimi kuului Puppe ja pääsiäispupu. Onpa tosi kivaa luettavaa!

Kirjastossa oli ihanasti esillä jouluaiheisia kirjoja aikuisillekin. Niinpä niitä tarttui matkaan. Minun pitäisi osata hillitä jouluhinkuani, sillä Mepsukan syntymäpäivä on vielä sitä ennen, enkä haluaisi sen unohtuvan joulun kiireisiin vaan saavan oman arvonsa. En laita jouluverhoja tai muuta sisustusta sisälle, kuin vasta syntymäpäivän jälkeen, ettei se muistoissa hukkuisi Jouluun.
Eihän näitä syntymäpäiviä vielä muisteta kauaa, mutta kuvissa ja videoissa ne käydään läpi uudestaan ja uudestaan.

Kun kerroin, että ostan Mepsukalle lähinnä valkoista, harmaata ja vaaleanpunaista vaatetta, minun täytyy ottaa vähän sanojani takaisin. Hänellä on kotona, väristä väliä, vaikka mitä vaatetta ja esimerkiksi tänään oli päälle löytynyt kaikkea muuta kuin lempivärejäni.



Täytyi oikein miettiä, kuka hänelle on ostanut vihreää. No minä itse. Me&I:n housut ostin viime talvena ja Po.pin paidan kuukausi sitten ajatuksena, että laadukkaat vaatteet menevät vielä poitsullekin ja poitsu ei pukeudu pinkkiin. Kohta varmaan alan ostamaan punaistakin! No olen juuri tälläinen, mieli vaihtuu...

Löysin kirppikseltä eilen Carenan sisarusrattaat. Olin juuri kahtena edellisenä päivänä kuolannut netistä Carenan tuplia, jotka maksaa noin 299 euroa. Onhan meillä noihin ihaniin Emmaljungiin sisarusistuin, jota keväällä käytettiin paljon, mutta Mepsukka haluaisi istua kasvot menosuuntaan. Siellä ylhäällä on myös melko kylmä eikä istuimen johdosta poitsulle voi pitää jalkapeitettä. Poitsukin jo tykkää katsella. Onni, etten tilannut uusia, sillä 50 eurolla sain meidän käyttöön aivan hyvät rattaat. Tosin kotona selvisi, että yksi rengas oli rikki. Sen korjuutin tänään ja maksoin 12 euroa siitä hyvästä. Kyllä lapset istuivat tyytyväisenä ja oli tosi ihanaa päästä liikkeelle pitemmän lenkin muodossa! Toivottavasti päästään ottamaan tavaksi. Minun hermoni eivät kestä lenkkeilyä, jos lapset itkevät...



Meillä on sunnuntaina asuntonäyttö. Kun välittäjältä tuli viesti, että sopiiko näyttöajankohta, minulla sieppasi sydämestä. Niin, talomme on edelleen myynnissä. Hiljaiselon jälkeen olen jatkanut kodin laittamista ja poitsun huoneen remppakin aloitettiin. Piti oikein soittaa miehelle, että olemmeko me vielä myymässä kotiamme? Kyllä me olemme. Epäselvää on tässä vaiheessa, mihin muuttaisimme, mutta sitä on turha spekuloida ennen kuin talokaupat oikeasti tehdään.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti