tiistai 6. syyskuuta 2011

Rakkaat terveiset Norjasta

Lähdimme jo lauantaina iltapäivällä ajamaan kohti Norjaa. Mies siis oli tullut edellisenä päivänä sieltä meitä hakemaan ajaen koko 12 tunnin matkan, mutta koki olevansa valmis ajamaan matkan heti takaisin. Meillä oli tarkoituksena yöpyä Ruotsissa mieheni isän mökillä, mutta matka eteni niin hyvin ja lapset nukkuivat yöunta, joten jatkoimme koko matkan Sortlandiin. Tai niin me luulimme, että nukkuivat... Mepsukka tuli todella itkuiseksi 4 tuntia ennen määränpäätä ja herätti tietenkin poitsunkin itkemään. Siinä olikin tekeminen saada lapset istumaan vöissä tyytyväisenä. Olimme perillä mieheni siskon luona yöllä kolmen aikoihin ja kävimme heti nukkumaan. Lapset nousivat jo ennen kahdeksaa, joten niin oli minunkin tehtävä. Väsymys oli kova, mutta annoin mieheni nukkua. Otin sitten päiväunia myöhemmin.

Tulimme sunnuntaina iltapäivällä tänne Blokkeniin, joka on noin 20 kilometriä mieheni siskon kodista ja Sortlandista. Tämä on pienen pieni kylä, osa Sortlandin kuntaa. Koulua tai päiväkotia täällä ei enää ole, koska väki on ikääntynyttä. Tänne johtaa hyvin kapea tie ja pimeät tunnelit... Täällä mieheni on nyt työskennellyt reilun vuoden verran. Työpaikka on telakka, johon pienet kalastusalukset tulevat "huoltoon". Mieheni toimii mekaanikkona ja hitsaajana. Käytännössä työtehtävät vaihtelevat laidasta laitaan riippuen siitä, minkälaista kunnostusta laivat kaipaavat.



Mieheni on yleensä töissä 2-3 viikkoa työskennellen 11-12 tuntia päivässä joka viikonpäivä. Sitten hän tulee kotiin Suomeen 1-2 viikoksi. Nyt hän on viidennettä viikkoa töissä kiireen vuoksi. Asumme täällä hänen työasunnossaan, joka on oikein viihtyisä omakotitalo. Alakerrassa on yksi asunto ja yläkerrassa toinen. Nyt alakerrassa asustaa mieheni isä, joka on myös töissä samaisella telakalla. Me jaamme yläkerran tuttavapariskuntamme kanssa.

Talon olkkarin ikkunasta otettu kuva



Asumme tuossa valkoisessa talossa



Täällä on mennyt mukavasti. Poitsu nukkuu ulkona vaunuissa valtavan hyvin, ilma on niin raikas ja merentuoksuinen. Olen käynyt lasten kanssa kävelemässä upeissa maisemissa ja yrittänyt parhaani mukaan myös valokuvausta, mutta se on todella vaikeaa. Mepsukka menee "joka paikkaan", joten on tärkeämpää katsoa hänen tekemisiään kuin etsiä hyviä valokuvauskulmia. Illalla, kun mies tulee töistä, on jo pimeää. Jospa viikonloppuna mieheni pitäisi vapaapäivän ja saisin käydän itsekseni kävelylenkin. Voin kertoa, että vaunujen työntäminen näitä ylämäkiä kahden lapsen painolastilla saa pohkeet ja reidet huutamaan!










Minulla on myös auto käytössä, joten voisin ajaa lasten kanssa keskustaan Sortlandiin tai mieheni siskolle kyläileen. Vielä kuitenkin on ollut mukava vain nauttia Blokkenin rauhasta. Ja on se aika pelottavaa lähteä tuota pikkutietä ajamaan, jos vaikka rekka tulee vastaan niin sitten peruutellaan... :)

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta ja maisemat on aivan älyttömiä. Pitäkäähän itsenne kunnossa ja nauttikaa reissusta!
    <3 Hennariikka

    VastaaPoista
  2. Ihanat maisemat ja parasta, että saatte olla perheen kanssa yhdessä! Kyllä te vieraita Norjaan saisitte jos sinne pääsette muuttamaan. ;) Pitää oikeesti saada aikaiseksi tulla kylään kun sieltä kotiudutte, mulla ei tässä kuussa paljon koulua olekaan ja töitäkin muutama hassu päivä sovittuna. :) Ihanaa reissua!

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille! (ja nähdään kohta!)

    VastaaPoista
  4. Ihanan näköistä elämää siellä..=)
    Ikävä on jo kova. Nauttikaa perhe-elämästä ja uusista maisemista. Olette rakkaita!!

    <3 tiina

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että pääsitte iskän mukaan reissuun! Kauniita kuvia, ihania maisemia! Vaunulenkithän menee kuntoilusta, eipä tarvi jumppien perään huokailla kun työntelee kahta lasta! :D

    VastaaPoista