tiistai 30. elokuuta 2011

Näin ne päivät vain vierii ja viikot vaihtuu. Mies on neljättä viikkoa töissä ja tulee viikonloppuna kotiin. Nämä viimeiset päivät ennen rakkaan paluuta ovat aina pahimpia, koska odotus on kova. Tämä viikko on kuitenkin pyörähtänyt mukavasti käyntiin, koska vieraita on käynyt niin paljon.

Olen aiemmin jo kertonut, että olen laiska kokki - en pidä ruoanlaitosta sitten yhtään. Siitä tulee vain sotkua, joka pitää sitten taas siivota. No en ole tästä syystä myöskään leipomisen ystävä. Kauhea sotku... Eikä siihen ole aikaakaan, koska vihaan keskeyttää asian välillä, jota olen tekemässä. Minun pitää saada tehdä asia alusta loppuun. (Tietysti tästä olen joutunut väkisin joustamaan arjessa lasten kanssa, mutta voin välttää tekemästä niin, jättämällä kokonaan esimerkiksi leipomatta). Itse tulee myöskin syötyä taikinaa, koska se on hyvää (mikä tahansa taikina!) enkä millään tahdo sopeutua siihen, että minulla on lapsi joka rapsii taikinakulhon. Se on MINUN!!! (rapsin ensin itse ja annan sitten lapselle loput, hyi minua) Taikinan syönnin vuoksi voisikin vain leipoa, mutta sillä on vaikutuksia kroppaan... Okei, asiaan. Minun ei tule leivottua tarpeeksi usein, sillä vierasvarani tahtovat olla kaupasta kannettuja. En pidä siitä! Haluaisin, että minulla olisi aikaa (ja haluja) leipoa vierailleni tuoretta pullaa, rahkapiiraita ja juustokakkuja. Nyt on se aika elämässä, kun minulla käy vieraita. Kun lapset kasvavat, minulle tulee vapaa-aikaa ja voisin leipoa, ei ovi enää käy yhtä tiuhaan. Saati sitten, kun lapset muuttaa kotoa ja ei muuta olekaan, kun aikaa leipoa, niin ei vieraan vierasta. Mikä vääryys.
Anteeksi vieraat, kun tarjoilen pahaa pullaa. En ole sellainen oikeasti! :)


lauantai 27. elokuuta 2011

Kirpparilöytöjä ja viikonloppujuttuja ja ja...






Kun on kotona lasten kanssa päineen, päivät menevät arkea pyörittäessä eikä aina ole tietoinen, mikä päivä on meneillään. Eilen hoksasin vasta iltapäivällä, että on perjantai. Kävin laittamassa sitten ulos vähän lyhtyihin kynttilöitä, minkä ennen tein joka viikonloppu kesää talvea. Ikkunasta niitä sitten vilkuilin sisältä käsin!

Tänään päätin lähteä lasten kanssa kirpputorille 40 kilometrin päähän. Se on uhkarohkeaa, sillä sellaisella reissulla on ainekset täydelle katastrooffille ja hermoromahdukselle. Tänään minulla oli kuitenkin kova luotto päällä, että kestän mitä vaan jos pääsen kiertämään kirppiksen.

Mepsukka oli onnellinen, kun lähdettiin kaupunkiin. Hän käyttäytyi niin mallikkaasti jälleen kerran. Välillä pientä porkkanaa: kohta mennään hissiin, saat pian pillimehun, katso tuota nallea jne. niin ongelmia tahtoiässä olevan tytön kanssa ei tullut. Poitsu oli tyytyväinen rintarepussa, kun näki sieltä ympärilleen ja pysyi koko ajan liikkeessä. Ja mikä parasta: tein mahtavia löytöjä! Lasten kanssa ei pysty kauaa jahkata, että ottaako tuotteen vai ei, sovittamisesta puhumattakaan. Niinpä löin rättiä koriin, jos vaikutti hyvältä. Olen kehittynyt kirpputorishoppailussa niin, että osaan edetä jouhevasti ja löytää kiinnostavat tuotteet silmäillen, joten turhia ostoksia ei tullut. Toki virhelyöntejä joskus tulee, mutta se kuuluu kirpparishoppailun luonteeseen.




Matkalaukkua ainakin pian tarvitsee, 15e




Mepsukalle Kappahlin pinkint sortsit 98cm 50snt, H&M:n sortsit ensi kesään 104cm 1e, Kappahlin mekko 110cm 2e




Mekko/tunika kuin uusi, ihanat helmet olkanauhoissa. Varmaan ensi kesänä jo mekkona sopii.




Poitsulle ensi kesään Benettonin sortsihaalari 3e ja Mayoralin sammarilappikset 2e jemmaan. 




Ihana tunika/mekko ja ihan sattumalta aivan passelikin! 2e




Toppi alla vähä näyttää oudolta, mutta tää on kiva paksujen sukkisten ja pitkähihaisen t-paidan kanssakin.





Sitten tämä paras eli talveen ihana takki. STUFin lautailutakki eli hinta uutena toisella sadalla. Ihan uuden veroinen 20e.




Oikea koko ja ihan parhaat värit. Niin laadukkaan tuntuinen. Tähän edulliset valkoiset toppikset niin tuli puku talveksi.




Lisäksi kummipojalle ostin jemmaan Dirkinssonin tuulitakin, jos se sen kelpuuttaa, sekä yksi ruskea pitkä toppi ja kahdet H&M:n olohousut uudenveroisena 3e/kpl ja aivan oikeaa kokoa, mikä on niin ihmeellistä. Yleensä on vähän liian tiukkaa tai löysää... okei, ennemmin tiukkaa :P Eli oikein mukavia löytöjä. Oli mukava tänään vähän meikkailla, kun on monta päivää ollut ihan kamalissa vaatteissa, rumana ja pahanhajuisena. Käytiin illalla pyöräajelulla ja poitsu otti lepoa vaunuissa. Ihana ilma, mutta liian kuuma? Hullua sanoa, kun etelään on lähdössä.














Kylläpäs kestää tämä postauksen ulossaanti luvattoman kauan, kun noiden kuvien lataaminen on niin hidasta. Tässä välillä olen nukuttanut lapset: isomman kaksi kertaa ja pienemmän neljä kertaa. Toivon, että nyt nukkuvat pitemmän pätkän ja minun pitää siksi myös mennä pian nukkumaan. Vielä sen verran, että poistatin geelikynnet. Tai... revin ne irti. Kun kolme kynttä oli lohennut ja huoltoon oli vielä vajaa kaksi viikkoa aikaa, ahdistuin totaalisesti ja otin ne pois. Ihanaa kun "näppituntuma" palasi. Se siitä minun ja kynsien rakkaustarinasta! Nyt voin jatkossa laittaa ihan seppälän tekokynnet, jos alkaa tekeen mieli hienostella :)

Olen huomannut, että useissa blogeissa annetaan vinkkejä lastenvaatealennuksiin jne. Niitä on kiva katsella. Itse sain facebookin kautta vihiä, että Tinttu -kaupassa on sisävaatteet -50%. Siellä olisi ihania tunikoita edullisesti:
Keiju - tunika "Sissy the tiny dancer"
Pegasus - tunika "Princess Viola and Lila"
Nyt tuntuu, että meillä on ainakin hyvin vaatteita syksyyn. Mepsukan synttärit on joulukuussa, Joulua unohtamatta. Myös Jotexilta sai alennusta -50% kallemmaista tuotteesta alekoodilla 112821. Nyt vaikka uusi matto tai tälläinen ihana valaisin:



Ei muuta kun oikein rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

torstai 25. elokuuta 2011

Suuria tunteita, elämän käänteitä


Tänä vuonna on tapahtunut jo todella paljon... Olin raskaana, Niklas syntyi, ristiäiset, päätös Norjaan muutosta ja naimisiin menosta, hääjärjestelyt, talon myyntiä, HÄÄT. Koko ajan myös mielessä suuri muutos: itse muutto. Olen ollut tyytyväinen, että elämä on ollut nyt rauhaisaa. On ollut mukava tehdä normaaleja kotijuttuja, ilman tunnetta, että pitäisi ehtiä järjestelemään jotain muuta. Tuntuu, että Mepsukkakin on nauttinut ihan tavallisesta arjesta. Tällä viikolla seesteisyys on ollut taas jälleen hieman kadoksissa...

Saimme alkuviikosta talosta tarjouksen, jonka hyväksyimme. Voiton tanssia koko päivä lasten kanssa: muutto on tulossa. Tarjous kuitenkin vedettiin seuraavana päivänä takaisin, kun ostajille selvisi, etteivät vanhan asunnon myyntiin liittyen voi tehdä talokauppoja. Olo oli pettynyt.

Jotta tunteiden kirjo ei loppuisi tähän, anoppini voitti Norjassa lotossa sievoisen summan rahaa ja lupasi heti viedä perheemme etelään lomalle mahdollisimman pian eli ehkä jo ensi kuussa, jos saadaan loma varattua. Miltä kuulostaa: matkat, hotelli, ruoat toisen piikkiin koko sakille? Tämä tyttö kuitenkin vähän tutisee. Olen käynyt kerran aiemmin ulkomailla Bulgariassa ja ennen lomaviikon loppua olin valmis kotimatkaan. Tämän loman pituus tuleekin olemaan KAKSI viikkoa! Tällä kertaa minulla on myös muita, joista pitää huolta, kuin vain itsestäni. Mietin, että miten 5-6 kuukautinen poitsu jaksaa reissun? Olemme jo alkaneet kiinteät ruoat, joten jos pitää varata mukaan kaikki sapuskat, raahaan mukanani 30 purkkia vauvan ruokaa! Ja meillä sotkeentuu paitoja 2-3 päivässä: 14x3=42! Kaikki kesävaatteet ovat käyneet pieneksi! KÄÄÄÄK!!!!

Onneksi mieheni siskolla on myös vauva mukana, jotta vertaistuki on lähellä. Upeaa, että Mepsukka pääsee serkkunsa kanssa touhuamaan etelän lämpöön ja onhan se kaikille hienoa, kun valmiiseen pöytään saa käydä. Täytyy myöntää, että asennetta reisuun lähtemiselle täytyi kuitenkin hieman kaivella, sillä olinhan jo ihan syksyisissä fiiliksissä. Sitten keksin henkkamaukan alennusmyynnit ja paaaljon ihania kesämekkoja ostoskoriin! Löytyihän se fiilis!

Blogin uusi nimi on Home is where the heart is; koti on, missä sydän on. Tämän tunnetun sanonnan kautta olen valmistautunut Norjaan muuttoon ja valanut uskoa itseeni, että tulen löytämään kodin ja onnen myös sieltä. Uuteen banneriin sain inspiraatiota uudesta nimestä sekä kaverini ihanasta blogista Pieniä Jalanjälkiä. Otin vähän mallia omaani: kiitos ja anteeksi Maarit :)

Kuulumisiin!



keskiviikko 17. elokuuta 2011

Tepsut

Ihastuin täysin näihin kenkiin...



Nämä ovat niin Mepsukan näköiset! Olisivatko nämä sitten ne, mihin satsata?



Poitsulle sitten kun oppii seisomaan...

ja maksaa? Joidenkin lähteiden mukaan 65 euroa. HUH!

Kunpa nämä tulisivat vähän käytettynä kirpparilla vastaan :D Huuto.netissä katselin ja hinta lähentelee 40-50 euroa postikulujen kanssa käytettynä, jolloin minä ainakin mieluummin ostan uutena. Mutta enpäs ainakaan vielä henno ja onhan tuohon talveen vielä aikaa... Miten se vain nyt niin pyörii mielessä? 

tiistai 16. elokuuta 2011

Kirppislöytöjä ja Memmun huoneesta

Kun olen yksin lasten kanssa kotona, ei paljon pääse kirpputoreille tai muutenkaan ostoksille. Sitä ollaan melko loukussa kotona. Paikallisessa marketissa ja kirpputorilla käyminen on jo aikamoisen urotyön takana: niinkuin tänäänkin. Viikonloppuna käytiin kuitenkin lasten ja ystin kanssa pihakirppiksellä. Jotain aina löytyy...




Sydännauha 3 euroa




H&M 104cm takki ensi kevääseen 3.5euroa




Pipo poitsulle 2e




Kengät poitsulle 3.5e

Meidän Memmu katsoo paljon Titinallea televisiosta. Se leikkii siinä samalla, joten hakee olohuoneeseen kaikki mahdolliset lelut. Nyt päätin, että saa riittää ja asensin varastosta tv:n neidin huoneeseen. Ilman antennijohtoa se toki on ja videon saa pyörimään vaan kun pyytää, sillä DVD:t on hänen ulottumattomissa. Tyttö ja äiti tykkäsivät molemmat kovasti, kun tavaroiden kantaminen olohuoneeseen loppui. Katsotaan mitä isi tuumaa, kun tulee kotiin... Vaihdoin järjestystä tv:n inspiroimana Memmun huoneessa ja tein astetta paremman siivouksen. Vaatekaappi sai mennä tuonne oven taakse, koska se tila oli muuten käyttämätön ja näin vapautui toisesta kulmauksesta lisää leikkitilaa.





Tätä rakkautta tulen aina kuvaamaan... Olohuoneessa Loistepuu ei saanut arvoistaan paikkaa, joten laitoin sen nyt eteiseen piirongin päälle. Siinä se näyttää tosi kauniilta. Mutta... Kuka sitä eteisessä istuu ihastelemassa... Joten saatan siirtää sen takaisin olohuoneeseen, kun keksin paikan. Tarvitsee paljon tilaa ympärilleen ja laittaisin lattialle, mikäli ei olisi lapsia.


En tiedä mikä mun lapsilla on, kun ne nukkuvat niiiiiin huonosti. Memmu on aina ollut tosi huono nukkuja ja vieläkin öisin tulee huoneestaan viereen ja sitten kiehnää. On heräillyt aamulla 4 tai 5 aikaan ja ollut hereillä 2-3h. Poitsu taas nukahtaa klo 23 ja heräilee kahden tunnin välein eikä aamulla nuku muuta kuin tissi suussa.

"Aikansa kutakin", mutta Meea on jo kohta kolme. :)
No, en usko että kyseessä on mitään vakavaa...

Huuto.netistä ostin muutin Memmulle kahdet talvikengät.
Tiedän, että kengät kuuluisi ostaa uusina, mutta nämä oli vähän käytetyt ja ajattelin, että voin ostaa yhdet kunnon kengät sitten uusina. Postikulut oli vain turhan paljon kenkien lähettämisessä. Katsotaan milloin tulevat ja olivatko hyvä ostos.

Hei, tänään Memmu ajoi taas hienosti pyörällä!! Heinäkuun alussa neiti polki uudella pyörällä kuin vanha tekijä, mutta tyhmä äiti antoi ajaa metsäpolulla ja pyörä kippasi polttaraisiin... Sen jälkeen meno hiipui ja lopulta ei edes noussut enää pyörän kyytiin. Kevyen painostuksen ja armottoman rohkaisun siivittämänä tänään kierrettiin korttelia ainakin kuukauden tauon jälkeen. Jes :)

Tosi sekava postaus, mutta sekava alkaa univelkaisella oleen olokin. Ei muuta ku pehkuun. Ciao amigos...




sunnuntai 14. elokuuta 2011

Koti

Olen asunut elämäni aikana aika monessa eri asunnossa. Nyt kun oikein lasken, niin minulla on ollut 9 eri osoitetta. Kauhea paikka! On sanomattakin selvää, että lapsuuden koti on tuntunut kodilta. Sen jälkeen oman kodin saaminen kestikin aikaa. Opiskeluaikoina asuin kaverini kanssa keskellä kaupunkia, välillä opiskelija-asunnossa, miehen kanssa kahdessa asunnossa ja yksin yhdessä ihanassa saunallisessa yksiössä. Muutimme miehen kanssa omakotitaloon vuokralle ja sitten ostimme oman...

Ainoa asunto, jota oikein on ikävä, on kirkonmäen yksiö. Se oli kyllä pieni, mutta minulle ihan riittävä. Asunto oli toimiva, rauhallinen ja kaunis. Siihen linkittyy paljon vahvoja tunteita etsiessäni itseäni: epätoivoa, surua, iloa, rakkautta... Ajoin asunnon ohi tässä jokin aika sitten ja sydämessäni tuntui...

Kuitenkin täytyy todeta, että lapset tekevät kodin. Omakotitalo, jonne muutimme vuokralle, oli meille ihan sopiva alkuun. Asuimme siellä kuitenkin niin vähän aikaa, ettei se ehtinyt saada koti-leimaa ja Memmu oli vasta 5kk vanha muuttaessamme pois. Eikä talo ollut "oma". Tämä talo, jossa olemme nyt reilut kaksi vuotta asuneet, tuntuu vahvasti kodilta. Tämä on minun lapsieni koti, tästä he saavat turvan. Täällä on meidän elämä.
Mitä se on muuttaa pois?




Koti on paikka, jossa mieli lepää. Paikan täytyy olla perheen näköinen ja jokaisesta perheen jäsenestä täytyy tuntea omistavansa se.

Vaikka kodin toivoisi olevan aina siisti ja pullantuoksuinen,
se ei todellakaan usein ole sitä.








Ja juuri sellaisena sekaisena,
se voi sillä hetkellä tuntua eniten kodilta koskaan.