keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Iltatarina

Aika tuntuu menevän ihan tajuttoman nopeaa. Huomenna on joulukuu ja huomasin, että meillä ei ole ainuttakaan joulukalenteria. Jospa niitä saisi huomenna puoleen hintaan. Sitten kun kalenterinkin ostaa, ajan kulun tuntu vauhdittuu entistään. Luukku toisensa jälkeen avataan, kunnes jäljellä on enää viimeinen suurin suklaa, joka on joulupukin muotoinen! :)

Me lähdetään viettämään tänä vuonna norjalaista Joulua. Ensi kertaa minun ja mieheni yhdessäoloaikana tapahtuu tämä. Sikäli on mielestäni ihan reilua opettaa lapset myös norjalaisiin jouluperinteisiin, jotka ovat kuitenkin miehelleni niitä rehellisen aitoja ja oikeita. Hän on muun muassa kasvanut ilman vuosittaista joulupukin vierailua! Juu, Norjan maassa ei joulupukit näyttäydy, vaan vievät lahjat kuusen alle! Tulenkin sitten postaamaan varmaan paljon aiheista Norja ja Joulu. Vielä ei ole päätetty, milloin lähdemme ja milloin tulemme takaisin. Tämän tiedon kuitenkin pitäisi toppuuttaa vähän omaa Joulun laittamista, sillä eihän minun koreuksiani täällä ole muut katsomassa, kuin hiiret! (Meidän välikatolla on yksi, rapistelee yöllä mukavasti... Se käy keittiössäkin, mutta en uskalla laittaa loukkua, koska en halua nähdä saati koskea loukussa olevaan hiireen!!!) Toisaalta on kiva tulla välipäivinä takaisin, kun on jotain Jouluista kotona. Sillä varjolla saan laittaa vähän kotia juhlakuntoon... Vähän voi olla suhteellinen käsite :) Meillä kyllä voi myös olla Jouluaatto nro 2 kun saavumme kotiin, sillä en usko, että kaikkia lahjoja pystymme ottamaan mukaan. Matkaamme henkilöautolla ja jo vaunut ottavat suuren tilan. Toisaalta sekin mukavaa, että kaikki ilo ei lopu aattoiltana, hih. Voisimme kutsua tänne vaikka rakkaita viettämään kanssamme toista aattoa ja avaamaan lahjoja. Ei huono idea :) (Mun on myös pakko saada vähän kinkkua, Norjassa saamme lammasta...)

Miehen uudet työkuviot eivät ole ratkenneet, sillä on mahdottoman vaikea saada Norjassa lääkärille aikaa, joka tekisi terveystarkastuksen kalastajille. Jep, merille mielisi hän. Tämä kuitenkin vielä työnhakuasteella, vaikkakin vihreää valoa on näytetty työllistymisen suhteen. Tällöin jäisimme asumaan tällä näkymin Suomeen ja mieheni olisi kuukauden merillä, kuukauden kotona. Jäisin kotiin hoitamaan lapsia ja kun hän on kotona, voisin tehdä keikkaa sairaaloihin sairaanhoitajana. Soitin eilen päivähoitotoimistoon ja siirsin hoidon aloitusta helmikuuhun. Poitsulla on yöt aivan tajuttoman risaisia ja päätimme miehen kanssa, että hoidon aloitusta on lykättävä. Jos mieheni työ muuttuu sitä ennen, voin vetää hakemukset pois.

Minun ystäväni sai viime viikolla vauvan, pienen pojan. Olen niin onnellinen ja liikkuttunut tästä uutisesta. Palaan mielissäni niihin aikoihin, kun Mepsukka syntyi, juuri ennen Joulua. Vaikka aika oli raskasta, oli se uutta ja ihmeellistä ja täten erittäin mieleenpainuvaa. Toivottavasti pian pääsemme nyyttiä katsomaan! Myös minun siskopuoleni odottaa vauvaa ja naapuriin tulee pian käärö... Nainenhan aivan pakahtuu ihanien vauvamahojen ja vauvojen ihasteluun!!! Hormonit!!!
Nyt jakso Parenthoodia (eli Samaa sukua, tyhmä suomennos) ja sitten toimimaan tuttina loppuyöksi!

2 kommenttia:

  1. Hiiriongelmaan apua...hommatkaa sellainen hiirikarkoitin, joka laitetaan pistorasiaan..meillä toimi ainaskin ja hiiret kaikkosivat. Siitä ei ole lapsille haittaa..

    Vai, että Norjaan jouluksi, miten ihana idea..=) Norja on niin valtavan kaunis maa.

    Milloin Meean synttäreitä vietetään..täällä odottaisi iso lahja saajaansa..=)

    <3 tiina

    VastaaPoista
  2. Aivan, meillä taisikin olla teiltä lainassa sellainen kerran ;) Tosin, se ei karkottanut silloin rapisuttajaa, joka ei ollutkaan hiiri vaan lintu. Pitääpäs pistää korvan taakse tai toivoa pukilta :D Viime yönä hiirulainen ei häirinnyt, jos se ymmärtäis suosiolla hakeutua muuaalle...

    Laitan synttärikutsua tulemaan, mutta 11.-12.päivä kahvia ja kakkua tarjolla!

    VastaaPoista