perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kaikenkarvaisia kuulumisia

Kävin tiistaina sovittamassa häämekkoa. En ole nähnyt sitä sen jälkeen, kun kävin sen valitsemassa ja kieltämättä jännitti, että oliko se niin hieno kuin muistin. Sovitusvaiheessa huomasin ainakin vähän kaventuneeni ja puku istui paremmin päälleni. Ei kuitenkaan mennyt edelleenkään selästä ylös asti kiinni. Mutta hätä ei ollut sen näköinen, vaan puku saadaan suurennettua. Rintojen kohdalta kuitenkin joutuu taas ottamaan sisään, joten taidan olla melko ihmeellisen mallinen. Olihan se upea, se puku. Puku on olkaimeton ja edessä "sydämenmallinen" leikkaus ja minua pelottaa, saadaanko sitä rintamusta täysin istuvaksi. Luotan kuitenkin täysin ompelijaan.. Hänen morsiusliikkeen internet-sivuston löydät täältä.

Sain kihlasormukseni suurennuksilta ja kiillotuksesta. Tuntuu paljon paremmalta ja näyttää upealta! Kiillottaminen teki siitä kuin uuden sormuksen! Eikä se maksanut kuin 8 euroa, muistaakseni. Täytyy ehdottomasti ottaa tavaksi. Vihkisormuskin tuntui nyt sopivan sormeen, mutta jätin sen vielä odottamaan, että miehen kanssa yhdessä ostamme sormukset. Kotona tulin miettineeksi, kuinka kihlasormuksen valkokullasta tuli minulle aluksi ihottumaa. Nyt olen hankkimassa täysin valkokultaista vihkisormusta. Mitä jos en pysty pitämään sitä? Luin hieman valkokullasta ja niitä on ilmeisesti erilaisia, joissakin nikkeliä. Täytyy vielä ottaa selvää sormukseni valkokullan laadusta. Mutta olisi kauheaa, jos joudun vielä "luopumaan" sormuksesta, johon olen täysin rakastunut! Onko teillä kokemuksia valkokullasta?



Minulle tuli myös paketti Kiinasta tiistaina. Aivan, se Manlyn meikkipaletti saapui. Ei edes kestänyt kovin kauaa! Ja oli hyvin pakattu! Sain myös lisätukkaa hääkampausta varten eli klipsipidennykset, joita voi sitten käyttää muutenkin kun haluaa vähän lisätukkaa. Omien häiden jälkeen seuraavana viikonloppuna on ystäväni häät Jyväskylässä, niin saa heti harjoitella lisätukan laittamista ja juhlakampauksia itsekin! Ajattelimme sitten tehdä vähän kesälomareissua. Ikaalinen on ainakin matkakohteena: joku arvaneekin miksi...





Eilen minulla oli täällä pikkuvieraita. Kaksi entistä luokkakaveriani saivat lapset melko samaan aikaan kanssani ja pidettiin ensi kertaa yhteistreffit. Oli todella mukava vaihtaa kuulumisia. Vauvat eivät vielä paljon toisistaan välittäneet. Vaihdoin myös olohuoneeseen vähän järjestystä. Olisi ihanaa siivota oikein kunnon juhannussiivo, mutta yksin lasten kanssa se ei oikein ota tuulta purjeisiin varsinkaan häästressin velloessa. Tänään ihana kaasoni oli viettämässä aikaa meillä ja siinä istuskellessa ideoimme materiaaleista ihan yllättäen upeat pöytäkoristeet häihin ja nopeasti ne tulikin, kiitos kaasoni.









On hyvä, onnellinen olo. Vaikka aika kauhea ikävä miestä, joka on ollut nyt neljä viikkoa pois kotona. Vielä vajaa kaksi viikkoa jäljellä... Sitten on kotona heinäkuun!
Hauskaa viikonloppua!


maanantai 13. kesäkuuta 2011

Polttaritunnelmia!

Ystäväni järjestivät minulle ihanat polttarit eilen sunnuntaina Minulla oli kamera laukussa mukana, mutta ohjelman vuoksi en paljon ehtinyt itse kuvia ottamaan. Haluan kuitenkin laittaa pikaisen kuvapostauksen niistä kuvista, joita minulla on. Ehkä lisää myöhemmin, kun saan kuvia ystäviltäni. I just love them :)





























tiistai 7. kesäkuuta 2011

Olen suomalainen

Olen aina ihaillut varsinkin suomenruotsalaisia, koska heillä on rikkaus puhua kahta kieltä. He ovat aina olleet minulle jotenkin eksoottisia, ihailtavia. Minulla oli nuorempana toiveissa saada suomenruotsalainen mies, jotta lapseni saisivat mahdollisuuden kahteen kieleen.

Kävikin niin, että tapasin "eksoottisen" norjalaisen mieheni kotikonnuillani Suomessa kesällä 2004 ja IHASTUIN palavasti. Muistan kuinka ensitapaamisella menimme vaatimattomasti vanhempieni kotiin aamuyöllä ja kuinka äitini oli kauhuissaan, kun toin ULKOMAALAISEN miehen!

Ihastumisen syvennyttyä kysyi äidiltä, mitä hän olisi mieltä jos seurustelisin norjalaisen kanssa. Sain tuhinaa vastaukseksi. Minua ei otettu tosissaan. Pian seurustelun alettua, perhe huomasi meidän olevan tosissamme ja hekin ihastuivat. Nyt kuukauden päästä tulemme olemaan aviopari!


Kesä 2010

Kun aloimme puhumaan Norjaan muutosta, en aluksi ollut asian kanssa kovinkaan tosissani. Vähitellen se alkoi tuntumaan perheen kannalta parhaalta ratkaisulta. En ole koskaan asunut yli 100 kilometrin päästä syntymäkunnastani ja vanhemmistani, sisaruksistani. Ei lähteminen helppoa ole, kun täällä on upea iso suku ja kaikki ystävät sekä tutut koko elinajalta lähellä. Oman itsensä ja ajatustensa tunnustelu kuitenkin auttoivat tekemään päätöksen: elän vain yhden kerran ja haluan kokea elämää muuallakin. Me voimme tulla takaisin.

Laitoimme talon myyntiin ja odotamme, että saamme sen myydyksi. Sitten se on menoa! Näiden muutaman viimeisen menneen kuukauden aikana, minusta on tullut "suomihullu". Aloin huomaamaan, mitkä kaikki asiat on upeaa suomalaisuutta, mutta meille suomalaisille arkipäivää.










Suomifilmit tuntuivat upean nostalgiselta, Irwin Goodmanin laulu ihokarvoja nostattavalta, koivujen lehtihavina liikuttavalta, vedet nousevat silmiin. Mökki, laituri ja järven liplatus. Olut, grilli ja lämpimät kesäyöt. Aloin selailemaan lehdistä ja netistä suomalaisia tuotteita. Haluan Norjan kotiimme Marimekon verhot, rivin mariskooleja, Iittalan teemaa... Suomen lipun liehumaan. Löysin ylpeyden ja tunteen, jota en ole aiemmin tuntenut. Olen ylpeä tylsästä tavallisesta, niin äärettömän rakkaasta Isänmaasta ja siitä, että MINÄ olen Supisuomalainen.



sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Pakollinen sunnuntai postaus

Aamupäivällä oleskeltiin pihalla. Maalasin spraylla pajupalloja hopeiksi häitä varten. Niitä tarvisi hankkia vielä lisää ja maalikin loppui kesken.




 Meppu on aivan tohkeissaan voikukista ja niitä minun harmikseni löytyy meidän pihalta paljon. Muistelin, miten voikukkaseppele tehtiin. Kun olin pieni, naapurissamme asui Anni-mummu, joka teki kesäisin mielellään seppeleitä lapsille. En muista muiden minulle koskaan tehneenkään.



Äidilläni on norjanangervopensaita, jotka ovat nyt loistossaan. Itsekin laitoin sitä pihallemme viime kesänä, mutta ovat vielä niin onnettoman pieniä. Nämä kuvat siis äidiltäni:



Löysimme uuden ihannetalon Sortlandista. Aiemmin olen jo kertonut, että aluksi pitää asettua vuokralle, vaikka haaveissa talo siintääkin.

Stue

Stue med trapp opp.

Nuo rappuset ovat niin ihanat. Ja seinät!

Spiseplass på kjøkken.

Moderne kjøkken.

Keittiökalusteet on upeasti vanhanhenkisiä!
Romslig og pent bad på loft.

Beliggenhet

Ihan kiva tontti!



En itseasiassa tiennyt, että mieheni tiesi minun tykkäävän tuollaisesta vanhasta tyylistä yhdistettynä moderniin enkä minä tiennyt hänen pitävän! Toivon saavani kuvia siitä vuokra-asunnosta, jonne menemme kaiketi. Saisi (toivottavasti) vielä enemmän kipinää tulevaan ja tietäisi ainakin, mitä mahtuu mukaan ja mistä luovutaan!