tiistai 7. kesäkuuta 2011

Olen suomalainen

Olen aina ihaillut varsinkin suomenruotsalaisia, koska heillä on rikkaus puhua kahta kieltä. He ovat aina olleet minulle jotenkin eksoottisia, ihailtavia. Minulla oli nuorempana toiveissa saada suomenruotsalainen mies, jotta lapseni saisivat mahdollisuuden kahteen kieleen.

Kävikin niin, että tapasin "eksoottisen" norjalaisen mieheni kotikonnuillani Suomessa kesällä 2004 ja IHASTUIN palavasti. Muistan kuinka ensitapaamisella menimme vaatimattomasti vanhempieni kotiin aamuyöllä ja kuinka äitini oli kauhuissaan, kun toin ULKOMAALAISEN miehen!

Ihastumisen syvennyttyä kysyi äidiltä, mitä hän olisi mieltä jos seurustelisin norjalaisen kanssa. Sain tuhinaa vastaukseksi. Minua ei otettu tosissaan. Pian seurustelun alettua, perhe huomasi meidän olevan tosissamme ja hekin ihastuivat. Nyt kuukauden päästä tulemme olemaan aviopari!


Kesä 2010

Kun aloimme puhumaan Norjaan muutosta, en aluksi ollut asian kanssa kovinkaan tosissani. Vähitellen se alkoi tuntumaan perheen kannalta parhaalta ratkaisulta. En ole koskaan asunut yli 100 kilometrin päästä syntymäkunnastani ja vanhemmistani, sisaruksistani. Ei lähteminen helppoa ole, kun täällä on upea iso suku ja kaikki ystävät sekä tutut koko elinajalta lähellä. Oman itsensä ja ajatustensa tunnustelu kuitenkin auttoivat tekemään päätöksen: elän vain yhden kerran ja haluan kokea elämää muuallakin. Me voimme tulla takaisin.

Laitoimme talon myyntiin ja odotamme, että saamme sen myydyksi. Sitten se on menoa! Näiden muutaman viimeisen menneen kuukauden aikana, minusta on tullut "suomihullu". Aloin huomaamaan, mitkä kaikki asiat on upeaa suomalaisuutta, mutta meille suomalaisille arkipäivää.










Suomifilmit tuntuivat upean nostalgiselta, Irwin Goodmanin laulu ihokarvoja nostattavalta, koivujen lehtihavina liikuttavalta, vedet nousevat silmiin. Mökki, laituri ja järven liplatus. Olut, grilli ja lämpimät kesäyöt. Aloin selailemaan lehdistä ja netistä suomalaisia tuotteita. Haluan Norjan kotiimme Marimekon verhot, rivin mariskooleja, Iittalan teemaa... Suomen lipun liehumaan. Löysin ylpeyden ja tunteen, jota en ole aiemmin tuntenut. Olen ylpeä tylsästä tavallisesta, niin äärettömän rakkaasta Isänmaasta ja siitä, että MINÄ olen Supisuomalainen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti