keskiviikko 19. lokakuuta 2011

The end

Moni seuraamani blogi lopettaa tai siirtyy salasanan taakse, koska he ovat saaneet niin paljon kurjia kommentteja ja arvosteluja. Tälläinen ei käynyt edes mielessäni, kun aloitin kirjoittamaan. Blogimaailma oli minulle muutenkin suhteellisen outo. Aluksi minua ei vaivannut, että olen kirjoittanut täällä avoimesti asioista, jotka muutenkin keskustellessa voisin helposti jakaa jollekin, mutta nyt viime aikoina on postauksen kirjoittaminen ollut vaikeaa. Koska blogini ei ole mikään vaateblogi, korublogi, muotiblogi tai muukaan tietylle asialle omistuva, vaan minun elämästäni kertova, on sen arvostelun kohteeksi joutuminen hyvin henkilökohtaisesti otettava asia. Ja jotenkin tuntuu, että minä en yhtään sellaista tässä paineessa kestäisi. Ennen kuin se tapahtuu, ajattelin lopettaa tämän blogin ja kuulumisieni kirjoittamisen täällä julkisesti. Vielä ei niitä lukijoita ja kommentoijiakaan ole :) Mutta koska blogin ylläpitäminen on hauskaa, voisin tehdä toisenlaisen blogin joka käsittelee kaikkea ei-henkilökohtaista, eli harrastuksiani sisustamista, valokuvausta ja kirppistelyä. Tälläisiä blogeja on olemassa, enkä oletakaan, että sitä monikaan jaksaisi seurata - mutta tekisinpä niin vaan. Ehkä voin sitten bloggailla taas vähän meidän elämästäkin uudelleen, kun jotain oikeasti alkaa tapahtumaan. Mutta nyt tässä vaiheessa, asumme toistaiseksi ja kukaties pysyvästi Suomen kamaralla...

10 kommenttia:

  1. Voi et kai sinakin ole lopettamassa blogiasi? En ole ollut kauhean kova kommentoimaan, mutta kayn kylla aina lukemassa postauksesi. Jatkaisit nyt vaan. On ollut mukavaa lueskella elamastanne.

    VastaaPoista
  2. Harkitsen vielä, miltä tuntuu parin päivän jälkeen, jääkö ihan kammottava tyhjiö :D

    VastaaPoista
  3. Harmi.. Aikataulut kun ei aina mee niin yks yhteen, on ollu niin kiva lukea blogias! Pysyy ainakin jonkinlainen käsitys siitä mitä siellä tapahtuu. Mutta ymmärrän toki. Nyt olis kyllä kohta taas tapaamiselle huutava tarve! Ikävä vaivaa! Haleja, Sandra ja Simon

    VastaaPoista
  4. Voi ei! Mä en lue mitään muita blokeja, mutta sun luen! Ihan sen takiakin, että saan pitää sut jollain tavalla lähellä, kun puhelimeen tarttuminen on niin vaikeaa.. Ja kirjoitat niin ihanasti ja kauniita kuvia. Mut ymmärrän kyllä toki miksi haluat lopettaa.. Voih. :( -Taru-

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos ihanat... Mietin vielä asiaa... Jos kuitenkin kirjoittaisin... Kattokaa nyt mua! Mielipiteet vaihtuu ihan koko ajan. Onko nämä vain jotain imetyshormoonijuttuja vai olenko oikeasti vain hyvin ailahtelevainen !! :) Katotaan mistä huomena tuulee... :D

    VastaaPoista
  6. Ei, et saa kadota! Pystyy teidänkin perheen kuulumisia paremmin seuraamaan, kun muuten se on muka niin vaikiaa. Ja jos joskus siltä tuntuu, etten halua tän olevan avoin, niin salasanan taakse vain! :)

    VastaaPoista
  7. Niin se voi olla... Tuli vain yhtäkkinen pelkotila :D Mutta kyllä sitä voisi jatkaa varmastikin... :) Kiitos Maarit, mukava lukea myös teidän kuulumisia.

    VastaaPoista
  8. Mä olen kanssa täällä lukemassa, vaikka en kommentoikaan..=) Olet tällä tavoin niin lähellä ja voin elää sun mukana..

    On ihana lukea teidän arjesta ja kuulla lasten kuulumisia kun muuten en saa mitään aikaiseksi..
    Ymmärrän kyllä pelkosi.

    Olet rakas
    <3 Tiina

    VastaaPoista
  9. No pakko kai se on minunkin itsestäni ilmoittaa, vaikka "salaa" olen tähän asti blogiasi välillä kurkkinut. :) Jatka vain, kurkin jatkossakin - vaikkette Norjaan muittaisikaan. Kivoja kuvia, ihania lapsia. Maaritin kautta tänne eksyin.

    VastaaPoista
  10. Täällä myös yks myötäelää teijän elämää ja käyn aina lukemasa kun naperoilta pääsen.. :) joten olette kans "sydäntä lähellä", vaikka välimatkaa onkin. :)

    VastaaPoista