sunnuntai 14. elokuuta 2011

Koti

Olen asunut elämäni aikana aika monessa eri asunnossa. Nyt kun oikein lasken, niin minulla on ollut 9 eri osoitetta. Kauhea paikka! On sanomattakin selvää, että lapsuuden koti on tuntunut kodilta. Sen jälkeen oman kodin saaminen kestikin aikaa. Opiskeluaikoina asuin kaverini kanssa keskellä kaupunkia, välillä opiskelija-asunnossa, miehen kanssa kahdessa asunnossa ja yksin yhdessä ihanassa saunallisessa yksiössä. Muutimme miehen kanssa omakotitaloon vuokralle ja sitten ostimme oman...

Ainoa asunto, jota oikein on ikävä, on kirkonmäen yksiö. Se oli kyllä pieni, mutta minulle ihan riittävä. Asunto oli toimiva, rauhallinen ja kaunis. Siihen linkittyy paljon vahvoja tunteita etsiessäni itseäni: epätoivoa, surua, iloa, rakkautta... Ajoin asunnon ohi tässä jokin aika sitten ja sydämessäni tuntui...

Kuitenkin täytyy todeta, että lapset tekevät kodin. Omakotitalo, jonne muutimme vuokralle, oli meille ihan sopiva alkuun. Asuimme siellä kuitenkin niin vähän aikaa, ettei se ehtinyt saada koti-leimaa ja Memmu oli vasta 5kk vanha muuttaessamme pois. Eikä talo ollut "oma". Tämä talo, jossa olemme nyt reilut kaksi vuotta asuneet, tuntuu vahvasti kodilta. Tämä on minun lapsieni koti, tästä he saavat turvan. Täällä on meidän elämä.
Mitä se on muuttaa pois?




Koti on paikka, jossa mieli lepää. Paikan täytyy olla perheen näköinen ja jokaisesta perheen jäsenestä täytyy tuntea omistavansa se.

Vaikka kodin toivoisi olevan aina siisti ja pullantuoksuinen,
se ei todellakaan usein ole sitä.








Ja juuri sellaisena sekaisena,
se voi sillä hetkellä tuntua eniten kodilta koskaan.

2 kommenttia:

  1. "..ja juuri sellaisena sekaisena se voi tuntua enemmän kodilta kuin koskaan.." Ihana. Meillä on aina talo kun pommin jäljiltä, ja välillä tuntuu, että mitä järkeä on aloittaa aamulla siivoamaan ja illalla lopettaa samaan puuhaan ja koskaan ei ole siistiä. Kiitos kahden täystuhon, jotka jättävät metrin välein muistutuksen leikeistään.. ja isukin, joka pitää mm. pakkasen päällystä vaatekaappinaan.. :) Kun katsoo sun kirpparilöydöistä kuvia, tulee mieleen, että pitäispä itekin lähteä! En ole oikein koskaan jaksanu kierrellä kirppareilla, Tuulia taas tekee hienoja löytöjä ja tuo tytöille vaatteita, viimeisimpänä Jadelle Remun talvihaalarit 3 e. Ehkä mää pakkaan kans tytöt autoon ja lähden koettaan onneani! :)

    VastaaPoista
  2. kyllä joskus on niitä reissujakin, kun ei löydä kirpparilta mitään. mutta se on minulle samalla sellaista arjesta irrottautumista... ja sitten kun niitä löytöjä tekee, ne tuntuvat niin aarteilta!! olisipa mahtava päästä teidän kaupungin kirppiksille, varmasti valikoimaa löytyy. ei muutaku suski sekaan vain :)

    VastaaPoista